Siirry pääsisältöön

Demokratia ei ole enää turvassa – lainvalmistelun romuttaminen uhkaa oikeusvaltiota

 Suomen perustuslain mukaan kaikki valta kuuluu kansalle. Tätä valtaa käyttävät eduskunta ja hallitus, joilla on oikeus säätää lakeja ja johtaa yhteiskunnan kehitystä. Kuitenkin viime vuosina – erityisesti Sipilän hallituksen aktiivimallin ajoista lähtien – olemme nähneet lainsäädäntövallan käyttötapojen muuttuvan tavalla, joka uhkaa demokratian ja oikeusvaltion ydintä.

Nyt Orpon hallitus on tehnyt tästä poikkeuksesta järjestelmän.
Lainsäädäntöä viedään läpi nopeutetusti, ilman asianmukaisia vaikutusarvioita, sivuuttaen asiantuntijoiden ja kansalaisyhteiskunnan lausunnot.
Oikeuskansleri ja perustuslakivaliokunta ovat useaan otteeseen moittineet hallitusta valmistelun laadun puutteista. Silti mikään ei muutu – ja yhä uusia lakeja säädetään sääntelyn ja vastuuvelvoitteiden ulkopuolella.

Kyse ei ole enää yksittäisistä virheistä. Kyse on toimintakulttuurista, jossa valtaa käytetään ilman vastuuta, ja jossa perusoikeudet nähdään hidasteina, ei periaatteina.

Yhteiskuntavastuun näkökulmasta tämä on kohtalokasta. ISO 26000 -standardin mukaan julkisen vallan vastuullisuus edellyttää:

  • avointa ja osallistavaa päätöksentekoa,

  • perusteltuja vaikutusarvioita,

  • haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien huomioon ottamista,

  • perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista.

Kun nämä periaatteet toistuvasti ohitetaan, kyse ei ole enää pelkästään lain sisällöstä, vaan siitä, miten valtaa käytetään.
Ilman vastuuta ei ole aitoa demokratiaa.

Siksi olen laatimassa viralliset moitteet sekä oikeuskanslerille, presidentin kansliaan että eduskuntaan. Demokratia ei tarvitse lisää lakeja, vaan lisää vastuuta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

10 snt/kWh – yhteiskuntavastuun mukainen sähkön hinta reaalitalouden pelastajana

  Johdanto Suomen talous on polkenut paikallaan lähes kaksi vuosikymmentä. Keskustelu on keskittynyt julkisiin menoihin, palkkoihin ja työvoimakustannuksiin, vaikka keskeinen rakenteellinen ongelma on jäänyt taka-alalle: energian kokonaishinta ja sen muodostus . Tämä artikkeli osoittaa laskelmin, että 10 snt/kWh kuluttajan loppulaskussa ei ole populismia, vaan kustannusperusteinen, yhteiskuntavastuullinen ja reaalitaloutta vahvistava ratkaisu. Kyse ei ole energiapolitiikan hienosäädöstä vaan talouspolitiikan ydinkysymyksestä: millä hinnalla sähköä tuotetaan, ja kenen hyväksi hinnoittelujärjestelmä toimii. Sähkön pörssihinta ei ole sähkön hinta Nykyinen 16–20 snt/kWh kokonaishinta ei heijasta sähkön tuotantokustannusta. Se heijastaa: marginaalihinnoittelua, hintavolatiliteettia ja riskipreemiota - siirto- ja rahoitusrakenteiden ylituottoa. Valtaosa Suomen sähköstä tuotetaan tuotantomuodoilla joiden todellinen marginaalikustannus (SRMC) on hyvin alhainen. Tästä huolimatta k...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....