Rakenteellisesti ylläpidetty massatyöttömyys – hallinto väistää vastuunsa

Suomen työmarkkinoilla on vallinnut pitkään ilmiö, jota ei voida enää pitää pelkästään taloudellisena ongelmana. Kyse on yhteiskuntavastuullisesti ja eettisesti vakavasta rakenteellisesta epäkohdasta: rakenteellisesti ylläpidetystä massatyöttömyydestä. Se ei ole sattumaa, vaan poliittisen ja hallinnollisen kehityskulun tuotos, joka on juurtunut syvälle järjestelmään.

Pysyvä ongelma 30 vuoden ajan

1990-luvun alun laman jälkeen työttömyys vakiintui uudelle tasolle. Tilastokeskuksen ja TEM:n tietojen mukaan Suomessa on ollut lähes tauotta 450 000–550 000 työnhakijaa viimeisten 30 vuoden ajan. Samaan aikaan avoimia työpaikkoja on ollut vain murto-osa tästä, noin 20 000–70 000. Esimerkiksi vuonna 2025 kaikkien työnhakijoiden määrä ylittää edelleen 500 000, vaikka avoimia työpaikkoja on vain kymmeniä tuhansia. Tämä valtava epäsuhta on säilynyt vuosikymmenestä toiseen, osoittaen, ettei kyse ole lyhytaikaisesta suhdannemuutoksesta, vaan pysyvästä, rakenteellisesta ongelmasta.

Vastuuta vieritetään työttömälle – ei rakenteista vastaaville

Hallinnon ja päättäjien puheissa syyllinen on usein yksilö: hakemuksia ei ole lähetetty tarpeeksi, osaaminen on vääränlaista tai työnhakuaktiivisuus puuttuu. Tämä retoriikka perustuu vastuunsiirtoon, jossa työttömyyden rakennetta ei käsitellä, vaan keskitytään yksilöihin. Todellisuutta samalla silotellaan.

Avoimuuden puute vahvistaa epäoikeudenmukaisuutta

Vielä aiemmin TEM:n työllisyyskatsaukset raportoivat avoimesti kaikkien työnhakijoiden määrän, joka oli keskeinen mittari. Viime vuosina tämä tieto on jätetty pois keskeisistä julkaisuista. Nyt esiin nostetaan toistuvasti vain pitkäaikaistyöttömät tai "työttömät työnhakijat", jotka ovat kapeampi otos kokonaistilanteesta. Tämä käytäntö tekee näkymättömäksi ison osan todellisuudesta, jonka piiriin kuuluvat myös osa-aikatyötä tekevät, palkkatuella työllistetyt ja työvoimapalveluissa olevat.

Tämä kehitys on tietoista. Kun keskeinen tilastomittari jätetään pois, peitetään samalla poliittisen vastuun ydintä.

Osa-aikainen ei ole työllistetty, jos hakee kokoaikatyötä

Tilastoihin lasketaan usein "työlliseksi" henkilö, joka on osa-aikaisessa työssä mutta hakee kokoaikaista. Näin osa työttömistä naamioituu tilastoissa "työllisiksi", vaikka he ovat tosiasiallisesti työmarkkinoilla vajaakäytössä. Moni saa esimerkiksi starttirahaa tai toimii palkkatuetussa työssä, mutta hakee aktiivisesti pysyvää ja kokoaikaista työtä ilman tulosta.

Silti poliittinen keskustelu kiertää tämän faktan. Puhutaan "kohtaanto-ongelmasta" tai osaamisen puutteesta, vaikka avoimia paikkoja on jatkuvasti vain murto-osa työnhakijoiden määrästä. Lisäksi vain pieni osa näistä paikoista on sellaisia, joihin on realistisesti mahdollista päästä ilman erityisolosuhteita.

Yhteiskunnan on kannettava vastuunsa

1990-luvulta alkaen Suomi on käytännössä hyväksynyt massatyöttömyyden osaksi järjestelmäänsä. Työvoimapolitiikka ei ole sopeutunut siihen, että satoja tuhansia ihmisiä jää jatkuvasti vaille työtä, vaikka he ovat kouluttautuneet ja hakevat aktiivisesti töitä. Heidät ohjataan palveluihin ja kursseille, joiden vaikuttavuus pysyvään työllistymiseen on usein heikko.

Tällainen politiikka on valinta, jossa yhteiskunta hyväksyy suuren työnhakijamäärän ja siirtää vastuun yksilölle, vaikka ongelman juuret ovat järjestelmässä. Tämä on kestämätöntä sekä eettisesti että sosiaalisesti.

Päätöksenteon ja hallinnon on kannettava vastuunsa – ei siirrettävä sitä heikommalle osapuolelle, yksittäiselle työnhakijalle, joka yrittää selviytyä epäoikeudenmukaisessa järjestelmässä.

Lähteet:

1. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM). Työllisyyskatsaukset. Saatavilla: https://tem.fi/tyollisyyskatsaus

2. Tilastokeskus. Työvoimatutkimus. Saatavilla: https://tilastokeskus.fi/til/tyti/index.html

3. Työ- ja elinkeinoministeriö. Työmarkkinatorin tilastot. Saatavilla: https://www.tyomarkkinatori.fi/

4. TEM (2023). Valtioneuvoston julkaisusarja – Työllisyyden hoidon vaikuttavuus ja palvelurakenteet.

5. Laine, P. & Uusitalo, R. (2019). Suomen työmarkkinat – kohtaanto-ongelman näkökulma. Labour Institute for Economic Research.

6. Akava Works (2024). Työttömyyden rakenteet ja koulutustaso.

7. Julkunen, I. (2021). Osallisuus ja työpolitiikka: Yhteiskunnan vastuu työelämästä syrjäytetyistä.

8. Työttömien Keskusjärjestö ry. Työttömien ääni – lausunnot ja kannanotot. Saatavilla: https://www.tyottomienkeskusjarjesto.fi

9. TEM. (2021). Tutkimus: Palkkatuetun työn vaikuttavuus työllistymiseen.

10. Euroopan komissio. (2022). Country Report Finland – Labour Market Challenges.

11. Niemelä, M. (2022). Sosiaalipolitiikka Suomessa – yhteiskunnan vastuu ja yksilön velvollisuus. Gaudeamus.

12. Kalliomaa-Puha, L. (2023). Oikeus työhön ja toimeentuloon sosiaaliturvauudistuksen näkökulmasta. Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan asiantuntijalausunto.

13. THL. Hyvinvointialueet ja palvelurakenteet 2023. Saatavilla: https://thl.fi