Vallan ja luottamuksen rajapinta – kun huijaukset syntyvät yrityksen sisällä

Yrityksiin kohdistuvat huijaukset liitetään usein ulkopuolisiin tekijöihin – tietojenkalasteluun, laskutuspetoksiin tai verkkorikoksiin.

Todellisuudessa kuitenkin merkittävä osa vahingoista syntyy yrityksen sisällä, työnantajan ja työntekijän välisessä luottamussuhteessa.

Sisäiset huijaukset eivät aina ole rikoksia. Ne voivat olla lupauksia, joita ei aiota toteuttaa, tietojen vääristelyä, taloudellisten etujen piilottamista tai työnantajan omaisuuden väärinkäyttöä.
Ne ovat kuitenkin etiikan, vastuun ja vallan väärinkäyttöä – ja siksi keskeinen osa yritysten yhteiskuntavastuuta.

Kun johto huijaa – vallan väärinkäytön varjot työpaikalla

Yritysjohdon väärinkäytökset työntekijöitä kohtaan eivät aina näytä rikoksilta, mutta niiden vaikutus on moraalisesti ja käytännössä yhtä vahingollinen.
Monet niistä syntyvät vallan epäsuhteesta, jossa työntekijällä ei ole realistista mahdollisuutta kieltäytyä tai kyseenalaistaa johdon toimintaa.

1. “Palkka matkalaskulla” – piilohuijaus, jota harva uskaltaa sanoa ääneen

Yksi tyypillisimmistä ja vaarallisimmista keinoista on korvata osa palkasta keinotekoisilla matkalaskuilla.
Tilanne syntyy usein, kun työntekijä yrittää neuvotella palkkansa alan tasolle, mutta työnantaja vetoaa vaikeisiin aikoihin tai budjettirajoihin.
Johto tarjoaa “kompensaationa” ylimääräisiä kulukorvauksia, esimerkiksi noin 1000 euroa kuukaudessa, jotka maksetaan matkalaskujen kautta verottomina.

Tällöin työnantaja kiertää verot ja sivukulut, työntekijä menettää eläke- ja vakuutusturvaansa, ja palkkapolitiikan oikeudenmukaisuus vääristyy.
Kyseessä on palkanmaksun eettinen ja juridinen kiertotie, josta vastuu kuuluu aina yritysjohdolle – riippumatta siitä, onko työntekijä suostunut järjestelyyn.

Tämä menettely ei ole “kompromissi”, vaan harhaanjohtava sopimus, joka rikkoo työntekijän oikeusturvaa ja yrityksen yhteiskuntavastuuta.

Muita matkalaskuihin liittyviä väärinkäytöksiä saattaa esiintyä esimerkiksi perusteettomien kilometrikorvausten, päivärahojen tai keinotekoisten työmatkojen muodossa, mutta niiden laajuus ei muuta pääperiaatetta: vastuu on aina johdolla.

2. Lupaukset ilman katetta

Työntekijöille luvataan palkankorotuksia, bonuksia tai ylennyksiä, joita ei ole tarkoituskaan toteuttaa.
Tavoitteena on sitouttaa tai painostaa työntekijä ylimääräisiin ponnistuksiin – usein “projektin loppuun asti”.

3. Totuuden muokkaaminen tulosraporteissa

Johto voi ohjata työntekijöitä “kaunistamaan” raportteja tai myyntilukuja, jotta oma tulospalkkio tai ulkoinen uskottavuus säilyisi.
Tuloksena on vääristynyt todellisuus, jossa rehellisyydestä tulee riski.

4. Pelolla johtaminen

Uhkaus työpaikan menettämisestä, mitätöinti ja jatkuva epävarmuuden luominen ovat tehokkaita, mutta tuhoisia hallintakeinoja.
Tällainen kulttuuri tukahduttaa avoimuuden ja johtaa kyynisyyteen.

Miten nämä estetään?

• Käytössä oltava eettinen ohjeisto, joka sitoo myös johtoa.

• Whistleblower-kanavan on oltava aidosti luottamuksellinen ja suojattu.

• Hallituksen ja omistajien aktiivinen valvonta varmistaa, ettei johtaminen irtoa todellisuudesta.

• Työntekijöiden oikeusturva on osa yrityksen vastuullisuusohjelmaa, ei sen ulkopuolinen asia.

Kun työntekijä huijaa – sisäisen luottamuksen hinta

Myös työntekijöiden tekemät väärinkäytökset horjuttavat samaa peruskiveä: luottamusta.
Moni niistä alkaa pienestä lipsahduksesta, jota perustellaan “kompensaationa” tai “pienenä venytyksenä”.

1. Kululaskujen ja työaikojen vääristely

Yleisin muoto on liioitellut matkakorvaukset tai kirjaukset tunneista, joita ei ole tehty.
Yhdessä ne voivat muodostaa merkittävän taloudellisen tappion ja murentaa työyhteisön moraalia.

2. Yrityksen omaisuuden tai tietojen väärinkäyttö

Laitteiden, materiaalien tai asiakastietojen luvaton käyttö tai myynti on edelleen yllättävän yleistä – etenkin digitaalisessa ympäristössä.

3. Sivutoimien ja kilpailukieltojen rikkominen

Oman yrityksen tai sivutoimen käyttäminen työnantajan resursseilla on eettisesti arveluttavaa, vaikka se ei aina olisi rikos.

4. Luottamuksellisten tietojen vuodot

Tietovuodot ovat usein tahattomia – mutta joskus myös tietoisia, etenkin työntekijän vaihtaessa työpaikkaa kilpailijalle.

Miten yritys voi suojautua?

• Käyttämällä läpinäkyviä kululasku- ja työaikajärjestelmiä.

• Säännöllisellä tietoturva- ja eettisyyskoulutuksella.

• Salassapitosopimuksilla ja käyttöoikeuksien hallinnalla.

• Luomalla reilun palkitsemisen ja palautteen kulttuurin, jossa työntekijät eivät koe tarvetta “ottaa takaisin”.

Luottamuksen kaksisuuntainen tie

Johdon ja työntekijöiden väliset huijaukset ovat saman kolikon kaksi puolta.
Niiden ydin ei ole rikollisuus, vaan vallan epätasapaino ja rehellisyyden rapautuminen.
Kun toinen osapuoli käyttää asemaansa väärin, toinen alkaa kompensoida – ja luottamuksen kehä katkeaa.

Siksi yhteiskuntavastuullinen yritys ei voi käsitellä eettisyyttä vain johdon ohjeistona tai henkilöstöpolitiikkana.
Se on yhteinen sopimus, joka elää arjessa: siinä, miten lupaamme, miten valvomme ja miten palkitsemme.

Johtopäätös: Rehellisyys on yhteinen pääoma

Luottamus ei ole resurssi, joka jaetaan vain työntekijöille tai johdolle – se on organisaation yhteinen valuutta.
Sen arvo mitataan kriisissä: kestääkö rehellisyys paineen vai mureneeko se etujen, pelon ja kiillotetun maineen alta.

Yrityksen todellinen vastuullisuus ei näy julkilausumissa, vaan siinä, miten se toimii silloin, kun kukaan ei katso.

Yhteiskuntavastuun Arkisto – eettisen ja rehellisen työelämän puolesta.