Siirry pääsisältöön

ISO 26000 ja yritysvastuun seitsemän peruspilaria

 Yritysvastuu ei ole enää vain hyväntahtoista brändin kiillottamista, vaan olennainen osa kestävää liiketoimintaa. Kansainvälinen standardi ISO 26000 antaa organisaatioille ohjeistusta vastuullisuuden toteuttamiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Toisin kuin monet muut ISO-standardit, 26000 ei ole sertifiointiin tarkoitettu, vaan vapaaehtoinen ja laaja-alainen viitekehys vastuullisen toiminnan kehittämiseen.

Mitä ISO 26000 sisältää?

ISO 26000 määrittelee yhteiskuntavastuun seuraavasti: organisaation vastuu sen päätösten ja toiminnan vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön, mikä ilmenee läpinäkyvänä ja eettisenä toimintana, joka edistää kestävää kehitystä, huomioi sidosryhmien odotukset ja on lainsäädännön mukainen.

Standardi perustuu seitsemään keskeiseen yritysvastuun osa-alueeseen:

1. Hyvä hallintotapa

Organisaation tulee varmistaa päätöksenteon läpinäkyvyys, eettisyys ja vastuunjako. Tämä tarkoittaa toimivaa johtamisjärjestelmää, jossa päätökset tehdään vastuullisesti ja kestävällä tavalla, ottaen huomioon pitkän aikavälin vaikutukset.

2. Ihmisoikeudet

Yrityksen tulee kunnioittaa kaikkia kansainvälisesti tunnustettuja ihmisoikeuksia, eikä se saa olla niihin kohdistuvien rikkomusten osapuoli – suoraan tai välillisesti. Tämä koskee muun muassa työoloja, yhdenvertaisuutta ja oikeutta järjestäytyä.

3. Työkäytännöt

Työelämän vastuut ulottuvat työterveyteen, työturvallisuuteen, työntekijöiden kohteluun ja oikeudenmukaiseen palkkaukseen. ISO 26000 korostaa työntekijöiden osallistamista ja jatkuvaa osaamisen kehittämistä.

4. Ympäristövastuu

Yrityksellä on vastuu minimoida toimintansa aiheuttamat ympäristöhaitat. Tämä sisältää ilmastonmuutoksen hillinnän, luonnonvarojen kestävän käytön, kiertotalouden periaatteet ja biodiversiteetin suojelun.

5. Reilut toimintatavat

Tähän sisältyy korruption torjunta, vastuullinen kilpailu, rehellisyys liiketoiminnassa ja toimittajaketjujen eettisyys. Yrityksen on toimittava johdonmukaisesti oikeudenmukaisilla pelisäännöillä.

6. Kuluttajien oikeudet

Tuotteiden ja palveluiden tulee olla turvallisia, vastuullisesti markkinoituja ja läpinäkyvästi hinnoiteltuja. ISO 26000 painottaa myös tietosuojaa, asiakasviestintää ja valitusmekanismien olemassaoloa.

7. Osallistuminen yhteiskuntaan ja sen kehittäminen

Yrityksen rooli ei rajoitu omaan liiketoimintaansa, vaan sen tulisi osallistua paikallisyhteisöjen kehittämiseen, koulutukseen ja infrastruktuuriin. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteistyönä kolmannen sektorin kanssa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää