Lausuntokierros: varoitukset vaikutuksista
Lausuntokierroksella esitettiin kriittisiä huomioita uudistuksesta. Kela huomautti, että lakiesityksen säädökset voivat jättää liikaa arviointitilaa yksittäisille etuuskäsittelijöille. Yhdenvertaisuusvaltuutettu totesi, että ehdotukset “jättävät liikaa tulkinnanvaraa”, eikä lakiluonnoksessa ole selkeitä kriteerejä “ihmisarvoisen toimeentulon” mittaamiselle. Myös oikeuskansleri esitti huolensa samasta asiasta. Kela varoitti, että useat samanaikaiset muutokset – etenkin heikon työllisyystilanteen oloissa – voivat estää uudistuksen tavoitteita toteutumasta.
Kuntaliitto huomautti lausunnossaan, että uudistuksen talousvaikutusarviot ovat epärealistisen tarkkoja useiden epävarmojen tekijöiden varassa. Esimerkiksi vuonna 2027 kunnille ennustettiin perustoimeentulotuen menojen pienenevän 94 miljoonalla eurolla, mutta samaan aikaan kuntien osuuksia nuorten perustoimeentulotuesta kasvatettaisiin 68 miljoonalla – siirtäen osan kustannuspaineesta valtiolta kunnille. Laskelmat jätettiin näennäisen neutraalisti kompensoiviksi, mutta Kuntaliitto varoitti, että arviot ovat optimistisia: “kustannukset on arvioitu alakanttiin ja myönteiset arviot yläkanttiin”. Hallituksen vaatima säästö (kokonaisuutena noin 70 M€ valtionmenoissa) riippuu siitä, miten ihmiset käyttäytyvät ja työllisyystilanne kehittyy, mikä on hyvin epävarmaa.
Hyvinvointialueet puolestaan korostivat, ettei esityksessä oltu arvioitu vaikutuksia niiden palvelu- ja talouskantaan. Pirkanmaan hyvinvointialueen lausunnossa todettiin, että lakimuutos lisää epävarmassa asemassa olevien ihmisten tarvetta sosiaali- ja terveyspalveluille. Lakiluonnoksen mukainen kuuden kuukauden perusosan alentaminen voisi kasvattaa esimerkiksi toimeentulotuen täydentävää ja ehkäisevää osuutta vuokravelkojen ja häätöjen kautta, jolloin kunnille syntyisi kustannuksia ilman korvausta. Pirkanmaa varoitti, että toimintakyvyttömät ja syrjäytyneet ihmiset ohjautuvat yhä enemmän päihde-, asumis- ja sosiaalipalvelujen piiriin, jos heiltä leikataan toimeentulotukea automaattisesti. Tiivistetysti lausunnossa todettiin, että lakiesitys vaarantaa “ihmisarvoisen elämän edellyttämän turvan” ja lisää sosiaalista turvattomuutta.
Myös monet muut lausunnonantajat (mm. sosiaali- ja terveysvaliokunta, Työelämävaliokunta, Valtiovarainministeriö ja TE-toimistot) korostivat lausunnoissaan, että kokonaisuutena arviointi on jäänyt puutteelliseksi. Perustuslakivaliokunta huomautti esityksessä, että toimeentulotuki on oikeudellisesti periaatteessa viimesijainen ja tarveharkintainen, mutta lain kokonaisuudistus on jäänyt tekemättä, vaikka eduskunta on edellyttänyt tätä jo vuoden 2014 reformaation yhteydessä. Yhteenvetona kritiikki oli, että valmisteleva hallinto ei kyennyt kartoittamaan ja kompensoimaan uudistuksen seurauksia kaikissa sektoreissa – etenkään hyvinvointialueilla, jotka kantavat 50 % rahoitusvastuun perustoimeentulosta.
Työ- ja toimeentulotilanne: tilastotietoa keväällä 2026
Työmarkkinoiden tilanne on Suomessa edelleen vaikea. Työ- ja elinkeinoministeriön Työllisyyskatsauksen mukaan huhtikuun 2026 lopussa rekisteröityjä työttömiä työnhakijoita oli 333 200 (6 % enemmän kuin vuotta aiemmin). Uusia lomautuksia oli vähemmän kuin vuotta aiemmin, mutta pitkäaikaistyöttömyys jatkoi kasvuaan. Pitkäaikaistyöttömiä (yli vuoden työttömänä) oli 139 200 – kasvua 21 900 (+19 %) viime vuodesta – joista 72 500 oli ollut yhtäjaksoisesti ilman työtä yli kaksi vuotta.
Samalla työvoimapula on suurta: huhtikuussa avointen työpaikkojen määrä Työmarkkinatorilla oli vain 34 900. Näin ollen työttömiä on lähes 10-kertainen määrä suhteessa paikkoihin (noin 10 paikkaa sataa työnhakijaa kohti). Työllisyyskatsaus toteaa, että uusien avoimien työpaikkojen määrä laski merkittävästi (13 % vähemmän kuin viime vuonna) eikä työmarkkinoille ole odotettavissa satoja tuhansia uusia työpaikkoja aktivointitoimien kautta. Tilastokeskus puolestaan laski, että vuoden 2026 I neljänneksellä oli 48 600 avointa työpaikkaa (15 % vähemmän kuin vuosi sitten) – joka on vain noin 15 paikkaa sataa työtöntä kohden. Työmarkkinoiden epätasapaino on siis merkittävä: alalla on selvästi enemmän työnhakijoita kuin tarjolla olevia paikkoja, etenkin pitkäaikaistyöttömien kohdalla.
Toimeentulotukea saavien määrä on kasvanut. Tilastokeskuksen mukaan perustoimeentulotukea sai vuonna 2024 noin 256 000 kotitaloutta (377 000 henkilöä, eli ~7 % väestöstä). Perustoimeentulotuen menot olivat 825 miljoonaa euroa, ja kuntien osuus rahoituksesta on noin 50 % (noin 350–400 M€ vuodessa). Kun samaan aikaan työttömyyspalvelut on kuormitettu, aktivointipolitiikan keinoin ei luoda uusia työpaikkoja – päinvastoin, asiakaspaine kasvaa.
Perusosan alentamisten vaikutukset (Kela 2026)
Lain voimaantuloa seuranneina kuukausina Kela julkaisi tilastoja leikkausten vaikutuksista. Huhtikuussa 2026 toimeentulotuen perusosaa alennettiin noin 5 700 henkilön toimeentulotuesta. Heistä noin 5 500 sai perusosan puolitetun (täyden sanktion) seuraamuksen. Yksinasuvan toimeentulotuen perusosa oli 578,43 €/kk; puolitetun perusosan taso on 289,22 €/kk eli 9,64 € päivässä. Tästä summasta on tarkoitus kattaa kaikki perustarpeet – ruoka, vaatteet, liikkuminen, viestintä ym. Kela huomauttaa, että 9,64 €/päivä ei riitä edes täysimittaisesti turvaamaan ihmisarvoista elämää, ja virasto arvioi leikkausten jatkuvan määrällisesti kasvuna. Kela kertoo myös olevansa erityisen huolissaan leikkausten vaikutuksista lasten toimeentuloon ja kaikkein haavoittuvimpaan tilanteeseen.
Leikkausten kohteista 85 % johtui siitä, että asiakas ei ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi Kelan kehotuksesta. Tämä ryhmä on juuri kommentissa mainittu haavoittuva joukko: ihmisiä, jotka tietävät ettei heillä ole realistisia mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Olipa syynä terveysongelmat, opintoihin liittymättömyys tai muu tilanne, ilmoittautumatta jääminen on järjestelmässä virheellisesti tulkittu huolimattomuudeksi. Usein kyse voi olla rationaalisesta päätöksestä: “Mihin merkitykseen ilmoittautuminen omassa tilanteessa edes auttaa?” Esimerkiksi henkilö, jolle työnhakuilmoittautuminen merkitsisi leikkausta perustoimeentuloon, saattaa katsoa koko prosessin hyödytöntä – etenkin jos hän on aikaisemmin hylätty Kelan tai eläkelaitoksen kuntoutus- tai eläkehakemuksissa.
Työkyvyttömyyseläkejärjestelmän tilanne
Monet toimeentulotukiuudistuksen piiriin joutuvista ovat ihmisiä, joilla on toimintakykyä heikentäviä diagnooseja (esim. masennus, ahdistus) tai epäsäännöllinen työhistoria. He ovat samat henkilöt, jotka kohtaavat suurimman riskin jäädä ilman työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutusta. Tilastot kuvaavat järjestelmän ankaroitumista: vuonna 2024 työeläkejärjestelmässä hyväksyttiin entistä harvempi eläkehakemus. Eläketurvakeskuksen mukaan vuoden 2024 työkyvyttömyyseläkehakemusten hylkäysprosentti oli yksityisellä sektorilla 43,9 % (nousua vuodesta 2023) ja julkisella sektorilla 32,2 %. Kuntoutuspuolella hylkäykset ovat entistäkin yleisempiä: Kelan ja KEVAn tiedon mukaan kuntoutusoikeushakemuksista hyväksytään nyt vain noin joka kolmas (Kela) ja 43 % (KEVA) hakemuksista – eli hylkäysprosentti on noin 57–66 % luokkaa. Viime vuosikymmenellä julkisen sektorin kuntoutushakemusten hylkäykset kasvoivat 10 %:sta peräti 57 %:iin. Tämä tarkoittaa sitä, että moni pitkäaikaistyötön on jo aiemmin yrittänyt hakea työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutusta ilman tulosta. Hän on siis jäänyt yhteiskunnan turvaverkkojen väliin: liian sairas työhön, mutta liian terve eläkejärjestelmälle.
Hallintotuomioistuimissa painotetaan, että työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää laaja-alaista lääketieteellistä selvitystä ja pitkäjänteistä hakuprosessia, eikä satujen yksittäinen lääkärinlausunto ohita lakikirjainta. Kuitenkin lakiesityksessä todettiin lääkärinlausuntoa heikoksi perusteeksi – eli lakimuutos tahallaan purkasi yhden suojaketjun. Monia lausunnonantajia hämmästytti, ettei edes selvittämisvelvoite lääkärintodistuksen poissulkemiseksi kirjattu tarkemmin esitykseen. Yhdenvertaisuus- ja oikeuskansleri ovat kritisoineet, että toimeentulotuen leikkaukset jätetään käsittelijän vapaan arvion varaan ilman selkeää ohjetta. Käytännössä tämä voi johtaa siihen, että samanlaisessa tilanteessa eri viranhaltijat voivat tehdä hyvinkin erilaisia ratkaisuja.
Yhteenveto – laiminlyönnit ja suositukset
Kriittinen arviointi osoittaa, että toimeentulotukiuudistuksen valmistelussa on tunnistettu pahoja puutteita. Hallitus myönsi kohderyhmien moninaisuuden, mutta jätti silti lakimuutoksen vaikutukset arvioimatta kokonaisuutena. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ja eduskunnan valiokuntien käsikirjoituksissa ei esiinny minkäänlaista tilastoa siitä, kuinka paljon on ihmisiä, jotka ovat “työkyvyttömiä, eivät pääse eläkkeelle ja joille ei ole paikkaa työmarkkinoilla”. Tämä tarkoittaa, että lakeja säädettiin ilman perustietoa, mihin kokonaismääräiseen ongelmaan niillä yritetään vaikuttaa. Valtuuston esityksessä myönnettiin itsekin, että arvioissa on “huomattavaa käyttäytymisoletuksiin liittyvää epävarmuutta”.
Käytännössä perustuslaillinen velvoite turvata ihmisarvoinen toimeentulo (PL 19 §:n 1 momentti) joutuu uuteen koetukseen. Perustuslakivaliokunta on pitänyt toimeentulotukea tärkeämpänä turvana kuin laki asettaa, mutta se ei kuitenkaan kiellä lain muuttamista – edellyttäen, että välttämättömyyden raja ja kohtuullisuusperusteet huomioidaan. Parhaillaan laiminlyötynä on se valtion toiminnallinen vastuu, jonka mukaan yhteiskunnassa on etsittävä ratkaisuja syrjäytyneiden tukemiseksi eikä sysättävä heitä syytösten alaisiksi.
Keskeiset laiminlyönnit ovat: (1) hallinnon epäonnistuminen kohderyhmän ja tarpeiden kartoittamisessa ennen lain säätämistä, (2) talous- ja palveluvaikutusten riittämätön arviointi (erityisesti hyvinvointialueille ja kunnille koituvista kustannuksista), sekä (3) säädösten kyvyttömyys huomioida yksilön elämäntilanne ja varmistaa kohtuullisuus kaikissa tulkinnoissa.
Suosituksena asiantuntijat ovat ehdottaneet useita parannuksia. Eräät näkevät ratkaisuna riittävän perustoimeentulon, joka ei perustu sakkokirjauksen varaan – kuten perustulomallin laajentaminen tai toimeentulotuen perusosan korottaminen siten, että sitä ei leikatakaan tilanteessa, jossa työllistyminen on mahdotonta. Kela ja monet lausunnonantajat painottavat, että tulevaisuudessa on seurattava ja arvioitava uudistuksen vaikutuksia tarkasti – sekä mitattava, kuinka monen ihmisen oikea toimeentulo vaarantui. Kuntaliitto vaatii, että kuntien rahoitusvastuuta puretaan tai että valtionosuusjärjestelmää korjataan niin, että tulevista kustannuksista vastaa viime kädessä valtio. Yhdenvertaisuusviranomainen on toivonut selkeämpiä kriteereitä “välttämättömän toimeentulon” määrittelyyn.
Lopuksi: tilanne vaatii tiedostamista siitä, ketkä ovat todellisuudessa tässä rajanvedossa. Jos tarkoituksena on aktivoida ihmisiä töihin, silloin tarvitaan työpaikkoja – niitä meillä ei kuitenkaan riitä. Sen sijaan kohtaanto-ongelma on valtava. Näissä olosuhteissa sanktiojärjestelmä pakottaa ihmiset köyhyysloukkuun ilman konkreettista apua. Todellisena yhteiskuntavastuuna on varmistaa, että ketään ei syrjäytetä tyhjäkäynnille – sen sijaan että hukataan aikamme sanktioiden valvomiseen ja byrokratiaan niiden toimeenpanossa.
Lähteet: Hallituksen esitys ja sen taustamuistio HE 116/2025; lausunnot ja uutisjulkaisut STM:n lausuntopalvelusta ja Yleltä; Kelan tilastot ja tiedote; Työllisyyskatsaus (TEM/KEHA) ja Tilastokeskus; Eläketurvakeskus ja KEVA työkyvyttömyyseläkkeistä; Kuntaliiton lausunto.
Kommentit
Lähetä kommentti