Euroopan keskuspankin (EKP) päätös siirtyä kohti digitaalista euroa on herättänyt monenlaista keskustelua – usein tunnepitoista ja jopa pelon sävyttämää. Yhteiskuntavastuun näkökulmasta tämä murros avaa kuitenkin tärkeän ikkunan tarkastella laajempaa kysymystä: kenellä on valta määrittää rahan luonne, käyttö ja seuranta – ja millä ehdoilla?
Raha ei ole neutraali vaihdon väline – eikä ole koskaan ollut
Historiallisesti raha ei ole koskaan ollut pelkkä neutraali vaihdon väline. Se on ollut myös valtiollisen vallan väline, politiikan työkalu ja taloudellisen järjestyksen perusta. Siinä mielessä digitaalinen euro ei muuta rahan perusluonnetta – se vain päivittää sen muotoa 2020-luvun teknologiseen ympäristöön.
Mutta samalla se lisää uudenlaista valvontapotentiaalia, jonka yhteiskuntavastuun näkökulmasta on oltava tarkkaan rajattua, läpinäkyvää ja demokraattisesti valvottua.
Julkisen vallan rooli ja sudenkuopat
Yksi suurimmista yhteiskuntavastuullisista haasteista liittyy viranomaisvallan keskittymiseen ilman riittäviä jarruja ja vastavoimia. Digitaalinen valuutta ei ole sinänsä hyvä tai paha, mutta sen käyttötavat voivat muotoutua hyvin eri tavoin sen mukaan, millaisia oikeuksia ja rajoituksia lainsäädäntöön rakennetaan.
Suurimmat sudenkuopat liittyvät:
-
Tietosuojaan: Voidaanko taata, ettei maksuhistoriaa käytetä esimerkiksi sosiaalisen kontrollin välineenä?
-
Pakkovalintaan: Syntyykö tilanteita, joissa käteinen de facto katoaa, vaikka se säilyisi muodollisesti vaihtoehtona?
-
Yksityisen sektorin marginalisointiin: Miten taataan, ettei keskuspankin tarjoama digitaalinen tili heikennä liikepankkien toimintaedellytyksiä?
Yhdysvaltojen dollarin haaste ja BRICS-maiden pelikirja
Maailmantalouden taustalla kuplii myös suurempi muutos: Yhdysvaltojen dollarin asema ainoana globaalina varantovaluuttana on haastettu. BRICS-maat – erityisesti Kiina ja Venäjä – ovat pyrkineet luomaan vaihtoehtoista rahajärjestelmää, jota on välillä markkinoitu jopa kultaan sidottuna valuuttana.
Mutta väite siitä, että jonkin valuutan "takana" on fyysistä kultaa "varastossa" on nykyaikaisessa globaalissa taloudessa lähinnä myyttinen. Ironisesti voisi kysyä: "Kas, kun ei aseplutoniumiin sidottu valuutta."
Todellisuudessa jokainen valuutta – digitaalinen tai ei – nojaa luottamukseen järjestelmää kohtaan, ei fyysiseen varantoon. Tässä mielessä myös BRICS-maiden vaihtoehtoinen valuutta perustuu pitkälti politiikkaan, ei metalliin.
Mitä yhteiskuntavastuu vaatii digieurohankkeelta?
Yhteiskuntavastuun näkökulmasta digitaalinen euro voi olla sekä mahdollisuus että uhka – riippuen siitä, miten avoimesti, oikeudenmukaisesti ja läpinäkyvästi se toteutetaan. Jotta digitaalinen euro voisi vahvistaa yhteiskuntaa eikä murentaa luottamusta, tarvitaan:
-
Selkeä juridinen kehys, joka suojelee yksilön tietosuojaa ja estää väärinkäytökset
-
Avoin kansalaiskeskustelu, jossa pelot voidaan kohdata faktojen ja harkinnan kautta, ei pelkästään tunnepohjaisesti
-
Monikanavainen rahajärjestelmä, jossa myös käteinen ja yksityisten pankkien rooli säilyvät realistisina vaihtoehtoina
-
Demokraattinen valvonta, joka ei jätä teknistä infrastruktuuria pelkästään keskuspankin tai suuryritysten haltuun.
Lopuksi: teknologia on työkalu, ei pelastaja eikä paholainen
Digitaalinen euro ei automaattisesti johda utopiaan tai dystopiaan. Se on väline, joka voi tukea oikeudenmukaista ja tehokasta yhteiskuntaa – tai päinvastoin, jos julkinen valta käyttää sitä väärin tai ilman valvontaa. Se, kumpaan suuntaan kehitys kallistuu, riippuu meistä – kansalaisista, valvontaelimistä, toimittajista ja vastuullisista poliitikoista.
Kommentit
Lähetä kommentti