Siirry pääsisältöön

ISO 26000 ja yritysvastuun seitsemän peruspilaria

 Yritysvastuu ei ole enää vain hyväntahtoista brändin kiillottamista, vaan olennainen osa kestävää liiketoimintaa. Kansainvälinen standardi ISO 26000 antaa organisaatioille ohjeistusta vastuullisuuden toteuttamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Toisin kuin monet muut ISO-standardit, 26000 ei ole sertifiointiin tarkoitettu, vaan vapaaehtoinen ja laaja-alainen viitekehys vastuullisen toiminnan kehittämiseen.

Mitä ISO 26000 sisältää?

ISO 26000 määrittelee yhteiskuntavastuun seuraavasti: organisaation vastuu sen päätösten ja toiminnan vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön, mikä ilmenee läpinäkyvänä ja eettisenä toimintana, joka edistää kestävää kehitystä, huomioi sidosryhmien odotukset ja on lainsäädännön mukainen.

Standardi perustuu seitsemään keskeiseen yritysvastuun osa-alueeseen:

1. Hyvä hallintotapa

Organisaation tulee varmistaa päätöksenteon läpinäkyvyys, eettisyys ja vastuunjako. Tämä tarkoittaa toimivaa johtamisjärjestelmää, jossa päätökset tehdään vastuullisesti ja kestävällä tavalla, ottaen huomioon pitkän aikavälin vaikutukset.

2. Ihmisoikeudet

Yrityksen tulee kunnioittaa kaikkia kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia, eikä se saa olla niihin kohdistuvien rikkomusten osapuoli – suoraan tai välillisesti. Tämä koskee muun muassa työoloja, yhdenvertaisuutta ja oikeutta järjestäytyä.

3. Työkäytännöt

Työelämän vastuut ulottuvat työterveyteen, työturvallisuuteen, työntekijöiden kohteluun ja oikeudenmukaiseen palkkaukseen. ISO 26000 korostaa työntekijöiden osallistamista ja jatkuvaa osaamisen kehittämistä.

4. Ympäristövastuu

Yrityksellä on vastuu minimoida toimintansa aiheuttamat ympäristöhaitat. Tämä sisältää ilmastonmuutoksen hillinnän, luonnonvarojen kestävän käytön, kiertotalouden periaatteet ja biodiversiteetin suojelun.

5. Reilut toimintatavat

Tähän sisältyy korruption torjunta, vastuullinen kilpailu, rehellisyys liiketoiminnassa ja toimittajaketjujen eettisyys. Yrityksen on toimittava johdonmukaisesti oikeudenmukaisilla pelisäännöillä.

6. Kuluttajien oikeudet

Tuotteiden ja palveluiden tulee olla turvallisia, vastuullisesti markkinoituja ja läpinäkyvästi hinnoiteltuja. ISO 26000 painottaa myös tietosuojaa, asiakasviestintää ja valitusmekanismien olemassaoloa.

7. Osallistuminen yhteiskuntaan ja sen kehittäminen

Yrityksen rooli ei rajoitu omaan liiketoimintaansa, vaan sen tulisi osallistua paikallisyhteisöjen kehittämiseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteistyönä kolmannen sektorin kanssa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

10 snt/kWh – yhteiskuntavastuun mukainen sähkön hinta reaalitalouden pelastajana

  Johdanto Suomen talous on polkenut paikallaan lähes kaksi vuosikymmentä. Keskustelu on keskittynyt julkisiin menoihin, palkkoihin ja työvoimakustannuksiin, vaikka keskeinen rakenteellinen ongelma on jäänyt taka-alalle: energian kokonaishinta ja sen muodostus . Tämä artikkeli osoittaa laskelmin, että 10 snt/kWh kuluttajan loppulaskussa ei ole populismia, vaan kustannusperusteinen, yhteiskuntavastuullinen ja reaalitaloutta vahvistava ratkaisu. Kyse ei ole energiapolitiikan hienosäädöstä vaan talouspolitiikan ydinkysymyksestä: millä hinnalla sähköä tuotetaan, ja kenen hyväksi hinnoittelujärjestelmä toimii. Sähkön pörssihinta ei ole sähkön hinta Nykyinen 16–20 snt/kWh kokonaishinta ei heijasta sähkön tuotantokustannusta. Se heijastaa: marginaalihinnoittelua, hintavolatiliteettia ja riskipreemiota - siirto- ja rahoitusrakenteiden ylituottoa. Valtaosa Suomen sähköstä tuotetaan tuotantomuodoilla joiden todellinen marginaalikustannus (SRMC) on hyvin alhainen. Tästä huolimatta k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää