Mitä meni pieleen Arto Satosen ministerikaudella?

 

Johdanto

Tämä kirjoitus julkaistaan Yhteiskuntavastuun Arkistossa osana analyysisarjaa, jossa arvioidaan Orpon hallituksen työmarkkinapolitiikkaa ja sen vaikutuksia suomalaisen yhteiskunnan kokonaisetuun. Työministerinä toimineen Arto Satosen kausi tarjoaa esimerkin siitä, miten työmarkkinapolitiikka kaventui yksipuolisesti työnantajien toiveiden toteuttamiseksi ja miten samalla jätettiin hyödyntämättä tutkimusnäyttöön perustuvat keinot työhyvinvoinnin ja kansantalouden vahvistamiseksi. Alla oleva katsaus kokoaa keskeiset havainnot siitä, mitä Satosen ministerikaudella meni pieleen.

Mitä meni pieleen Arto Satosen ministerikaudella?

Työministerinä toiminut Arto Satonen esittelee saavutuksenaan hallituksen esityksen henkilökohtaisen irtisanomisen helpottamisesta. Hän perustelee tätä erityisesti pk-yritysten tarpeilla ja sillä, että virherekrytointi voi olla pienelle yritykselle kohtalokas. Näennäisesti järkevä argumentti, mutta todellisuudessa linja paljastaa koko ministerikauden ongelman.

Yksipuolista politiikkaa työnantajien ehdoilla

Sixten Korkman on osuvasti kuvannut suomalaista työelämäkeskustelua “yksipuoliseksi työnantajien toiveitten tynnyrin täyttämiseksi”. Juuri siihen Satosen linja työministerinä perustui. Työntekijöiden näkökulma ja työelämän todelliset kehittämistarpeet jäivät kokonaan varjoon.

Satosen mukaan työelämän “jäykkyys” korjaantuu madaltamalla irtisanomiskynnystä. Todellisuudessa suurimmat ongelmat kumpuavat johtamisen laadusta, luottamuspulasta ja työyhteisöjen ilmapiiristä, kuten Yhteiskuntavastuun Arkiston analyysi osoittaa. Näihin ongelmiin Satonen ei tarttunut.

Thatcherilainen linja Orpon hallituksen suojissa

On syytä huomata, että tämä ei ollut sattumaa. Satonen on puhunut thatcherilaisen mallin puolesta jo ennen Orpon hallitusta, ja otollinen hetki koitti, kun perussuomalaisten tuella linjaa voitiin viedä läpi. Tuloksena ei kuitenkaan ollut työmarkkinoiden tervehtyminen, vaan päinvastoin työttömyyden nousutrendi, jonka hallituksen oma politiikka on pahentanut.

Työhyvinvoinnin miljardit jätettiin hyödyntämättä

Vakavin laiminlyönti oli kuitenkin työhyvinvoinnin täydellinen sivuuttaminen. Työterveyslaitos on osoittanut, että Suomi voisi säästää yli 20 miljardia euroa vuodessa panostamalla järjestelmällisesti työhyvinvointiin. Kyse ei ole pienestä marginaalista vaan yhdestä suurimmista potentiaalisista tuottavuus- ja säästöohjelmista koko kansantaloudessa.

Kansainvälinen tutkimus vahvistaa saman: WHO, ILO ja OECD ovat toistuvasti korostaneet työhyvinvoinnin taloudellista merkitystä. Baicker, Cutler & Songin (2010) laaja meta-analyysi osoitti, että työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa keskimäärin 3–6 euroa takaisin. RAND Corporationin tutkimus vahvisti, että hyvinvointiin panostaminen vähentää kustannuksia ja parantaa tuottavuutta.

Epäonnistunut ministerikausi

Satosen kauden keskeinen lainsäädäntöhanke ei ratkaise suomalaisen työelämän todellisia ongelmia. Sen sijaan se madalsi työntekijöiden turvaa ja siirsi valtasuhteita entistä yksipuolisemmin työnantajien eduksi. Samalla jätettiin hyödyntämättä valtava potentiaali, joka olisi ollut saavutettavissa työhyvinvoinnin kautta.

Ministerikautensa Satonen tulee muistettavaksi siitä, että hän kavensi työmarkkinapolitiikan näkökulman vain yhteen suuntaan. Hän unohti, että kestävä talous ja hyvinvoiva työelämä rakentuvat tasapainosta – ei yksipuolisesta vallan siirrosta työnantajien hyväksi.

Lopuksi

Tämä analyysi on osa Yhteiskuntavastuun Arkiston jatkuvaa seurantaa suomalaisen työelämän ja työmarkkinapolitiikan kehityksestä. Satosen ministerikausi tarjoaa esimerkin siitä, miten yksipuolinen painotus voi kaventaa koko yhteiskunnan mahdollisuuksia, kun työnantajien toiveet asetetaan muiden tavoitteiden edelle. Arkistossa tullaan jatkossakin dokumentoimaan ja arvioimaan päätöksiä, jotka vaikuttavat työelämän rakenteisiin, hyvinvointiin ja kestävään talouspolitiikkaan.

Lähteet ja evidenssi

• Yhteiskuntavastuun Arkisto (2025): Suomalaisen työelämän jäykkyys – mistä se syntyy ja miten sen voi korjata?

• Sixten Korkman: toteamus työnantajien toiveitten tynnyrin täyttämisestä.

• Työterveyslaitos: arvio yli 20 mrd €/vuosi -säästöpotentiaalista työhyvinvointiin panostamalla.

• WHO, ILO, OECD: kansainväliset raportit työhyvinvoinnin taloudellisesta vaikuttavuudesta.

• Baicker, Cutler & Song (2010), Health Affairs: meta-analyysi, jonka mukaan työhyvinvointiin sijoitettu euro tuottaa keskimäärin 3–6 euroa takaisin.

• RAND Corporation (2014): Workplace Wellness Programs Study – säästöt ja tuottavuusvaikutukset.