Siirry pääsisältöön

Vastuullisuuden omaehtoinen vakuutus

 

Organisaatioiden, jotka haluavat ilmaista sitoutumisensa ISO 26000 -standardin periaatteisiin ja dokumentoida vastuullisuuttaan yhteisölle, voi olla hyödyllistä laatia omaehtoinen vastuuvakuutus.

Tässä on mallipohja:

VAKUUTUS VASTUULLISUUDEN PERIAATTEISTA

[Yrityksen nimi]:
[Y-tunnus / Rekisteritiedot]:
[Päiväys]:

Me, [Yrityksen nimi], vakuutamme sitoutuvamme yhteiskuntavastuun periaatteisiin seuraavien linjausten mukaisesti:

  1. Noudatamme eettistä ja vastuullista hallintotapaa sekä kehitämme läpinäkyvää johtamista.

  2. Kunnioitamme kaikkia ihmisoikeuksia ja emme hyväksy minkäänlaista syrjintää, pakko- tai lapsityötä.

  3. Huolehdimme työntekijöidemme hyvinvoinnista, oikeudenmukaisuudesta ja osallistamismahdollisuuksista.

  4. Pyrimme minimoimaan toimintamme haitalliset ympäristövaikutukset ja edistämme kestävää kehitystä.

  5. Toimimme rehellisesti, torjumme korruptiota ja vaadimme vastuullisuutta myös yhteistyökumppaneiltamme.

  6. Kunnioitamme asiakkaidemme oikeuksia, emmekä harhauta markkinoinnissa tai asiakasviestinnässä.

  7. Edistämme yhteisöllisyyttä ja tuemme paikallisia ja yhteiskunnallisia kehitysprosesseja mahdollisuuksiemme mukaan.

Vakuutus annetaan vapaamuotoisena, mutta vilpittömänä ilmoituksena kansalaistoimijoiden ja muiden sidosryhmien luottamuksen rakentamiseksi. Sitoudumme päivittämään ilmoituksen tarvittaessa ja avaamaan sen taustalla olevia toimia läpinäkyvästi.

Allekirjoitus:

[Yrityksen edustajan nimi ja asema]

Lopuksi

ISO 26000 toimii tärkeänä viitekehyksenä niille, jotka haluavat rakentaa vastuullista ja pitkäjänteistä liiketoimintaa. Vaikka se ei velvoita sertifioitumiseen, sen periaatteet voivat toimia pohjana niin strategiselle johtamiselle kuin käytännön teoille – ja juuri näitä tekoja yhteiskunta nyt kaipaa.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää