Johdanto
Suomen
talous on polkenut paikallaan lähes kaksi vuosikymmentä. Keskustelu on
keskittynyt julkisiin menoihin, palkkoihin ja työvoimakustannuksiin, vaikka
keskeinen rakenteellinen ongelma on jäänyt taka-alalle: energian
kokonaishinta ja sen muodostus. Tämä artikkeli osoittaa laskelmin, että 10
snt/kWh kuluttajan loppulaskussa ei ole populismia, vaan
kustannusperusteinen, yhteiskuntavastuullinen ja reaalitaloutta vahvistava
ratkaisu.
Kyse
ei ole energiapolitiikan hienosäädöstä vaan talouspolitiikan ydinkysymyksestä:
millä hinnalla sähköä tuotetaan, ja kenen hyväksi hinnoittelujärjestelmä
toimii.
Sähkön pörssihinta ei ole sähkön hinta
Nykyinen 16–20 snt/kWh kokonaishinta ei heijasta sähkön
tuotantokustannusta. Se heijastaa: marginaalihinnoittelua, hintavolatiliteettia
ja riskipreemiota - siirto- ja rahoitusrakenteiden ylituottoa.
Valtaosa Suomen sähköstä tuotetaan tuotantomuodoilla joiden todellinen
marginaalikustannus (SRMC) on hyvin alhainen. Tästä huolimatta kaikki sähkö
hinnoitellaan kalleimman käytössä olevan tuotantomuodon mukaan. Tämä on
järjestelmän perusvaluvika.
Todelliset
tuotantokustannukset (SRMC)
Alla olevat luvut koskevat olemassa olevaa tuotantokantaa,
jossa investoinnit on pääosin jo kuoletettu.
·
Vesivoima: ~0,03 snt/kWh
·
Ydinvoima: ~0,8 snt/kWh
·
Tuulivoima: ~0,3 snt/kWh
·
Aurinkovoima: ~0,2 snt/kWh
·
CHP / biomassa: ~4,0 snt/kWh
·
Fossiilinen marginaalituotanto:
~10 snt/kWh
Nämä luvut kuvaavat todellista kustannusta sähköyhtiölle sähköä
tuottaessa, eivät investointiesitteiden keskiarvoja.
Suomen
sähköntuotannon realistinen rakenne
Tavanomaisessa tilanteessa Suomen sähköntuotanto jakautuu karkeasti
seuraavasti:
·
Vesivoima 25 %
·
Ydinvoima 30 %
·
Tuulivoima 25 %
·
Aurinkovoima 2 %
·
CHP / biomassa 15 %
·
Fossiilinen marginaali 3 %
Painotettu keskimääräinen tuotantokustannus
Kun edellä mainitut tuotantomuodot painotetaan todellisella
osuudellaan, saadaan koko sähköjärjestelmän todellinen keskimääräinen
tuotantokustannus:
≈ 1,23 snt/kWh
Tämä on se hinta, jolla sähkö todellisuudessa tuotetaan Suomessa
normaalitilanteessa.
Välttämättömät
järjestelmäkulut
Sähkö ei tule seinästä ilmaiseksi. Tuotantokustannukseen lisätään
vain ne erät joita ilman järjestelmä ei toimi:
·
Jakelu- ja kantaverkon
todellinen ylläpito: ~2,0 snt/kWh
·
Säätö, reservit ja
huoltovarmuus: ~1,0 snt/kWh
·
Verot (nykytaso): ~1,5 snt/kWh
Yhteensä: ≈ 4,5 snt/kWh
Todellinen
kustannuspohja
Kun tuotanto ja välttämättömät järjestelmäkulut yhdistetään:
1,23 + 4,5 ≈ 5,7 snt/kWh
Tämä on koko sähköjärjestelmän todellinen kustannuspohja.
Kohtuullinen liiketoiminta ei ole hyväntekeväisyyttä
Lisätään kustannuspohjaan hyvä, markkinaehtoinen 50 % myyntikate
– sellainen, jota pidetään täysin normaalina kotimaan kaupassa.
5,7 × 1,5 ≈ 8,6 snt/kWh
Tulos: - kaikki kustannukset katettu - investoinnit mahdollisia -
toiminta erittäin kannattavaa
Miksi 10
snt/kWh on perusteltu yläraja
10 snt/kWh ei ole minimi, vaan: -
sisältää turvamarginaalin - mahdollistaa järjestelmän kehittämisen - takaa
huoltovarmuuden - tuottaa kohtuullisen voiton
Sitä korkeampi hinta ei ole taloudellinen välttämättömyys, vaan
rakenteellisen hinnoittelun seuraus.
Vaikutus reaalitalouteen ja vientiin
Vakaa ja ennakoitava 10 snt/kWh sähkön kokonaishinta: - laskee
teollisuuden yksikkökustannuksia - parantaa investointien ennustettavuutta -
pienentää riskipreemiota - vahvistaa viennin kilpailukykyä ilman palkkojen
polkemista
Erityisesti energiaintensiivisille aloille vaikutus on ratkaiseva.
Kyse ei ole tukipolitiikasta, vaan rakenteellisesta kilpailuedusta.
Yhteiskuntavastuun näkökulma
Yhteiskuntavastuu tarkoittaa: - kohtuullisia elinkustannuksia -
reaalitalouden elinvoimaa - huoltovarmuutta - oikeudenmukaista hinnoittelua
Jos sähkö voidaan tuottaa ja toimittaa kannattavasti noin 9 snt/kWh,
mutta kansalaisilta ja yrityksiltä peritään 16–20 snt/kWh, kyse ei ole
markkinoista vaan institutionaalisesta tulonsiirrosta.
10 snt/kWh ei ole populismia. Se on kustannusperusteinen yläraja, joka paljastaa nykyisen
hinnoittelun ylituoton. Tällainen hinnoittelu: - vahvistaa reaalitaloutta -
parantaa viennin edellytyksiä - laskee elinkustannuksia - palauttaa
energiajärjestelmän palvelemaan yhteiskuntaa
Kysymys ei ole siitä voiko Suomi tähän
ryhtyä vaan siitä, keitä nykyinen järjestelmä palvelee.
Kommentit
Lähetä kommentti