Siirry pääsisältöön

Suomi ei ole velkakriisissä – miten eläkerahastot ja julkinen talous todella toimivat

1. Johdanto: Velkakriisipuheen varjoon jää kokonainen talouskuva

Suomen julkista taloutta koskeva keskustelu on viime vuosina kaventunut voimakkaasti. Valtion velan kasvu esitetään usein suoraviivaisena uhkana, jonka vuoksi leikkaukset perusturvaan, koulutukseen ja sosiaalipalveluihin näyttäytyvät välttämättömyyksinä. Tämä kuva on kuitenkin vain osa kokonaisuutta.

Suomi on nettovarallisuudeltaan vahva julkistalous. Sosiaaliturvarahastoilla – mukaan lukien eri eläkejärjestelmien rahastot – on yli 270 miljardin euron sijoitusvarallisuus. Tämä kokonaisuus sisältää paljon enemmän kuin vain yksityisen sektorin TyEL-rahastot: siihen kuuluvat myös Keva, Valtion Eläkerahasto (VER), kirkon ja muiden eläkejärjestelmien rahastot sekä muita sosiaaliturvarahastoja.

Koko kuvan tarkastelu on tärkeää, koska talouspoliittiset valinnat eivät vaikuta vain valtion budjettiin, vaan laajemmin yhteiskunnan hyvinvointiin, turvallisuuteen ja pitkän aikavälin kestävyyteen.


2. Taustoitus: Mistä Suomen julkinen talous todella koostuu?

2.1 Valtiontalous on vain yksi osa julkisyhteisöjä

Julkinen talous muodostuu neljästä osasta:

  1. Valtio

  2. Kunnat ja hyvinvointialueet

  3. Sosiaaliturvarahastot

  4. Työeläkejärjestelmä

Velkakeskustelu keskittyy yleensä vain kohtaan 1 – valtion budjettiin.
Kuitenkin sekä EU:n tilastointi, kansainväliset luottoluokittajat että tutkimuslaitokset katsovat kokonaistaloutta: kaikkia julkisyhteisöjä yhtä aikaa.

Siksi on mahdollista, että valtion budjetti velkaantuu, mutta koko julkisyhteisöjen talous on silti nettovarallinen.

2.2 Eläkerahastot: 270 mrd € laaja kokonaisuus – ei vain TyEL

TELA:n tilastojen mukaan Suomen eläkevarallisuus on noin 270 miljardia euroa. Se sisältää:

  • yksityisen puolen työeläkeyhtiöt (TyEL)

  • Keva (julkisen sektorin eläkerahasto)

  • Valtion Eläkerahasto (VER)

  • Kirkon eläkerahasto

  • muita sosiaaliturvarahastoja

Nämä rahastot ovat osa julkisyhteisöjen varallisuutta. Niillä on lakisääteinen tehtävä: turvata eläkkeiden maksu pitkällä aikavälillä. Samalla ne sijoittavat pääomaa markkinaehtoisesti.
Ne eivät ole valtion budjettirahaa – mutta ne ovat julkisyhteisöjen varallisuutta.

2.3 Nettovelaton julkisyhteisö

Kun varoista vähennetään velat, lopputulos on Suomen kohdalla edelleen plussalla.
Tätä tarkoittaa väite "Suomi on nettovelaton julkisyhteisö".
Sama käy ilmi useiden luottoluokittajien arvioista.

Bruttovelka voi kasvaa samalla, kun nettovarallisuus kasvaa tai pysyy vakaana – aivan kuten yrityksillä ja kotitalouksilla.


3. Väitteet ja vaihtoehdot: Mitä rahastoilla voisi realistisesti tehdä?

3.1 Markkinaehtoiset sijoitukset vakausobligaatioihin – täysin laillinen keino

Eläkerahastoja ei voida “ottaa käyttöön” valtion budjetin tasapainottamiseksi.
Sen sijaan niitä voidaan sijoittaa markkinaehtoisesti valtion liikkeelle laskemiin vakausobligaatioihin.

Tämä tapahtuisi näin:

  • valtio laskisi liikkeelle uuden tyyppisiä pitkäaikaisia, matalariskisiä obligaatioita

  • sosiaaliturvarahastot voisivat sijoittaa niihin normaalien sijoitussääntöjen puitteissa

  • rahastot hyötyisivät vakaasta tuotosta

  • valtion korkomenot laskisivat ja velka pienentyisi tosiasiallisesti, vaikka tekninen kirjanpito pysyy ennallaan

Tämä ei ole valtion varojen siirtoa – se on normaalia rahoitusmarkkinatoimintaa.

3.2 Turvallisuusmenojen kasvu ja leikkauspolitiikan vinouma

Suomi käyttää 2020-luvulla historiallisen paljon varoja puolustuskykyyn.
Tämä on poliittinen linjaus, ei taloudellinen pakko.

Kun samanaikaisesti leikataan:

  • perusturvasta

  • opiskelijoilta

  • sosiaali- ja terveyspalveluista

  • koulutuksesta

syntyy vaikutelma, että “sopeutus” on välttämätöntä, vaikka se on arvovalinta siitä, mihin rahaa suunnataan.

3.3 Onko kurjistaminen talouspakko vai poliittinen valinta?

Tosiasia: Suomi voi tasapainottaa taloutta ilman, että heikoimmilta viedään ostovoimaa tai palveluja.
Vaihtoehtoja on:

  • veropohjan vahvistaminen

  • markkinaehtoiset sijoitusinstrumentit rahastoille

  • investoinnit kasvuun ja tuottavuuteen

  • sosiaaliturvarahastojen parempi integrointi finanssipolitiikan pitkäjänteiseen suunnitteluun (ei budjettiin, mutta analytiikkaan)

Sopeutuksen painottaminen kululeikkauksiin on poliittinen ratkaisu, ei taloudellinen välttämättömyys.


4. Vaikutukset ja suositukset: Kestävä talouspolitiikka yhteiskuntavastuun näkökulmasta

4.1 Taloudellinen vastuu

Kestävä finanssipolitiikka ei ole pelkkiä leikkauslistoja.
Se on kykyä tarkastella koko julkistalouden kuvaa ja hyödyntää instrumentteja, joita lainsäädäntö sallii.

4.2 Sosiaalinen vastuu

Leikkaukset kohdistuvat tällä hetkellä suurelta osin niihin, joilla on vähiten puskuria.
Tämä lisää:

  • köyhyyttä

  • syrjäytymisen riskiä

  • lasten ja nuorten eriarvoisuutta

Nämä suoraan heikentävät YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (SDG 1, 4, 10).

4.3 Hallinnollinen ja poliittinen vastuu

Yhteiskuntavastuun standardien (GRI, ISO 26000) hengessä päätöksenteon pitäisi olla läpinäkyvää ja perustua kokonaiskuvaan – ei yksittäisen budjettiosan tarkasteluun.


5. Yhteenveto: Totta puhuen – Suomi ei ole velkakriisissä

  • Valtion bruttovelka ja julkisyhteisöjen nettovarallisuus ovat kaksi eri asiaa.

  • Suomi on edelleen julkisyhteisöjen tasolla nettovarallinen.

  • Eläkerahastot – yli 270 miljardia euroa – ovat osa julkisia varoja, eivät irrallisia.

  • Markkinaehtoinen sijoittaminen vakausobligaatioihin on täysin laillinen ja taloudellisesti realistinen keino vahvistaa valtiontaloutta.

  • Leikkaukset eivät ole yksiselitteinen “sopeutus”, vaan poliittinen valinta siitä, kenelle kustannukset kohdistuvat.

Tulevaisuuden talouspolitiikan tärkein kysymys on tämä:
rakennammeko turvaa ja hyvinvointia, vai kavennammeko yhteiskuntaa lyhytnäköisen budjettilogiikan nimissä?


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää