Siirry pääsisältöön

Lausunto toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta

Lausunto
Velvoitteeseen ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, velvoitteeseen hakea ensisijaista etuutta ja perusosan alentamiseen liittyvä lausuntopalaute:
Yhteiskuntavastuun tukiryhmä vastustaa velvoitteiden kiristämistä ja perusosan alentamisen laajentamista. Malli lisää byrokratiaa ja rangaistusluontoista kontrollia, mutta ei ota huomioon yksilöllisiä elämäntilanteita, kuten työkyvyttömyyttä, sairautta, hoivavastuuta tai mielenterveyden ongelmia. Esitys rikkoo oikeudenmukaisen kohtelun periaatteita ja vaarantaa perustuslaissa (PL 19 §) taatun ihmisarvoisen elämän edellytykset. Sanktiopohjainen järjestelmä lisää myös kuntien työtaakkaa ilman osoitettua vaikuttavuutta työllistymisen kannalta.
Perusosan suuruuteen liittyvä lausuntopalaute:
Esitetyt perusosan tason jäädytykset ja indeksikorotuksista luopuminen ovat vastoin perustuslain 19 §:ää ja Euroopan sosiaalista peruskirjaa. Nykyinen perusosa on jo ennestään niukka eikä mahdollista täysipainoista osallisuutta yhteiskuntaan. Reaalisen ostovoiman heikentäminen kohdistuu suoraan elämän perusedellytyksiin – ruokaan, hygieniaan ja liikkumiseen – ja lisää riskiä sosiaaliseen syrjäytymiseen. Lainsäätäjän tulee varmistaa, että perusosa mahdollistaa ihmisarvoisen elämän eikä jätä tuensaajaa aliravitsemuksen tai kodittomuuden uhkaan.
Tiedon saamiseen ja luovuttamiseen liittyvä lausuntopalaute:
Laajennettu tiedonluovutus ilman asiakkaan tietoista ja ymmärrettyä suostumusta rikkoo yksityisyyden suojaa ja oikeusturvaa. Erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien (esim. mielenterveysongelmaiset, nuoret) kohdalla on huomioitava itsemääräämisoikeus ja tietosuojan periaatteet (EU:n tietosuoja-asetus, PL 10 §). Tiedonvaihdon tulee perustua avoimuuteen, ei oletukseen asiakkaan velvollisuudesta luopua yksityisyyden suojastaan. Ehdotettu malli vaarantaa luottamuksen viranomaisiin ja saattaa estää ihmisiä hakeutumasta tuen piiriin.
Kunnan rahoitusosuuden lisäämiseen liittyvä lausuntopalaute:
Kunnan rahoitusosuuden kasvattaminen ilman vastaavaa päätösvaltaa tai resursseja johtaa riskiin tuen alueellisesta eriytymisestä. Tämä heikentää yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa (PL 6 § ja 19 §). Lisäksi se lisää painetta kuntien omaan budjetointiin, mikä saattaa johtaa säästötoimiin muissa perusturvan muodoissa, kuten terveydenhuollossa tai lasten palveluissa. Rahoitusvastuun siirto valtiolta kunnille ei saa tapahtua sosiaaliturvajärjestelmän heikentämisen kustannuksella.
Asumismenojen tarkentamiseen liittyvä lausuntopalaute:
Esityksessä ei ole riittävästi huomioitu asumiskustannusten alueellista vaihtelua. Jos asumismenoja rajoitetaan tiukemmin ilman joustoa, riski asunnottomuuden lisääntymisestä kasvaa erityisesti kaupunkialueilla. Tämä on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestämätöntä. Toimeentulotuki on viimesijainen turva, ja sen tulee kattaa todelliset, kohtuulliset asumiskustannukset, ei keinotekoisesti määritettyjä enimmäismääriä. Asumisen turva on perusoikeus (PL 19 §) ja sen rajaaminen voi johtaa perusoikeusloukkauksiin.
Vaikutusten arviointiin liittyvä lausuntopalaute:
Esitetyn kokonaisuudistuksen vaikutusarviot ovat riittämättömiä. Erityisesti puuttuu arvio haavoittuvien ryhmien, kuten vammaisten, pitkäaikaissairaiden, nuorten, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien tilanteen heikkenemisestä. Lisäksi sukupuolivaikutuksia ei ole käsitelty asianmukaisesti. On vastoin hyvän hallinnon periaatteita (PL 21 §) ja lainsäädännön valmisteluohjeistusta, että näin laajaa uudistusta viedään eteenpäin ilman kattavaa, riippumatonta ja laadullista vaikutusten arviointia, joka sisältää myös kansainväliset ihmisoikeusnäkökohdat.
Muu lausuntopalaute:
Yhteiskuntavastuun tukiryhmä kiittää mahdollisuudesta lausua toimeentulotuen kokonaisuudistuksesta. Katsomme, että ehdotettu uudistus kokonaisuutena heikentää kohtuuttomasti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeutta ihmisarvoiseen elämään ja sosiaaliseen turvallisuuteen, ja vastustamme uudistusta esitetyn kaltaisena.
1. PERUSTUSLAILLISET JA KANSAINVÄLISET SITOUMUKSET
Toimeentulotuki on viimesijainen turva, jonka tarkoitus on taata ihmisarvoinen elämä jokaiselle Suomessa oleskelevalle henkilöille. Hallituksen ehdottamat muutokset ovat vastoin seuraavia oikeudellisia velvoitteita:
• Suomen perustuslain 19 §: "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon."
• Euroopan sosiaalinen peruskirja (artiklat 13 ja 14): Suomi on ratifioinut tämän asiakirjan ja sitoutunut takaamaan sosiaaliturvan riittävyyden ja suojelun köyhyyttä vastaan.
• Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus, artikla 11): Tunnustaa jokaisen oikeuden riittävään elintasoon.
• YK:n lapsen oikeuksien sopimus: Edellyttää erityistä huomiota lapsiperheiden asemaan, mikä vaarantuu tukien karsinnan ja ehtojen kiristyksen seurauksena.
Näiden sopimusten velvoittavuus ei ole symbolista, vaan velvoittavaa oikeutta. Lakiehdotuksessa ei ole tehty riittävää vaikutusarviota näiden oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.
2. EETTINEN JA YHTEISKUNTAVASTUULLINEN ARVIO
Toimeentulotuen kokonaisuudistuksen taustalla on ilmeinen pyrkimys vähentää valtion menoja tavalla, joka kohdistuu nimenomaan niihin, joilla ei ole poliittista vaikutusvaltaa tai resurssia puolustaa asemaansa. Samanaikaisesti hallitus esittää tuloeroja kasvattavia verohelpotuksia hyväosaisille, mikä on syvästi ristiriidassa oikeudenmukaisen ja vastuullisen yhteiskunnan periaatteiden kanssa. Säästötoimien eettistä oikeutusta on syytä tarkastella:
• Eriarvoisuuden lisääminen on paitsi epäeettistä, myös yhteiskuntarauhaa vaarantavaa.
• Toimeentulotuen tiukentaminen lisää byrokratiaa, kontrollia ja asiakkaiden nöyryyttämistä, ilman näyttöä siitä, että se edistäisi työllisyyttä tai itsenäistymistä.
• Erityisesti nuorten, pitkäaikaissairaiden, vammaisten, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajataustaisten asema heikkenee, mikä on vastoin kansallisia yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysperiaatteita (PL 6 §, yhdenvertaisuuslaki).
3.TALOUDELLINEN KOKONAISKUVA JA PITKÄN AIKAVÄLIN VAIKUTUKSET
Toimeentulotuen leikkaukset eivät tuo aitoa säästöä, vaan siirtävät kustannuksia:
• Kasvavat sosiaali- ja terveysmenot, mielenterveyspalveluiden kuormitus ja asunnottomuuden lisääntyminen.
• Lisääntynyt lastensuojelun tarve lapsiperheiden tilanteen heikentyessä.
• Pitkällä aikavälillä osallisuuden ja luottamuksen rapautuminen, joka heikentää kansalaisten yhteistä sitoutumista yhteiskuntaan.
4.LAUSUNNON JOHTOPÄÄTÖS JA EHDOTUS
Yhteiskuntavastuun tukiryhmä jota edustan katsoo, että:
• Esitetty kokonaisuudistus on sosiaalisesti kestämätön, oikeudellisesti kyseenalainen ja eettisesti epäoikeudenmukainen.
• Lausuntopyynnön mukaiset muutokset on hylättävä kokonaisuudessaan, ja toimeentulotukea on sen sijaan kehitettävä perustuslain ja ihmisoikeusvelvoitteiden hengessä, yhdessä tuen tarpeessa olevien kanssa.
• Mikäli uudistusta halutaan jatkaa, on perustettava riippumaton arviointiryhmä, jossa on mukana myös kansalaisyhteiskunnan, köyhyyttä kokeneiden ja eettisten toimielinten edustajia.
Jyrki Saari, Yhteiskuntavastuun tukiryhmä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

10 snt/kWh – yhteiskuntavastuun mukainen sähkön hinta reaalitalouden pelastajana

  Johdanto Suomen talous on polkenut paikallaan lähes kaksi vuosikymmentä. Keskustelu on keskittynyt julkisiin menoihin, palkkoihin ja työvoimakustannuksiin, vaikka keskeinen rakenteellinen ongelma on jäänyt taka-alalle: energian kokonaishinta ja sen muodostus . Tämä artikkeli osoittaa laskelmin, että 10 snt/kWh kuluttajan loppulaskussa ei ole populismia, vaan kustannusperusteinen, yhteiskuntavastuullinen ja reaalitaloutta vahvistava ratkaisu. Kyse ei ole energiapolitiikan hienosäädöstä vaan talouspolitiikan ydinkysymyksestä: millä hinnalla sähköä tuotetaan, ja kenen hyväksi hinnoittelujärjestelmä toimii. Sähkön pörssihinta ei ole sähkön hinta Nykyinen 16–20 snt/kWh kokonaishinta ei heijasta sähkön tuotantokustannusta. Se heijastaa: marginaalihinnoittelua, hintavolatiliteettia ja riskipreemiota - siirto- ja rahoitusrakenteiden ylituottoa. Valtaosa Suomen sähköstä tuotetaan tuotantomuodoilla joiden todellinen marginaalikustannus (SRMC) on hyvin alhainen. Tästä huolimatta k...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....