Siirry pääsisältöön

Suomi – järkyttävän kallista "säästämistä"

Suomalainen politiikka on ajautunut tilanteeseen, jossa empatia ja ihmisarvo alistuvat retorisille säästöpuheille ja geopoliittisille pakkomielteille. Yhteiskuntavastuun näkökulmasta tämä kehitys on huolestuttava.
”Mutta entä valtion alijäämä?” – kuulemme tämän väitteen jatkuvasti, kun puhutaan aseavun ja sosiaaliturvan vaihtoehdoista. On aika tarkastella, mitä "säästö" oikeasti tarkoittaa – ja kuka siitä todella maksaa.
LUKU 1: Budjetin alijäämä ja säästöharha
1. Aseapu vs. alijäämä – ei yhteyttä.
Defensiivisiä menoja kasvatetaan poliittisena valintana, ei julkistalouden pakotteena. Esimerkiksi vuonna 2025 puolustusbudjetti nousee 488 miljoonalla euroon, mutta sosiaaliturvaa leikataan samaan aikaan.
2. Toimeentulotukileikkaukset lisäävät kustannuksia.
– Hallituksen ehdotus alentaa sosiaaliturvaa 74 miljoonaa euroa, mutta Yle:n mukaan perustuki maksoi 95 miljoonaa euroa enemmän ([yle.fi][1]).
– Useat asiantuntijat (Talentia, Helsinki Times) varoittavat leikkausten aiheuttavan lisääntyvää inhimillistä ja taloudellista taakkaa .
3. Pitkäaikaiset vaikutukset voivat olla kalliimpia.
– Leikkaukset väsyttävät koulutuksen, työkyvyn ja kansanterveyden – kustannukset kasautuvat tulevina vuosina .
– THL ennustaa 100 000 uudella toimeentulotuen hakijalla lisää vuoteen 2027 mennessä ([sgi-network.org][2]).
LUKU 2: Empatiakyvyn kriisi ja dehumanisaatio
Kun poliitikot, kuten Jussi Halla‑aho, puolustavat tappamista tai vähättelevät sosiaaliturvaa, vahvistetaan vastakkainasettelua. Se ei ole vain puhetta – se on signaali siitä, kuka kuuluu ”täysivaltaisiin suomalaisiin”. Tämä retorinen polarisaatio romuttaa empatiaa ja murentaa yhteistä inhimillistä rakennetta.
LUKU 3: YK-ihmisoikeusneuvoston varoitukset
YK:n ihmisoikeusneuvosto ja OHCHR varoittavat, että aseiden lisääminen konfliktialueilla pitkittää sotaa ja lisää siviiliuhrien määrää. UNESCO:n tilastot kertovat, että siviiliuhrien määrä Ukrainassa kasvoi räjähdysmäisesti kolmen vuoden aikana ([en.wikipedia.org][3]).
Silti Suomessa valitaan aseavun linja – samalla kun kotona sosiaali- ja hyvinvointitulot leikataan.
Yhteiskuntavastuun imperatiivi
Asiantuntijana en voi vaieta, kun ihmisarvo alistetaan talous- tai sotalogiikan alle.
Meillä on velvollisuus vaatia:
1. Inhimillisyyttä politiikkaan, ei harhaanjohtavia säästöväitteitä.
2. Empatiaa päätöksenteon ytimeen, ei pelkästään budjettikuvioita.
3. Yhteiskuntaa, jossa aseet ja hyvinvointi eivät ole vastakkaisia vaihtoehtoja, vaan kumpiakin vaalitaan inhimillisestä näkökulmasta.
Jos aseet ovat budjettiväite, miksei ihmisarvo?
Kantakaamme yhdessä vastuuta sekä kotimaassa, että maailmalla ja tehdään Suomesta entistä humaanimpi yhteisö.
Lähteet:
1. Reuters: Finland increases defence spending by €488 M while cutting welfare ([reuters.com][4])
2. Yle: Hallitus leikannut 74 M€, perustuki maksoi 95 M€ enemmän 
3. Helsinki Times, Talentia, FEPS: Sosiaaliturvaleikkaukset heikentävät hyvinvointivaltiota 
4. THL/SGI: 100 000 lisää toimeentulotuen hakijoita vuoteen 2027 mennessä 
5. OHCHR & UN: Aseiden lisääminen Ukrainassa pitkittää konflikteja ja lisää siviiliuhreja 
[1]: https://yle.fi/a/74-20144933?utm_source=chatgpt.com "Finland spends more on social assistance despite benefit cuts - Yle"
[2]: https://www.sgi-network.org/…/Finland/Social_Sustainability… "SGI 2024 | Finland | Social Sustainability"
[4]: https://www.reuters.com/…/finland-spend-more-defence-nato…/… "Finland to spend more on defence, NATO and security

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää