Siirry pääsisältöön

Suomen Natomiljardit – ketä ne oikeasti palvelevat?

 

Viime vuosina Suomi on sitoutunut valtaviin lisämenoihin puolustuksessa. Virallisesti kyse on turvallisuudesta. Käytännössä kyse on myös paljon muusta  ennen kaikkea geopoliittisesta ja talousideologisesta linjauksesta, joka ei välttämättä palvele Suomen kansaa lainkaan.

Naton laajeneminen ja dollarin asema

Suomen Natoon liittyminen ja puolustusmenojen rajut lisäykset palvelevat ensisijaisesti Yhdysvaltojen globaalia intressiä. Nato ei ole pelkkä turvallisuusliitto, vaan myös osa laajempaa dollarihegemonian järjestelmää – sitä, jossa maailman keskeinen vaihdon väline ja arvonsäilyttäjä on edelleen Yhdysvaltain dollari.

Tätä haastamaan on noussut niin sanottu BRICS (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina, Etelä-Afrikka) yhteistyö, joka pyrkii rakentamaan dollarista riippumatonta taloudellista järjestelmää – mahdollisesti jopa kultaan sidottua valuuttaa. Onko siis ihme, että länsi tiivistää asemiaan? Suomi on nyt osa tätä järjestelmää – mutta kuinka tietoisesti, ja millä hinnalla?

Tarvitseeko Suomi todella Natoa – vai tarvitseeko Nato Suomea?

Usein toistetaan mantraa siitä, kuinka "Suomi tarvitsee Natoa". Vähemmän kysytään, tarvitseeko Nato Suomea. Suomen maantieteellinen sijainti on sotilaallisesti strateginen – erityisesti, jos jännite arktisella alueella ja Venäjän rajalla kasvaa.

Mutta turvallisuus ei synny pelkistä liitoista tai aseista. Se syntyy myös sosiaalisesta eheydestä, hyvinvoinnista ja kansan luottamuksesta – asioista, jotka ovat vakavasti uhattuina, kun yhä suurempi osuus valtion budjetista siirretään asevarusteluun.

 

Hyvinvointimalli ideologisen hyökkäyksen kohteena

Samanaikaisesti kun miljardit virtaavat aseisiin, käydään Suomessa ideologista hyökkäystä Pohjoismaista hyvinvointimallia vastaan. Tätä on tehty erityisesti oikeiston piirissä jo pitkään. Yksi esimerkki tästä on yrittäjä Heikki Salmelan (Hesburger) toistuva väite, että hyvinvointivaltio on "laiskistanut suomalaiset" ja tuhonnut taloutemme.

Kyse ei ole tieteellisestä analyysista, vaan puhtaasta ideologisesta harhasta. Missään muussa Pohjoismaassa hyvinvointivaltio ei ole romahduttanut kansantaloutta. Päinvastoin – ne ovat menestyneet ja säilyttäneet yhteiskunnallisen vakauden huomattavasti Suomea paremmin.

Suomessa taas 1990-luvun lamassa hyvinvointimalli ei ollut ongelma, vaan uhri. Tuolloin tehtiin ideologisia päätöksiä, jotka syvensivät eriarvoisuutta ja ajoivat kansaa syrjään. Ja nyt ollaan tekemässä samaa, mutta suuremmassa mittakaavassa.

 

Pakkoyrittäjyys ei ole ratkaisu – se on oire

Salmen kaltaiset ajattelijat haluavat purkaa tukiverkkoja sillä toiveella, että suomalaiset "pakotetaan" yrittäjiksi. Tämä on kokeiltu – eikä se toimi.

Porissa esimerkiksi yritettiin työttömyyden torjumista pakkoyrittäjyydellä. Tulos? Kun starttirahat loppuivat, loppui lähes kaikki keinotekoinen yrittäjyyskin. Miksi? Koska ihmiset tarvitsevat perusturvaa, koulutusta ja tukea – ei pakkoa ja uhkaa.

Lisäksi Suomessa on jo väkilukuun nähden paljon yrittäjiä. Meillä ei ole yrittäjävajetta, vaan markkina- ja ostovoimapula. Yrittäjiä ei auta se, että kansalta viedään rahat sosiaaliturvasta ja heitetään ne sotilasmenoihin.

 

Yhteenveto: Yhteiskunnan rakentaminen vai purkaminen?

Meidän on kysyttävä:
Rakennetaanko yhteiskuntaa hyvinvoinnin ja yhteistyön varaan – vai puretaanko se militarismin ja ideologisen uusliberalismin nimissä?

Natoon liittyminen, sotilasmenojen kasvu ja hyvinvointivaltion purkaminen eivät ole erillisiä ilmiöitä – ne muodostavat kokonaisuuden. Se on tie, jossa pienyrittäjäkin menettää, kansalainen menettää, ympäristö kärsii ja tulevat sukupolvet maksavat laskun.

 

Jos sinustakin tuntuu, että aseiden sijaan meidän pitäisi investoida inhimilliseen ja ekologiseen turvallisuuteen, jaa tämä tai kommentoi ajatuksesi.

 

 

Lähdeluettelo

Heikki Salmela: "sosiaaliturva heikentää motivaatiota"

  • Wikipedia: “In 2016 Salmela said that social security weakens the motivation to work, and according to him studying until the age of 30 is a waste of time.” (hesburger.fi, en.wikipedia.org)

Pohjoismaisen hyvinvointimallin vaikutukset

  1. Lazuka, V. & Jensen, P. S. (2025): Skills Beget Skills: Evidence from Historical School Reforms – Tanskan opetusuudistukset lisäsivät terveyttä, koulutusta ja palkkoja jopa 9 % verrattuna kontrolliryhmään. (arXiv)
  2. Kuusipalo, Toiviainen & Pitkänen (2021): Adult Education as a means to Social Inclusion in Nordic Countries – Aikuiskoulutus vahvistaa osallisuutta, tasa-arvoa ja työllistymistä Pohjoismaissa. (Tampereen Yliopiston julkaisu)
  3. Blossing, Köhler & Blenker (2018): Useita tutkimuksia, jotka osoittavat: varhaiskasvatus Pohjoismaissa edistää lasten oppimisedellytyksiä ja vähentää eriarvoisuutta.
  4. Nordic Welfare Research (2021): The Nordic welfare state’s value base and resilience – Pohjoismainen perusturvamalli on kestävä arvojensa ja rakenteidensa ansiosta.
  5. Investopedia (2014): The Nordic Model: Pros and Cons – Malli tarjoaa korkeaa tasa-arvoa, työvoimaosallistumista ja innovatiivista kapitalismia.

Pakkoyrittäjyyskokeilut: Porin & Kotkan projektit

  • Yleisradio / A-lehdet (2010-luvun media): Porin starttirahakokeilu ei luonut pysyvää yrittäjyyttä – kokeilut loppuivat kun rahoitus katosi (useita paikallisia raportteja).
  • Kela (2018): Perustulokokeilu osoitti, että pelkkä taloudellinen tuki parantaa hyvinvointia mutta ei ylläpitää työllisyyttä ilman pysyvää turvaverkkoa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...