Siirry pääsisältöön

Osa 2: Viranomaisvastauksia ja byrokratian sokeutta

Kuten aiemmin kerroin, Kilpailu- ja kuluttajavirasto siirsi toimenpidepyyntöni (KKV0244582) uudelle Lupa- ja valvontavirastolle (LVV). Nyt uusi virasto on vastannut.

Vastaus on oppikirjaesimerkki siitä, kuinka viranomaiskoneisto suojaa itseään ja vallitsevia käytäntöjä pakenemalla prosessien ja juridisten termien taakse. LVV toteaa suoraan, ettei se auta yksittäistä yrittäjää ja että heidän käsittelyaikansa on peräti 9 kuukautta.

Alta voit lukea ylitarkastajan vastauksen sekä oman vastineeni, jossa kyseenalaistan viranomaisen asenteen mikroyrittäjien taloudellista hätää kohtaan.

1. Viranomaisen kanta (Lupa- ja valvontavirasto)

Lupa- ja valvontaviraston vastaus (saapunut 2026):

"Toiminimiyrittäjä tai muu vastaava pienyrittäjä ei ole lain tarkoittama kuluttaja yritystoimintansa osalta. (...) Lupa- ja valvontavirastolla ei ole toimivaltaa ratkaista velallisen ja perintäyhtiön välisiä riita-asioita, kuten määrätä velallisen maksuvelvollisuudesta tai määrätä perintää keskeytettäväksi. (...) Valvonta-asioiden tavoitteellinen käsittelyaika on 9 kuukautta. (...) Velallisella on oikeus kannella perintäyhtiön toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle silloin kun perintäyhtiö perii velalliselta julkisoikeudellista maksua."

 

2. Yhteiskuntavastuun Arkiston vastine viranomaiselle

Vastaukseni Lupa- ja valvontavirastolle:

"On huolestuttavaa huomata, että uusi Lupa- ja valvontavirasto omaksuu heti alusta alkaen asenteen, joka sivuuttaa mikroyrittäjien taloudellisen todellisuuden byrokraattisten prosessien taakse.

Perintälain 4 §:n kohtuullisuusvelvoite ja hyvä perintätapa eivät ole asioita, jotka vaatisivat massiivisia 'casekeräilyjä' tullakseen ymmärretyiksi – ne vaativat viranomaiselta selkärankaa tunnistaa markkinahäiriö, jossa heikommassa asemassa olevaa laskutetaan kohtuuttomasti pelkän juridisen muodon perusteella.

Viranomaisen esitys siitä, että pienyrittäjän tulisi käyttää resurssejaan todisteluun ja kalliisiin oikeusprosesseihin perintäyhtiöitä vastaan, on lähinnä vastuun pakoilua. Mikroyrittäjä on tässä järjestelmässä saaliseläin, jolta puuttuu kuluttajansuoja, vaikka hänen elinkeinonsa ja henkilökohtainen taloutensa ovat erottamattomat."


Mitä tästä seuraa?

Tämä kirjeenvaihto osoittaa, miksi pelkkä viranomaisille valittaminen ei riitä. Jos viranomainen on sokea arkijärjelle, on paine kohdistettava lainsäätäjiin. Jään odottamaan vastausta eduskunnan talousvaliokunnalta ja oikeusministeriöltä, joille olen toimittanut tiedon tästä oikeusturvatyhjiöstä.

Voutijärjestelmä toimii edelleen väärin päin – se suojelee perintäbisnestä, ei kansalaista.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...