Suomen talouden alamäkeä on selitelty vuosia eurovaluutalla, Euroopan keskuspankilla ja "Brysselin määräyksillä". Näissä puheissa on toki totuuden siemen, mutta ne johtavat harhaan: ei euro ole tehnyt Suomesta Pohjolan surkeinta talousaluetta vaan Suomen oma politiikka.
Verrataanpa:
Ruotsi ja Tanska ovat pohjoismaisia verrokkejamme. Niillä on omat valuutat, mutta niiden talousmenestys ei johdu pelkästään kruunusta tai kruunuista. Suomella on rahastoissaan noin 300 mrd € eläkevaroja, mutta Tanskalla eläkerahastot ovat jopa 600 mrd €, eli 2 kertaa koko maan bruttokansantuote.
Miksi näin? Tuottavuus, monipuolinen elinkeinorakenne, ja aktiivinen työmarkkinapolitiikka selittävät eron, eivät valuuttakurssit tai eurojäsenyys.
Epäaktiivinen aktiivimalli – hallituksen farssi!
Orpon hallitus puhuu "aktiivisesta työmarkkinapolitiikasta", mutta tekee täsmälleen päinvastaista:
- Leikkaa ansiosidonnaista
- Pidentää omavastuuaikoja
- Poistaa lapsikorotukset
- Lisää karensseja ja valvontaa
Työttömiä ei auteta työllistymään – heitä rangaistaan siitä, että eivät kelpaa työnantajille sellaisinaan. Samalla työnantajilta ei vaadita mitään: ei koulutusvastuuta, ei velvoitteita, ei panostuksia. Tämä ei ole "aktiivista politiikkaa" vaan alaspäin potkivaa valtaa.
Vertailun vuoksi: Tanskassa työttömälle annetaan koulutusta, valmennusta ja toimeentuloturva – mutta vaaditaan myös vastinetta. Suomessa leikataan turva pois, ilman että tuetaan nousua ylös.
Miksi Suomi jää jälkeen?
Syy ei ole euro. Syy on se, että Suomi on 20 vuotta säästänyt vääristä asioista:
- Aikuiskoulutusta on ajettu alas
- TE-palvelut ovat ruuhkautuneet ja tehottomia
- Yritystuet kohdistuvat usein väärin: ei työllistävyyteen vaan "konsulttiralliin"
- Poliittinen keskustelu keskittyy lähinnä "kurinpalautukseen", ei investointeihin tulevaan
Tämä näkyy jo nyt: Suomessa reaalitulot ja kotitalouksien varallisuus ovat laskeneet 10–15 vuotta.
Työllisyys on korkeintaan nimellisesti parantunut, mutta todellinen työllisyysaste nojaa osa-aikatyöhön ja pakkokeinoihin.
Innovaatioita ei tueta, ja tutkimus- ja kehitysrahoitus on edelleen jäljessä verrattuna Ruotsiin ja Tanskaan.
Euro ei estä järkevää politiikkaa – vain huono johto estää!
On totta, että euroalueen jäsenyys rajoittaa joidenkin instrumenttien käyttöä. Mutta niin tekee jokainen järjestelmä. Ruotsi ja Tanska tekevät fiksua politiikkaa olemassa olevien rajojen sisällä.
Suomen ongelma ei ole se, ettei se saa tehdä, vaan se, ettei se osaa tai halua tehdä.
Talouspolitiikka on supistunut säästöautomaatiksi ja ideologiseksi sopeutusmantraksi, jossa "talouden realiteetit" tarkoittavat yksinomaan palkansaajien, työttömien ja pienyrittäjien kurjistamista – ei rakenteellista uudistamista, eikä varallisuuden uudelleenjakoa.
Johtopäätös: Vaihda politiikka, älä valuuttaa!
Kansalaisena ei pidä tyytyä tarinaan, jossa kaikki paha valuu eurosta ja Brysselistä. Me voimme tehdä fiksumpaa politiikkaa tässä ja nyt:
- Oikeasti aktiivista työmarkkinapolitiikkaa: koulutus, tuki, reilu kannustavuus
- Vastuullista työnantajapolitiikkaa: velvoitteita ja vastinetta tuelle
- Reilua sosiaalipolitiikkaa: turvallisuus, ei pelko
- Investointeja tuottavuuteen, osaamiseen ja hyvinvointiin
Tämä ei vaadi kruunua eikä itsenäistä keskuspankkia. Se vaatii selkärankaa, sivistystä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Kommentit
Lähetä kommentti