Yhteiskuntavastuun Arkisto

  Yhteiskuntavastuu ja kansainvälisen oikeuden velvoitteet – asiantuntija-analyysi Tiivistelmä Tässä artikkelissa arvioidaan, millä perusteella Israelia voidaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta pitää vakavasti perusteltuna epäilyn kohteena siitä, että Gazassa on toteutettu kansanmurhan tunnusmerkistön täyttäviä tekoja. Johtopäätös on, että tällaiselle arviolle on huomattava määrä dokumentoitua tukea. Keskeisessä asemassa on YK:n ihmisoikeusneuvoston riippumattoman tutkintakomission vuonna 2025 julkaisema arvio, jonka mukaan Israel on syyllistynyt neljään Genosidisopimuksen mukaiseen kansanmurhatekoon ja toiminut erityisessä tarkoituksessa tuhota Gazan palestiinalaiset ryhmänä. Kansanmurhan oikeudellinen määritelmä Kansanmurhan määritelmä perustuu vuoden 1948 yleissopimuksen II artiklaan. Vaaditaan kaksi elementtiä: tietty teko, kuten tappaminen tai elinehtojen heikentäminen, sekä erityinen tuhoamistarkoitus eli tarkoitus tuhota ryhmä juuri ryhmänä. Tarkoitusta voidaan arvioida ...

  Miten rakennetaan energiakenttä, joka kestää poikkeusolot, äärimmäiset sään vaihtelut ja sotilaalliset uhat ilman, että kansalaiset ajautuvat kohtuuttomien pörssipiikkien tai monopolimaksujen maksajiksi? Nykytrendi nojaa vahvasti keskitettyihin ratkaisuihin ja toiveisiin uusista ydinvoimayksiköistä. Ympäristön ja turvallisuuspolitiikan muuttuessa katseet on kuitenkin siirrettävä energiantuotannon kovaan ytimeen: huoltovarmuuteen ja säätökykyyn . Keskitetyn tuotannon rinnalle – ja sen haavoittuvuuksien paikkaajaksi – tarvitaan hajautettua energiavarastointia. Keskitetyn tuotannon kompastuskivet vs. Hajautettu varastointi Suuret keskitetyt yksiköt luovat järjestelmään rakenteellisia haavoittuvuuksia, joita ei voida ratkaista pelkästään uutta perusvoimaa rakentamalla. Hajautettu energiavarastointi (kuten alueelliset akustot, paineilma- ja lämpövarastot) muuttaa sähköverkon haavoittuvasta ketjusta kestäväksi verkostoksi. 1. Turvallisuus ja geopoliittiset uhat Keskitetty tuotanto: Su...

 Suomalaisessa työelämäkeskustelussa toistuu kerta toisensa jälkeen kaksi sitkeää johtamismyyttiä: Sairauspoissaolot johtuvat työntekijöiden lomanpitoasenteesta ja "saikuttamisesta". Sairastavuus on pelkästään työntekijän omien huonojen elintapojen ja yksilöllisen vastuuttomuuden seurausta. Nämä väitteet eivät edusta nykyaikaista henkilöstöjohtamista, vaan ne ovat tieteellisesti kestämätöntä vastuunpakoilua. Yksilön syyllistäminen ja mikrohallinta (mikromanageraus) piilottavat taakseen sen, mitä lääketiede ja epidemiologia ovat osoittaneet jo vuosikymmeniä: suuri osa sairastavuudesta ja työkyvyttömyydestä on yksilön vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. MYYTTI 1: ”Sairastavuus on kiinni vain omista elintavoista” Faktojen valossa: Tiede osoittaa sairastavuuden taustalla vaikuttavan rakenteet, ympäristön ja biologian. Ammattimainen johto ei oleta kaikkien olevan ”perusterveitä ilman omaa syytään”. Epidemiologinen tutkimus osoittaa, että terveyteen vaikuttavat tekijät jakautuva...

 Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa järjestökenttään on viime vuosina kohdistunut voimakasta kritiikkiä. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen julkista rahoitusta on kuvattu tehottomaksi, veronmaksajien rahojen hukkaamiseksi ja toiminnaksi, jonka yhteiskunnallista hyötyä on syytä epäillä. Kritiikkiä järjestöjen toiminnasta pitää voida esittää. Julkisten varojen käytön tehokkuus, toiminnan tuloksellisuus, päällekkäisyydet ja avustusten tarkoituksenmukaisuus ovat kaikki perusteltuja arvioinnin kohteita. Ongelma syntyy silloin, kun yksittäisiä epäkohtia tai poliittisia näkemyseroja käytetään perusteena koko järjestösektoria koskeville yleistäville johtopäätöksille. Tässä artikkelissa tarkastellaan järjestökentän asemaa neljän näkökulman kautta: järjestöjen juridinen verokohtelu Suomessa, julkinen valvontajärjestelmä, EU-oikeudelliset kilpailu- ja yhteisötalouskehykset sekä tutkimusnäyttö järjestöjen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamisesta. Tavoitteena ei ole o...

  Julkisessa keskustelussa toistetaan usein ajatusta, että osa-aikatyön vastaanottaminen kannattaa aina, koska palkka tuo työttömyysetuuden päälle lisää rahaa. Tämä on liian yksinkertainen kuvaus pienituloisen todellisesta taloudellisesta tilanteesta. Kun tarkastellaan pelkän bruttopalkan sijasta sitä, kuinka paljon rahaa ihmiselle tosiasiassa jää käytettäväksi asumisen ja työn vastaanottamisesta aiheutuvien lisäkulujen jälkeen , kuva muuttuu. Erityisen ongelmallinen tilanne on ihmisellä, joka saa yleistuen lisäksi asumistukea ja tarvitsee toimeentulotukea täydentämään toimeentuloaan. Hänellä yhden etuuden muutos ei ratkaise työnteon kannattavuutta, vaan palkkatulo vaikuttaa samanaikaisesti useaan tukimuotoon. Tilastollinen reaalitarkastus: 1 000 euron osa-aikatyö Tarkastellaan yksin asuvaa pienituloista henkilöä kunnassa, joka kuuluu yleisen asumistuen vuoden 2026 niin sanottuun muiden kuntien ryhmään. Esimerkin tarkoitus ei ole kuvata jokaisen ihmisen henkilökohtaista tilann...

Vuoden 2025 lopulla hyväksyttiin hallituksen esitys (HE 116/2025), jossa toimeentulotukilakia tiukennettiin. Uudistuksen mukaan toimeentulotuen hakijaa velvoitetaan aiempaa voimakkaammin hakeutumaan täysipäiväiseksi työnhakijaksi ja hakemaan tukeen nähden ensisijaisia etuuksia (esim. työttömyysturva) . Mikäli hakija jää laiminlyömään näitä velvoitteita, toimeentulotuen perusosaa alennetaan 50 %:lla. Lisäksi työttömyysturvan sakkomaksujen yhteydessä käytiin läpi nykyiset 20–40 %:n alentamisprosentit. Tavoitteena oli “vahvistaa toimeentulotuen luonnetta viimesijaisena, tarveharkintaisena ja väliaikaisena etuutena” ja hillitä menojen kasvua . Laki astui voimaan 1.2.2026, ja sen piiriin siirtyi Kansaneläkelaitos hoitamaan perustoimeentulotuen etuuskäsittelyä . Lausuntokierros: varoitukset vaikutuksista Lausuntokierroksella esitettiin kriittisiä huomioita uudistuksesta. Kela huomautti, että lakiesityksen säädökset voivat jättää liikaa arviointitilaa yksittäisille etuuskäsittelijöille . Yhde...