Kuten aiemmin kerroin, Kilpailu- ja kuluttajavirasto siirsi toimenpidepyyntöni (KKV0244582) uudelle Lupa- ja valvontavirastolle (LVV). Nyt uusi virasto on vastannut.
Vastaus on oppikirjaesimerkki siitä, kuinka viranomaiskoneisto suojaa itseään ja vallitsevia käytäntöjä pakenemalla prosessien ja juridisten termien taakse. LVV toteaa suoraan, ettei se auta yksittäistä yrittäjää ja että heidän käsittelyaikansa on peräti 9 kuukautta.
Alta voit lukea ylitarkastajan vastauksen sekä oman vastineeni, jossa kyseenalaistan viranomaisen asenteen mikroyrittäjien taloudellista hätää kohtaan.
1. Viranomaisen kanta (Lupa- ja valvontavirasto)
Lupa- ja valvontaviraston vastaus (saapunut 2026):
"Toiminimiyrittäjä tai muu vastaava pienyrittäjä ei ole lain tarkoittama kuluttaja yritystoimintansa osalta. (...) Lupa- ja valvontavirastolla ei ole toimivaltaa ratkaista velallisen ja perintäyhtiön välisiä riita-asioita, kuten määrätä velallisen maksuvelvollisuudesta tai määrätä perintää keskeytettäväksi. (...) Valvonta-asioiden tavoitteellinen käsittelyaika on 9 kuukautta. (...) Velallisella on oikeus kannella perintäyhtiön toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle silloin kun perintäyhtiö perii velalliselta julkisoikeudellista maksua."
2. Yhteiskuntavastuun Arkiston vastine viranomaiselle
Vastaukseni Lupa- ja valvontavirastolle:
"On huolestuttavaa huomata, että uusi Lupa- ja valvontavirasto omaksuu heti alusta alkaen asenteen, joka sivuuttaa mikroyrittäjien taloudellisen todellisuuden byrokraattisten prosessien taakse.
Perintälain 4 §:n kohtuullisuusvelvoite ja hyvä perintätapa eivät ole asioita, jotka vaatisivat massiivisia 'casekeräilyjä' tullakseen ymmärretyiksi – ne vaativat viranomaiselta selkärankaa tunnistaa markkinahäiriö, jossa heikommassa asemassa olevaa laskutetaan kohtuuttomasti pelkän juridisen muodon perusteella.
Viranomaisen esitys siitä, että pienyrittäjän tulisi käyttää resurssejaan todisteluun ja kalliisiin oikeusprosesseihin perintäyhtiöitä vastaan, on lähinnä vastuun pakoilua. Mikroyrittäjä on tässä järjestelmässä saaliseläin, jolta puuttuu kuluttajansuoja, vaikka hänen elinkeinonsa ja henkilökohtainen taloutensa ovat erottamattomat."
Mitä tästä seuraa?
Tämä kirjeenvaihto osoittaa, miksi pelkkä viranomaisille valittaminen ei riitä. Jos viranomainen on sokea arkijärjelle, on paine kohdistettava lainsäätäjiin. Jään odottamaan vastausta eduskunnan talousvaliokunnalta ja oikeusministeriöltä, joille olen toimittanut tiedon tästä oikeusturvatyhjiöstä.
Voutijärjestelmä toimii edelleen väärin päin – se suojelee perintäbisnestä, ei kansalaista.
Kommentit
Lähetä kommentti