Eurajoki: Ydinaavikko ja vaiettu hinta yhteiskunnalle

Suomalaisessa energiakeskustelussa ydinvoima esitetään kliinisenä ja häiriöttömänä sähköntuotantona. Samanaikaisesti Eurajoen ympäristössä tapahtuu elintarviketaloudellinen hiljeneminen, jota viranomaiset kutsuvat “rakennemuutokseksi”. Kun tarkastellaan kansainvälisiä turvastandardeja ja biologisia vaikutuksia, niin paljastuu totuus: Eurajoki sijaitsee vyöhykkeellä, joka on kansainvälisesti tunnustettu erityiseksi riskialueeksi, mutta Suomessa tämä riski on ulkoistettu paikallisten tuottajien, asukkaiden ja koko ekosysteemin maksettavaksi.

1. 20 mailia: Kansainvälinen tunnustus riskistä

Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ja useat kansainväliset säädökset määrittelevät ydinvoimalan ympärille 20 mailin (n. 32 km) Extended Planning Distance (EPD) -vyöhykkeen. Tämä vyöhyke ei ole pelkkä onnettomuusskenaario, vaan alue, jolla viranomaisten tulee varautua:

• Ravintoketjun jatkuvaan ja erityiseen valvontaan
• Maataloustuotteiden käytön rajoituksiin
• Pitkäaikaisiin biologisten vaikutusten seurantaan

Suomessa viranomaisten linja on poikkeuksellisen liberaali: vyöhykkeen merkitystä ei avata julkisesti. Tämä luo illuusion turvallisuudesta, vaikka alue on potentiaalinen “uhrivyöhyke”, jossa biologiset riskit ja elintarviketuotannon heikentyminen ovat todellisia.

2. Tritium ja biologinen todellisuus

Viranomaiset keskittyvät teknisiin raja-arvoihin, mutta biologinen järjestelmä ei noudata byrokratian sääntöjä. Normaalit tritium- ja deuterium-päästöt kertyvät ekosysteemiin:

• Biologinen rikastuminen: Tritium korvaa vetyä orgaanisissa yhdisteissä (OBT, Organically Bound Tritium). Lehmä, joka syö alueen rehua ja juo sen vettä, toimii biologisena rikastajana.
• Ravintoketjun haavoittuvuus: 32 kilometrin vyöhykkeellä elintarviketuotanto altistuu jatkuvasti tritiumille. Mittari ei välttämättä näytä poikkeamaa, mutta biologiset vaikutukset näkyvät: maitotilat katoavat ja kalasaaliit puolittuvat.

Johtopäätös: Biologinen järjestelmä reagoi päästöihin tavalla, jota viranomaismittarit eivät paljasta.

3. Taloudellinen laskelma: ulkoistettu hinta

Mitä maksaa se, että 20 mailin säteellä elintarviketuotanto ajetaan alas?

• Menetetty tuotanto: ~280 000 hehtaarin alue, arvioitu potentiaalinen vuosittainen elintarvikemenetys 300–350 M€
• Kiinteistöarvot ja terveysriskit: Arvioitu kokonaiskustannus 40 vuodessa yli 11 mrd €
• Vastuun siirto: Tilojen alasajon yhteydessä viranomainen syyttää “markkinoita”, vaikka todellinen riski on sijoitettu viljelijöiden harteille ilman kompensaatiota

Tämä on vain näkyvin osa kustannusta – todellinen hinta sisältää myös:

• Terveyshaitat: krooninen altistus, stressi, ruokaturvan heikkeneminen, mahdolliset krooniset sairaudet (tyypin 2 diabetes, masennus), jotka tuottavat lisäkustannuksia terveydenhuoltoon ja työkyvyttömyyksiin.
• Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma: kotiseudun perinnekulttuuri, paikalliset yhteisöt ja maaseudun identiteetti kärsivät. Tämä vahinko ei ilmene suoraan rahassa, mutta se heikentää yhteisön resilienssiä.
• Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemipalvelut: laidunalueet, vesistöt ja metsät kärsivät, pienet vesieläimet ja pölyttäjät vaarantuvat, ekosysteemin tuottamat palvelut vähenevät.

Johtopäätös: Ydinvoiman todellinen hinta on paljon korkeampi kuin sähkömittarissa näkyvä yksikkökustannus.

4. Vaihtoehto: hajautettu kansanterveys

Sähköntuotanto voidaan järjestää hajautetusti esimerkiksi bio- ja uusiutuvan energian avulla:

1. Kansanterveys etusijalle: Ei radioaktiivisia päästöjä ravintoketjuun
2. Maatalouden tuki: Integroitu tilojen toimintaan.
3. Turvallinen tulevaisuus: Ei tarvetta 32 kilometrin suojavyöhykkeelle tai pelolle alueen aavikoitumisesta

5. SMR – pieni pakkaus, sama ongelma

Pienydinvoimalat (SMR) esitetään usein joustavina ratkaisuina, mutta ne kantavat saman perusongelman kuin suuret yksiköt:

• Takaisinmaksuajat venyvät kauas hallittavan 10 vuoden investointiajan ulkopuolelle
• Ne vaativat luvitusta ja suoja-alueita kuten suuret laitokset
• Ne pysyvät keskitettyinä kohteina, eivät poista verkon ja kiinteistöjen haavoittuvuutta

6. Aito hajautus – isännöinti ja huoltovarmuus

Todellinen hajautettu malli:

• Energia tuotetaan ja kulutetaan paikallisesti, kiinteistö- ja tilakohtaisesti
• Investointien takaisinmaksu on realistinen (~10 vuotta)
• Tila ei ole pörssisähkön, putkikaasun tai LNG:n monopolien armoilla
• Paikallinen energiantuotanto tukee yhteiskuntavastuuta: alue säilyy toimintakykyisenä myös kriisitilanteissa

Keskeinen ero: keskitetty malli = alistussuhde; hajautettu = isännöinti.

7. Johtopäätös

Eurajoen tapaus on yhteiskuntavastuun testi, joka paljastaa riskien ulkoistamisen ja viranomaisten liberaalin linjan hinnan. Ihminen elää ruuasta, ei tritiumista. Jos energiantuotanto vaatii 32 km ydinaavikon, se ei ole edullista – se on kestämätöntä. Hajautettu malli ja paikallinen isännöinti tarjoavat todellisen vaihtoehdon turvalliseen, kestävään energiantuotantoon, joka kunnioittaa elintarviketuotantoa, terveyttä, kulttuuria ja ekosysteemiä.

Lähteet

Media ja havainnot

• Superia Kuoleman oma Eurajoki: https://www.youtube.com/watch?v=B7pfpj0EWxA&t=1755s

Kansainväliset normit

• IAEA Safety Standards Series No. GSR Part 7 (2015): Preparedness and Response for a Nuclear or Radiological Emergency
• U.S. NRC: Emergency Planning Zones

Biologiset ja terveysvaikutukset

• Journal of Environmental Radioactivity: Organically Bound Tritium (OBT) in the Food Chain
• WHO / Codex Alimentarius (2025): Guidelines on radionuclides in food

Kotimaiset viranomaisarviot ja tilastot

• Lainsäädännön arviointineuvosto (2023): Pitkäaikaisvaikutusten puute suurhankkeissa
• Luonnonvarakeskus (Luke): Maatilojen rakenne- ja tuotantotilastot (2000–2025)
• STUK: Ympäristön säteilyvalvontaraportit, tritium-päästöjen seuranta