Suomalaisessa työelämässä puhutaan tuottavuudesta, tehokkuudesta ja kilpailukyvystä, mutta vaietaan usein siitä, miten työpaikoilla johdetaan ihmisiä.
Huono johtaminen maksaa. Paljon.
Jokainen turha sairauspoissaolo, joka johtuu stressistä, uupumisesta tai alistavasta johtamistyylistä, maksaa.
Jokainen vaihtuva työntekijä, joka lähtee siksi, ettei tullut kuulluksi tai kohdelluksi inhimillisesti, maksaa.
Jokainen työntekijä, joka jää mutta vetäytyy henkisesti, maksaa – sekä tiimihengessä että tuloksessa.
Tämä ei ole sattumaa.
Kyse on taidoista, asenteista ja yrityskulttuurista. Liian monessa firmassa henkilöstöjohtaminen jää "pehmeäksi puheeksi", jonka voi kuulemma sivuuttaa – tai ulkoistaa HR:lle.
Esimies on ratkaiseva tekijä. Tutkimusten mukaan yli 70 % työtyytyväisyydestä selittyy esihenkilön toiminnalla – hyvä tai huono johtaja tekee työpaikan ilmapiirin.
Miten suunta korjataan?
- Johdon koulutus: Esihenkilöksi ei pidä päästä vain teknisen osaamisen perusteella. Johtaminen on oma taitolajinsa.
- Avoin palaute: Johtoa pitää voida arvioida myös alhaalta ylöspäin – anonyymisti ja säännöllisesti.
- Työhyvinvointi budjettiin: Ei mainoslauseena, vaan konkreettisiin toimiin – kuormituksen hallintaan, palautumiseen ja työyhteisötaitoihin.
- Nollatoleranssi kiusaamiselle: Johtajankin pitää vastata teoistaan. Ei selittelyä, ei piilottelua.
- Tulospalkkaus myös työilmapiiristä: Kun johto palkitaan hyvistä ihmisistä – eikä pelkästään luvuista – asiat alkavat muuttua.
Lopuksi kysymme taas:
- Kuka uskaltaa sanoa, että hyvä johtaminen on taloudellinen ja eettinen välttämättömyys?
- Miksi johtamattomuus saa jatkua vuodesta toiseen kuin olisi ilmaista?
- Miksi hallitus ei tee mitään, vaikka säästöt olisivat miljardeja?
Työpaikka ei ole kasarmi eikä temppurata. Se on yhteispeli.
Ja se peli hävitään johtoportaassa, jos ihmisistä ei pidetä huolta.
Seuraa sarjaa – osa 3 keskittyy siihen, miten hyvä johtaminen näkyy työntekijän arjessa ja yrityksen tuloksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti