Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa järjestökenttään on viime vuosina kohdistunut voimakasta kritiikkiä. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan järjestöjen julkista rahoitusta on kuvattu tehottomaksi, veronmaksajien rahojen hukkaamiseksi ja toiminnaksi, jonka yhteiskunnallista hyötyä on syytä epäillä. Kritiikkiä järjestöjen toiminnasta pitää voida esittää. Julkisten varojen käytön tehokkuus, toiminnan tuloksellisuus, päällekkäisyydet ja avustusten tarkoituksenmukaisuus ovat kaikki perusteltuja arvioinnin kohteita. Ongelma syntyy silloin, kun yksittäisiä epäkohtia tai poliittisia näkemyseroja käytetään perusteena koko järjestösektoria koskeville yleistäville johtopäätöksille. Tässä artikkelissa tarkastellaan järjestökentän asemaa neljän näkökulman kautta: järjestöjen juridinen verokohtelu Suomessa, julkinen valvontajärjestelmä, EU-oikeudelliset kilpailu- ja yhteisötalouskehykset sekä tutkimusnäyttö järjestöjen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittaamisesta. Tavoitteena ei ole o...