Siirry pääsisältöön

Yritysvastuun periaatteet ja käytännön resurssit

Johdanto

Yrityksillä ja yhteisöillä on keskeinen rooli ihmisoikeuksien, ympäristönsuojelun ja hyvän hallinnon edistämisessä. YK:n ja EU:n ohjauskehykset korostavat yritysten yhteiskuntavastuun merkitystä, ja kansainväliset standardit – kuten ISO 26000 – tarjoavat työkaluja vastuullisuuden integroimiseksi liiketoimintaan.

Tässä koosteessa esitellään perusperiaatteita, oppaita ja palveluja, jotka tukevat yrityksiä vastuullisessa toiminnassa.

Eettinen ja kestävä yritystoiminta

EU edellyttää, että yrityksillä on käytössään prosessit, joilla yhteiskuntaan, ympäristöön, ihmisoikeuksiin, eettisiin kysymyksiin ja kuluttaja-asioihin liittyvät näkökohdat liitetään osaksi toimintastrategiaa.

Eettiset säännöstöt toimivat yrityksen toiminnan perusohjeina. Ne eivät yleensä sisällä yksityiskohtaisia toimintaohjeita, vaan muodostuvat ydinarvoista ja periaatteista, joita sovelletaan eri tilanteissa. Tällaiset ”peukalosäännöt” tukevat päätöksentekoa, mutta niiden vaikuttavuus riippuu käytännön sitoutumisesta, koulutuksesta ja viestinnästä.

Oppaita ja viitekehyksiä

  • ISO 26000 – standardin 7 pääaluetta
    → Ohjeellinen standardi, joka kattaa mm. ihmisoikeudet, työkäytännöt, ympäristövastuun ja kuluttajakysymykset.

  • Vastuullinen yrittäjyys pk-yrityksissä
    → Käytännönläheinen opas pienille toimijoille.

  • Yritysvastuun raportoinnin ensiaskeleet
    → Johdattaa vastuullisuusraportoinnin käytäntöihin.

  • YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet (UNGP)
    → Perusta yritysten ihmisoikeusvastuulle.

  • Globaalit puitesopimukset
    → Vahvistavat työelämän oikeuksia kansainvälisesti.

Yritysten perintäkäytäntö ja eettisyys

Velkojen perintä kuuluu liiketoiminnan arkeen, mutta vastuullinen yritys ottaa huomioon myös asiakkaan aseman ja kohtuullisuuden periaatteet.

Laki saatavien perinnästä (10 e §, 18.1.2013/31):
Jos kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain mukainen maksu viivästyy, velkojalla on oikeus 40 euron vakiokorvaukseen perintäkuluista. Lisäperintäkuluja voi veloittaa vain, jos ne ylittävät vakiokorvauksen.

→ Yritysvastuullinen toimija käyttää perintää vain tarpeen mukaan, ei painostuskeinona.

🛠 Palveluja ja työkaluja

  • FIBS
    → Vastuullisen liiketoiminnan asiantuntijaverkosto Suomessa.

  • Finnwatch
    → Kansalaisjärjestö, joka tutkii yritysten vastuullisuutta globaaleissa tuotantoketjuissa.

  • Finnvera
    → Yritysten rahoittaja, joka voi tukea kestävää kasvua.

  • Kevytyrittäjyyspalvelut (esim. OP, UKKO)
    → Mahdollistavat yritystoiminnan ilman omaa Y-tunnusta – hyvä aloitusratkaisu, mutta vastuullisuus on myös käyttäjän vastuulla.

  • Perustayritys.fi
    → Neuvontaa yrityksen perustamiseen.

  • Sähköinen taloushallinto (esim. pienyrittäjille maksutta)
    → Lisää läpinäkyvyyttä ja vähentää virheitä.

  • Vauraus, Pääomasijoittajat
    → Rahoitusratkaisuja, joihin sisältyy aina myös eettisiä kysymyksiä.

  • Yritystulkki
    → Tarjoaa kunnille ja yrityksille lomakkeita ja perustietoa (usein maksutta).

Hyödyllisiä linkkejä ja säädöksiä

  • Arvonlisäveron alarajahuojennus

  • Eurooppalainen työllisyysstrategia

  • Laki kauppaedustajista ja myyntimiehistä

  • Työsopimuslaki ja työolosuhteet

  • Työsuhdeopas ja sopimusmallit



ETVK – julkaisuarkisto


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää