Jyrki Juhani Saari on yhteiskuntavastuuseen ja oikeudelliseen valvontaan erikoistunut kansalaisvaikuttaja, joka on toiminut mm. ETVK ry:n julkaisu- ja valvontatehtävissä sekä Yhteiskuntavastuun tukiryhmän kirjoittajana.
Suomessa on käynnissä vakava yhteiskuntasopimuksen rikkomus, joka kohdistuu maamme
pienituloisimpiin kansalaisiin – niihin, jotka eivät enää pysty puolustamaan asemaansa
työmarkkinoilla tai poliittisessa järjestelmässä. Kyse on kansaneläkkeen, takuueläkkeen ja muiden vähimmäisturvaan liittyvien etuuksien jäädyttämisestä tai tosiasiallisista leikkauksista ostovoimaan.
Hallituksen toimet, joilla indeksikorotuksia ei toteuteta täysimääräisesti tai jätetään kokonaan
tekemättä, ovat reaalisia leikkauksia. Se, ettei tätä nimitetä leikkaukseksi budjettikirjassa, ei muuta vaikutusta tosiasiallisesti heikentyneestä toimeentulosta. Ostovoiman lasku osuu kaikkein pahimmin juuri niihin, joille eläke on ainoa tulonlähde, ja jotka jo nyt elävät alle kohtuullisen vähimmäisturvan, jopa köyhäinhuoltoa alemmalla tasolla.
Samanaikaisesti valtio ylläpitää miljardeihin nousevaa rahastopääomaa ja eläkejärjestelmän
ylijäämää. On täysin kestämätöntä, että yhteisesti kerätyt varat eivät ole käytettävissä niiden
tukemiseksi, joille ne on järjestelmän mukaan tarkoitettu.
Yhteiskuntasopimus ei ole hallituksen yksipuolinen leikkilupa
Eläkejärjestelmää on markkinoitu ja myyty kansalaisille järjestelmänä, joka takaa kohtuullisen elämänlaadun vanhuudessa tai työkyvyttömyyden iskiessä. Tämä on ollut järjestelmän legitiimi lupaus – se on muodostanut oikeudellisesti ja moraalisesti sitovan osan yhteiskuntasopimusta.
Kun tätä lupausta rikotaan ilman kriisitilaa (kuten sotaa tai valtiontalouden romahdusta), ei ole kyse talouden pakosta vaan poliittisesta valinnasta. Tällöin kyse on myös vastuullisuusstandardien rikkomisesta.
ISO 26000 ja YK:n sosiaaliset oikeudet kieltävät tällaisen politiikan
Yhteiskuntavastuun standardi ISO 26000 velvoittaa kaikki organisaatiot – myös julkiset –
seuraavasti:
- "Ei siirretä taloudellista taakkaa heikoimmassa asemassa oleville ryhmille."
- "On varmistettava ihmisarvoinen toimeentulo ja elintaso kaikille, erityisesti
haavoittuville väestöryhmille."
- "On edistettävä oikeudenmukaista tulonjakoa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta."
YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus (TSS-sopimus), jonka
Suomi on ratifioinut, vaatii valtiota takaamaan progressiivisesti etenevän parannuksen
sosiaaliturvaan – ei sen heikentämistä.
Poliittinen viestintä ei voi kumota vastuuta
Se, että leikkausta ei kutsuta leikkaukseksi, ei muuta asiaa. Se, että budjetin nimissä puhutaan "sopeutuksesta", ei poista sitä, että tämä sopeutus tehdään pienituloisten selkänahasta, ei omistavien luokkien, eikä vaurauden kasautumisesta hyötyvien. Samalla eläkerahastojen tuotot pidetään kireässä sijoituskurissa tulevien sukupolvien varalta – mutta nykyiset elävät köyhyydessä.
Jos hallitus väittää edistävänsä yhteiskuntavastuuta tai sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sen tulisi ensitöikseen palauttaa reaalinen ostovoima pienimpiin eläkkeisiin ja sitoa ne inhimilliseen vähimmäistasoon. Tämä on moraalinen ja vastuullinen minimitaso, ei valinnainen "poliittinen painotus".
Moite:
Suomen hallitus rikkoo yhteiskuntasopimusta, loukkaa vastuullisuusstandardeja ja sysää julkisen talouden riskit kaikkein heikoimpien harteille. Tämä on yhteiskuntasopimuspetos – poliittisesti valittu, mutta juridisesti ja moraalisesti kestämätön.
Kommentit
Lähetä kommentti