Siirry pääsisältöön

Miksi tutkimustieto ohitetaan työelämäpuheessa?

Kun työelämäpuhetta Suomessa käydään, niin monien keskustelijoiden huulilta puuttuu tutkitun tiedon tuki. Etenkin sosiaalipolitiikkaa koskevissa väitteissä nojataan usein yksittäisiin kokemuksiin tai oletuksiin – joskus myös törkeään harhaanjohtamiseen. Ilmiö ei ole uusi, mutta se on saanut viime vuosina uusia muotoja jotka vaarantavat politiikan suunnan ja oikeusvaltion toimivuuden.

Halventavaa retoriikkaa, ei asiantuntemusta

Eräässä Facebook-keskustelussa, jossa kommentoitiin työkyvyn arviointien uskottavuutta, todettiin:

"Tässä maassa työkykyä tutkivat ihmiset, jotka eivät ole koskaan tehneet kunnon päivääkään oikeaa työtä."

Vaikka kyse on yksityishenkilön kärjekkäästä kommentista, niin se kuvastaa laajempaa epäluottamusta työkykyarviointien asiantuntemukseen. Väite on loukkaava ja vailla pohjaa. Suomessa työkyvyn arviointi on lääketieteellinen ja monitieteellinen prosessi, jossa noudatetaan kansainvälisiä kriteerejä, kuten ICF-luokitusta (International Classification of Functioning, Disability and Health). Kyse ei ole siitä, millaisia töitä arvioijat ovat tehneet, vaan siitä, että heidän arvionsa perustuvat tieteellisesti validoituihin menetelmiin ja yksilölliseen näyttöön – ei fiiliksiin tai politiikkaan.

TTL:n tutkimus: 25 miljardin menetys

Työterveyslaitoksen (2016) arvion mukaan Suomi menettää vuosittain jopa 25 miljardia euroa työkyvyttömyyden, sairastavuuden ja työuupumuksen vuoksi. Luku perustuu tuottavuuden laskuun, sairauspoissaoloihin, ennenaikaisiin eläköitymisiin ja työelämästä syrjäytymiseen. Silti päättäjät ja keskustelijat keskittyvät usein "passiivisten" syyllistämiseen.

Samaan aikaan keskusteluissa esitetään, että työn verotus ja "tuet" maksavat valtiolle 20 miljardia euroa. Väite ei kestä tarkempaa tarkastelua. Kun TTL:n 25 miljardin laskelma suhteutetaan valtiovarainministeriön arvioimaan noin 9 miljardin kestävyysvajeeseen (VM 2023), käy ilmi, että todelliset säästöt löytyvät työkyvyn tukemisesta – ei tukien leikkaamisesta.

Hesburgerin perustaja: Vika on työntekijöissä?

Hesburgerin perustaja Heikki Salmela on todennut julkisuudessa mm. että:

"Nämä nuoret eivät ole valmiita töihin,"
ja että sosiaaliturva tekee "laiskoja."

Salmelan väitteet eivät perustu tutkimustietoon. Esimerkiksi THL:n ja Kelan tilastojen mukaan suurin osa työikäisistä sosiaaliturvan saajista on joko sairaita tai huolehtii perheestä. Lisäksi Salmelan yritys on käyttänyt vuosikaudet hyväkseen matalapalkkajärjestelmiä, joissa työntekijöiden toimeentulo ei ole ilman sosiaaliturvaa edes mahdollinen.

Tällaiset ulostulot vaikuttavat merkittävästi julkiseen mielipiteeseen. Ne vahvistavat käsitystä siitä, että vika on työntekijöissä – ei järjestelmässä. Tällä tavalla luodaan moraalinen oikeutus entistä kovemmalle politiikalle, jossa kontrollit lisääntyvät ja sosiaaliturvaa leikataan.

Hallituksen linja ja oikeuskanslerin huomautukset

Vuoden 2023–2024 Orpon hallitus on lähtenyt liikkeelle hyvin jyrkillä leikkauksilla, erityisesti sosiaaliturvaan ja työttömien oikeuksiin. Lakihankkeiden valmistelussa on kuitenkin ilmennyt vakavia puutteita perusoikeuksien arvioinnissa. Näistä syistä oikeuskansleri on joutunut useasti puuttumaan hallituksen toimintaan.

Tämä on poikkeuksellista. Oikeuskansleri antaa vuosittain yksittäisiä huomautuksia, mutta Orpon hallituksen toimien kohdalla puuttumiskynnys on ylittynyt toistuvasti. Kysymys kuuluu: jos hallituksen politiikka ei perustu tutkimukseen eikä täytä perustuslaillisia kriteerejä – mihin se sitten perustuu?

Mihin tutkimustieto katoaa?

Politiikassa tutkittua tietoa kyllä tuotetaan ja on tarjolla, mutta sen huomioiminen vaatisi tahtoa. Kun päätöksenteossa ei enää kuunnella asiantuntijoita, vaan etsitään syyllisiä, ollaan siirrytty vaaralliselle alueelle.
Sosiaali- ja terveyspolitiikka on ala, jolla yksinkertaistukset ja moralismi tekevät eniten vahinkoa. Kestävyysvaje ei ratkea syyllistämällä sairaita tai nuoria. Se ratkeaa parhaiten ymmärtämällä syyt – ja ne on jo tutkittu.

Lähteet
Työterveyslaitos 2023. Työkyvyn menetysten taloudelliset vaikutukset.
Valtiovarainministeriö 2023. Kestävyysvaje ja julkisen talouden tilannearvio.
ICF-luokitus (WHO): International Classification of Functioning, Disability and Health.
THL 2024. Toimeentulotuen saajat ja heidän taustatekijänsä.
Kela 2023. Perusturvan riittävyys -selvitys.
Oikeuskanslerinvirasto. Useat huomautukset 2023–2024 hallituksen valmistelumenettelyistä.
Julkinen Facebook-keskustelu 2025.
Salmela, Heikki. Useita julkisia ulostuloja mm. Helsingin Sanomissa ja A-studiossa.
Saari, Jyrki (2025). Keskustelut ja dokumentoinnit, Yhteiskuntavastuun tukiryhmä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...