Siirry pääsisältöön

Alihankinta vai suorat tuet? Miksi suuryritysten veroedut eivät ole talouspoliittisesti perusteltuja

 Suuryrityksille suunnatut verohelpotukset perustellaan usein epäsuorilla hyödyillä, kuten alihankintaketjujen tukemisella ja investointien edistämisellä. Mutta kestääkö tämä logiikka kriittisen tarkastelun?

Pienyrittäjä luo työpaikkoja – suuryritys kasvattaa voittoja

Valtion erityisrahoituslaitos Finnvera myönsi hiljattain 20 miljoonan euron arvosta lainaa noin 440 pienyritykselle. Tuloksena: arviolta 500 uutta työpaikkaa. Tämä tarkoittaa yhtä työpaikkaa noin 40 000 euron sijoituksella – varsin tehokasta julkisen rahan käyttöä.

Samaan aikaan valtio on laskemassa yhteisöveroa, mistä hyötyvät erityisesti suuryritykset kuten Nordea, OP, Neste, Sampo ja Tapiola. Viiden suurimman yhteisöveron maksajan arvioitu veroale on yhteensä noin 200 miljoonaa euroa – mutta uusien työpaikkojen määrä on olematon tai jopa nolla. Miksi?

Vastaus: osingot kasvavat, mutta työllisyys ei

Yhteisöveron alennukset eivät sido yrityksiä mihinkään. Ei investointeihin, ei työllisyyteen, ei alihankintaan. Yleinen seuraus on, että voitot siirtyvät osinkoina ulkomaisille ja kotimaisille omistajille, ilman että reaalitalouteen syntyy uutta arvonlisää tai työtä.

Alihankinta: paljon puhuttu mutta vähän tutkittu perustelu

Puolustajat vetoavat usein siihen, että suuryritysten toiminta hyödyttää myös pk-yrityksiä alihankintaketjujen kautta. Mutta mitä tutkimukset sanovat?

  • Teollisuudessa alihankinnan osuus kokonaistuotannosta on noin 30–40 %.

  • Finanssi- ja vakuutusalalla (esim. OP, Nordea, Sampo) alihankinnan osuus arvonlisäyksestä jää usein alle 10 %.

  • Lisäksi merkittävä osa alihankinnoista voi olla konsernin sisäistä – ei siis pk-sektoria hyödyttävää.

Toisin sanoen: vaikka alihankinta voi synnyttää jonkin verran epäsuoraa arvonlisää, se on satunnainen ja vaikeasti ohjattava väylä julkisen rahan hyödyntämiseksi.

Tutkimus: suorat tuet toimivat paremmin

Sekä OECD, IMF että ETLA ovat toistuvasti korostaneet, että:

  • Suorat tuet ja investointilainat pienyrityksille ovat tehokkain tapa synnyttää uutta työllisyyttä.

  • Pk-yritykset tarvitsevat vähemmän pääomaa per työpaikka.

  • Suorat panostukset vaikuttavat nopeammin ja alueellisesti tasapainoisemmin.

Veroale 200 miljoonaa → Työpaikkoja 0

Laina 200 miljoonaa pienyrityksille → Työpaikkoja jopa 5000?

Lasketaan:

  • Jos 20 miljoonan euron lainoilla syntyi 500 työpaikkaa (lähde: Finnvera), niin:

  • 200 miljoonan euron vastaavalla lainalla syntyisi arviolta 5000 uutta työpaikkaa.

Tätä taustaa vasten yhteisöveron alennus suuryrityksille ei ole vain tehottoman oloista politiikkaa, vaan se on myös kustannustehottomin tapa käyttää julkista rahaa työpaikkojen luomiseksi.

Johtopäätös

Alihankinta ei ole peruste jatkaa suuryritysten suosimista veroeduilla:

  • Se ei ole systemaattista, ei tehokasta eikä alueellisesti tasa-arvoista.

  • Pk-yritysten tukeminen on tutkitusti parempi tapa kasvattaa sekä työllisyyttä että arvonlisää.

  • Nykyinen veropolitiikka tukee osinkotuottoja, ei reaalitaloutta.

Nyt olisi aika ohjata julkinen rahoitus sinne, missä se tuottaa eniten hyötyä koko yhteiskunnalle – ei vain pörssikursseille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...