Siirry pääsisältöön

Nato ja menojen nousu — mihin katosi lupaus vain kymmenistä miljoonista?

 Vuonna 2022, kun Suomi oli liukumassa kohti Nato-jäsenyyttä. Valtiovarainministeri Annika Saarikko arvioi jäsenyyden vuotuisiksi lisäkustannuksiksi "joitakin kymmeniä miljoonia euroja".

Kyse oli pääosin Naton yhteisten budjettien rahoituksesta ja henkilöstön osallistumisesta liittokunnan toimintaan. Mitään merkittävää lisälaskua ei luvattu, päinvastoin. Jäsenyyttä markkinoitiin taloudellisesti kevyenä ja turvallisuuspoliittisesti viisaana ratkaisuna.
Mitä nyt tiedämme:
Vuonna 2024 puolustusmenot ovat kohonneet jo yli 15 miljardin euron, eli 15,5 prosenttia valtion koko budjetista. Vertailun vuoksi: vuonna 2013, sotilaallisen liittoutumattomuuden aikana, Suomen puolustusbudjetti oli vain noin 2,7 miljardia euroa. Se tarkoittaa yli 500 prosentin kasvua.
Missä menee Nato-kulujen ja yleisen militarisaation raja?
Naton omat jäsenmaksut ja yhteiset kulut (70–100 miljoonaa euroa vuodessa) ovat sinänsä pieni osa kokonaisuudesta. Kuitenkaan Nato-jäsenyys ei ole pelkkä jäsenkortti, vaan se on myös poliittinen ja sotilaallinen viitekehys joka määrittää mihin varustaudutaan, millä välineillä ja kenen ohjauksessa.
Suomen varustelun valtava laajeneminen, erityisesti F-35-hävittäjähankinnat, uudet laivastoalukset, ohjusjärjestelmät ja joukkojen siirrot yhteisharjoituksiin ovat kaikki tapahtuneet Nato-ajan kontekstissa, vaikkakin monet niistä virallisesti "ei kuulu Natolle".
Kansalaiselle tämä on silmänkääntötemppu: jos varustelun painopiste, aikataulu ja yhteensopivuus perustuvat Naton vaatimuksiin, miten ne muka eivät liity jäsenyyteen?
Kuka vastaa 15 miljardin lisälaskusta?
On syytä kysyä:
- Miten 2022 annetut kustannusarviot voivat heittää jopa satoja prosentteja?
- Miten paljon tästä 15 miljardista todella liittyy Naton vaatimuksiin, suoriin tai epäsuoriin?
- Miksei kansalaisille esitetty realistista skenaariota varustelun mittakaavasta ennen jäsenyyttä?
- Miten käy hyvinvointivaltiolle, kun näin suuri osa budjetista valuu asevarusteluun?
Kansaa ei vain harhautettu – kansaa johdettiin tietoisesti harhaan!
Nato-jäsenyyttä perusteltiin pienillä lisäkuluilla ja suurella turvallisuudella. Nyt maksamme 15 miljardia vuodessa, ja olemme syvällä osana Naton strategista asetelmaa, joka ei lisää rauhaa vaan kasvattaa riskejä.
Luvattiin, maksaa vain "joitain kymmeniä miljoonia" ja saatiin yli 15 miljardia. Tämä ei ole enää poliittista pelivaraa se on törkeä petos kansalaisia kohtaan.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää