Siirry pääsisältöön

Ydinasekieltosopimus

 YK:n alainen International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) on ollut keskeinen toimija ydinaseiden vastaisessa työssä.

Vuonna 2017 YK:ssa hyväksyttiin ydinasekieltosopimus, joka kieltää valtioita kehittämästä, testaamasta, tuottamasta, valmistamasta, kuljettamasta, omistamasta ja varastoimasta ydinaseita. Sopimus astui voimaan, kun sen ratifioi 50 maata.
Ydinaseet ja sotarikokset:
ICAN ja monet kansainväliset rauhanjärjestöt ovat korostaneet, että ydinaseiden käyttö ja niiden uhkaaminen ovat vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta.
Ydinaseiden katastrofaaliset vaikutukset siviiliväestöön ja ympäristöön tekevät niiden käytöstä potentiaalisesti sotarikoksen, erityisesti jos niitä käytetään tarkoituksellisesti siviilikohteita vastaan.
Ydinasevaltiot ja kansainvälinen oikeus:
YK:n ydinasekieltosopimusta vastustavat kaikki ydinasevallat, mukaan lukien Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska, Kiina, Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea.
Nämä maat eivät ole liittyneet sopimukseen, ja ne jatkavat ydinaseiden kehittämistä ja modernisointia. ICAN:n mukaan ydinaseiden hallussapito ja niiden käyttöuhka asettavat nämä valtiot kansainvälisen oikeuden ja ICC:n tarkasteluun, erityisesti sotarikosten ja rikosten ihmisyyttä vastaan näkökulmasta.
Johtopäätös:
Ydinaseiden leviämisen estäminen ja niiden käytön kriminalisointi ovat keskeisiä tavoitteita kansainvälisessä rauhantyössä. ICAN:n ja YK:n työ ydinaseiden kieltämiseksi on merkittävä askel kohti aseistariisuntaa ja maailmanlaajuista turvallisuutta.
Suomen ja kansainvälisen yhteisön tulisi vahvistaa ydinaseiden vastaisia sopimuksia ja varmistaa, että niiden käyttöä pidetään sotarikoksena.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

10 snt/kWh – yhteiskuntavastuun mukainen sähkön hinta reaalitalouden pelastajana

  Johdanto Suomen talous on polkenut paikallaan lähes kaksi vuosikymmentä. Keskustelu on keskittynyt julkisiin menoihin, palkkoihin ja työvoimakustannuksiin, vaikka keskeinen rakenteellinen ongelma on jäänyt taka-alalle: energian kokonaishinta ja sen muodostus . Tämä artikkeli osoittaa laskelmin, että 10 snt/kWh kuluttajan loppulaskussa ei ole populismia, vaan kustannusperusteinen, yhteiskuntavastuullinen ja reaalitaloutta vahvistava ratkaisu. Kyse ei ole energiapolitiikan hienosäädöstä vaan talouspolitiikan ydinkysymyksestä: millä hinnalla sähköä tuotetaan, ja kenen hyväksi hinnoittelujärjestelmä toimii. Sähkön pörssihinta ei ole sähkön hinta Nykyinen 16–20 snt/kWh kokonaishinta ei heijasta sähkön tuotantokustannusta. Se heijastaa: marginaalihinnoittelua, hintavolatiliteettia ja riskipreemiota - siirto- ja rahoitusrakenteiden ylituottoa. Valtaosa Suomen sähköstä tuotetaan tuotantomuodoilla joiden todellinen marginaalikustannus (SRMC) on hyvin alhainen. Tästä huolimatta k...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....