Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto

1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys.

Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia.

Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä.

Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointivaltiota on supistettava, koska maksajia ei ole tarpeeksi. Tämä johtaa itseään toteuttavaan noidankehään: mitä enemmän leikataan, sitä vähemmän syntyy ostovoimaa, työpaikkoja ja verotuloja – eli huoltosuhde vain heikkenee.

Vaihtoehtoinen linja

1. Työvoimapohjan laajentaminen

Työllisyys ei parane pelkillä sanktioilla. Tarvitaan aktiivista työpaikkojen luomista ja osaamisen kehittämistä.

• Valtio voi jälleen ottaa työnantajaroolin suurissa vihreän siirtymän, energiainvestointien ja hoivasektorin hankkeissa.
• Maahanmuutto on välttämätön osa ratkaisua. Ilman uutta työvoimaa väestörakenne ja huoltosuhde eivät kestä.

2. Automaatio ja robottivero

Automaatio parantaa tuottavuutta, mutta voi kaventaa palkkatulojen osuutta kansantaloudesta.

• Yritysten automaatiosta saamat voitot tulisi osin verottaa ”robottiverona” tai vahvistetun pääomaverotuksen kautta.
• Näin myös koneiden tuottama arvo osallistuu eläke- ja sosiaalimenojen rahoitukseen.

3. Eläkerahastojen kestävä käyttö

Suomen eläkerahastot ovat Euroopan suurimpia suhteessa talouden kokoon.

• Niiden sijoitustuotoista suurempi osa voitaisiin suunnata eläkkeiden rahoittamiseen, ei vain rahastojen kasvattamiseen.
• Tämä ei romuta järjestelmää, jos samanaikaisesti turvataan veropohja ja vahvistetaan työllisyyttä.

4. Veropohjan laajentaminen

Jos palkkatulojen osuus pienenee, pääomatulojen ja suurten omaisuuksien on kannettava suurempi vastuu.

• Monikansallisten yhtiöiden veropako estettävä, esimerkiksi OECD:n ja EU:n vähimmäisverokannan avulla.
• Sijoitustulojen ja varallisuuden verotus modernisoitava, jotta rahoituspohja vastaa nykyistä talouden rakennetta.

5. Panostaminen työhyvinvointiin

Työperäinen pahoinvointi maksaa Suomelle arviolta yli 20 mrd. euroa vuosittain.

• Työuupumuksen, mielenterveyden häiriöiden ja sairauspoissaolojen ehkäisy voisi säästää valtion budjetin kestävyysvajetta enemmän.
• THL ja Työterveyslaitos korostavat, että työhyvinvoinnin vahvistaminen on kustannustehokas investointi.

6. Voutijärjestelmän korjaaminen

Suomen ulosotto- ja velkajärjestelmä on rakenteellisesti vinoutunut.

• Se ylivelkaannuttaa ihmisiä, tuottaa massaluottohäiriöitä ja syrjäyttää potentiaalisia veronmaksajia.
• Perintämarkkinoilla on ollut rakenteellista väärinkäyttöä, kuten KKV:n raportti summaarisen menettelyn epäkohdista (2025) osoittaa.

Keskeiset uudistustarpeet:

1. Velkojien vastuu rikoslaissa – velallisen rikoksia on säännelty pitkään, mutta velkojien epäeettinen toiminta ei ole saanut vastaavaa huomiota. Tämä vinouttaa oikeuskäytäntöä.
2. Velkojen kohtuullinen lyhentyminen – osa maksusuorituksista kohdistettava aina pääomaan, ei pelkästään korkoihin.
3. Velkavanhentumisen vahvistaminen – mahdollisuus uuteen alkuun on oltava kohtuullisen ajan jälkeen, kuten useissa EU-maissa.
4. Ulkomaisten perintäyhtiöiden rajoittaminen – erityisesti 1990-luvulla syntynyt saatavien massamyynti alihintaan on jättänyt jälkeensä rakenteellisen ongelman.
5. Kohtuullisuussuoja kotiasunnolle ja yritystoiminnan uudelleenkäynnistykselle – yrittäjälle on jäätävä mahdollisuus uuteen alkuun epäonnistumisen jälkeen.

Näillä muutoksilla voidaan ehkäistä syrjäytymistä, lisätä työvoiman osallistumista ja palauttaa yhteiskunnan luottamusta oikeudenmukaisuuteen.

Yhteenveto

Orpo–Purran hallituksen leikkauspolitiikka perustuu kestävyysvajeeseen, jota pyritään paikkaamaan supistamalla julkisia palveluja ja etuuksia. Tämä tie johtaa noidankehään: ostovoima heikkenee, työttömyys ja syrjäytyminen kasvavat, veropohja kapenee entisestään.

Vaihtoehtoinen linja on rakentaa ratkaisuja, jotka laajentavat työvoimapohjaa, vahvistavat verotusta oikeudenmukaisesti, hyödyntävät eläkerahastoja kestävästi, investoivat työhyvinvointiin ja uudistavat velkajärjestelmän. Näin voidaan turvata hyvinvointivaltion rahoituspohja ilman, että ihmiset sysätään pysyvään kurjistumiseen.

 

Lähteet

• KKV (2025): Summaarisen menettelyn epäkohdat ja mahdollinen väärinkäyttö kuluttajien velkomusasioissa.

• Työterveyslaitos (2023): Työhyvinvoinnin taloudelliset vaikutukset.

• THL (2022): Hyvinvointipalvelujen yksityistäminen – vaikutusarvio.

• OECD (2023): Tax Challenges Arising from the Digitalisation of the Economy.

• Valtiontalouden tarkastusvirasto (2021): Kestävyysvaje ja julkisen talouden ohjaus.

• Tilastokeskus (2024): Työllisyys- ja työttömyystilastot.

• Korkman, S. (2015). Talous ja utopia. Helsinki: Otava.

• Korkman, S. (2018). Puheenvuoroja kestävyysvajeesta ja julkisesta taloudesta (mm. Helsingin Sanomat, EVA).