Siirry pääsisältöön

PIKAVOITTOJA VAI KANSALLINEN KONKURSSI?

Sosiaaliturvaleikkausten todellinen hinta ja tarkastusjärjestelmän strateginen sokeus. 
Kirjoittaja: Yhteiskuntavastuun Arkisto / Analyysi Viitekehys: ISO 26000, YK Agenda 2030, Hallintotiede

Suomalaisessa talouskeskustelussa vallitsee tällä hetkellä vakava aikajänteiden kaksoisstandardi. Kun hallitus leikkaa sosiaaliturvasta, niin vaikutuksia arvioidaan neljän vuoden hallituskauden budjettiraameissa. Samaan aikaan eläkepolitiikassa operoidaan 60–100 vuoden päähän ulottuvilla laskennallisilla vastuilla. Tämä epäsuhta ei ole taloudellinen välttämättömyys, vaan poliittinen valinta jota nykyinen tarkastusjärjestelmä tukee.

1. VTV ja ”kuittitarkastuksen” ansa

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) rooli on viime vuosina kapeutettu takaisin jälkikäteiseen kirjanpidon ja sääntöjen noudattamisen tarkasteluun. Viimeisin esimerkki tästä on VTV:lle sälytetty poliittisen mainonnan valvontatehtävä (VTV 2026).

Vaikka tekninen valvonta on tärkeää, se on strateginen ansa. Kun virasto keskittyy vahtimaan mainoskuitteja ja vaalirahoitusta, niin sen resurssit sidotaan mikrotason prosessivalvontaan. Samalla hylätään monitieteellinen pitkän aikavälin vaikuttavuusarviointi. ISO 26000 -yhteiskuntavastuun standardi edellyttäisi organisaatiolta (valtio) vastuuta toiminnan laajasta vaikuttavuudesta, eikä vain siitä onko euro kirjattu oikealle tilille, vaan siitä mitä tuo euro saa aikaan 15 vuoden päästä.

2. Institutionaalinen väärinkäytös: Kela vs. Asiakas

Julkinen keskustelu ylikorostaa Kelan etuuksien väärinkäyttöä, vaikka se on todistetusti marginaalista (alle 1 %). Samaan aikaan sivuutetaan viranomaisen oma vastuu. Jos Kela viivästyttää viimesijaisen tuen (perustoimeentulotuki) päätöksiä, se syyllistyy institutionaaliseen väärinkäytökseen.

Kun tuki ei toteudu reaaliaikaisesti, niin viranomainen aiheuttaa asiakkaalle ”lisäköyhdyttämistä” perintäkulujen ja pikavippikierteen muodossa. Tämä on suoraan vastoin YK:n Agenda 2030 -tavoitteita (köyhyyden poisto) joihin Suomi on sitoutunut.

3. Neljä vuotta vai sata vuotta – Kenelle tulevaisuus lasketaan?

Eläkevastuita (n. 888 mrd. €) käsitellään julkisuudessa ikään kuin ne olisivat nykyhetken velkaa, jolla perustellaan sosiaaliturvan alasajoa. Kuitenkin sosiaalisten investointien kuten lapsiperheiden tuen vaikutusarviot katkeavat neljään vuoteen.

Tieteellinen fakta: Investointi lapseen ja nuoreen tänään on sijoitus, jonka ROI (Return on Investment) realisoituu 15–20 vuoden kuluttua. Nobel-palkittu James Heckman on osoittanut, että varhaisilla tukitoimilla on korkein tuottoaste työuran ja terveyden muodossa.

  • Luku: Yhden syrjäytyneen nuoren elinkaarikustannus yhteiskunnalle on n. 1,2–1,5 miljoonaa euroa.

  • Riski: Neljän vuoden ”säästö” sosiaaliturvassa voi aiheuttaa 15 vuoden päästä miljardien eurojen terveys- ja osaamisvelan.

4. Strateginen sokeus ja eliitin edunvalvonta

Tytti Yli-Viikarin kaudella VTV pyrki siirtymään kohti strategista tarkastusta, joka olisi ennaltaehkäisevästi puuttunut mm. veroparatiisitoimintaan ja globaaliin rahanpesuun. Tämä kehitys pysäytettiin keskittymällä kampaajalaskujen kaltaisiin lillukanvarsiin. Nykyinen linja, jossa VTV keskittyy poliittisen mainonnan kaltaiseen tekniseen valvontaan varmistaa, ettei tarkastusvirasto haasta suuria taloudellisia rakenteita tai arvioi kriittisesti hallitusohjelmien pitkäaikaisvaikutuksia.

Johtopäätös ja suositukset

Suomen talouskasvun hitaus ja kestävyysvaje eivät ratkea leikkaamalla perusturvasta. Ne ratkeavat palauttamalla yhteiskuntavastuu osaksi talouden tarkastusta.

  1. VTV:n rooli palautettava: Viraston on palattava strategiseen vaikuttavuusarviointiin, jossa huomioidaan sosiaalinen pääoma.

  2. 15 vuoden dynaaminen arviointi: Kaikkiin sosiaaliturvan muutoksiin on liitettävä vähintään 15 vuoden vaikutusarvio (terveys, koulutus, syrjäytyminen).

  3. Reaaliaikaisuusvelvoite: Kelan prosesseja on valvottava tehokkaammin asiakkaan oikeusturvan, ei vain valtion säästöjen näkökulmasta.

Todellinen vastuu ei ole pikavoittojen keräämistä tämän päivän tilikirjaan, vaan sen ymmärtämistä, että ihmisiin kohdistuvat leikkaukset palaavat aina maksuun korkojen kanssa.


Lähteet ja dokumentaatio

  • Heckman, J. J. (2012). The Heckman Equation: Invest in early childhood development. Tiedeperusta varhaisen tuen kannattavuudelle.

  • Iltalehti (2026). Hallitus tiukentaa Kelan valvontaa – näin menettely muuttuu. [Pohjana analyysille].

  • ISO 26000:2010. Guidance on social responsibility. Kansainvälinen yhteiskuntavastuun standardi.

  • Kalevi Sorsa -säätiö (2024). Lyhytnäköistä politiikkaa: Sosiaaliturvan leikkausten vaikutukset ja vaihtoehdot.

  • Lainsäädännön arviointineuvosto (2023). Lausunnot hallituksen esityksistä. (Näyttö 4 vuoden aikajänteen sokeudesta).

  • Marmot, M. (2020). Health Equity: The Marmot Review 10 Years On. Tutkimus taloudellisen aseman vaikutuksesta terveyteen 15–20 vuoden aikajänteellä.

  • Oikeuskanslerinvirasto (2023). Ratkaisut koskien Kelan käsittelyaikoja. (Näyttö institutionaalisista viiveistä).

  • THL (2023). Perustoimeentulotuen alikäyttö ja sen vaikutukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

  • United Nations (2015). Sustainable Development Goals (SDG 1 & 10).

  • VTV (2026). Poliittisen mainonnan valvontatehtävä VTV:lle. [Verkkouutinen 5.1.2026]. Saatavilla: https://vtv.fi/2026/01/05/poliittisen-mainonnan-valvontatehtava-vtvlle/

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää