Siirry pääsisältöön

Syrjäyttävä kannustavuus – kuinka hallitus torjui mahdollisuuden osallisuuteen

 Johdanto:

Orpon hallitusohjelmassa korostetaan "kannustavuutta", mutta käytännössä linjaukset romuttavat mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan, erityisesti heikossa asemassa oleville. Yksi merkittävimmistä torjutuista ehdotuksista oli malli, jossa työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen olisi mahdollistanut työllistymisen ilman perusturvan katkeamista.

1. Miksi työn ja tuen yhdistäminen olisi ollut tärkeää?

Monet työttömät haluaisivat tehdä osa-aika- tai keikkatyötä, mutta nykyjärjestelmä rankaisee heitä tästä. Jos työ johtaa siihen, että asumistuki, toimeentulotuki tai työttömyysturva leikkaantuu, lopputuloksena voi olla jopa vähemmän tuloja kuin ennen työn vastaanottamista. Näin syntyy ns. kannustinloukku, jonka purkamista hallitus ei ole edistänyt – vaan pikemminkin syventänyt.

Ylen mukaan hallitus ei halunnut toteuttaa mallia, jossa perusturva säilyisi joustavasti myös silloin, kun ihminen tekee satunnaista tai osa-aikaista työtä (Yle 2024).

2. Seuraukset: syrjäytyminen, toivottomuus, velkaantuminen

Kun toimeentulon ehdot kiristyvät eikä työmarkkinoille ole pääsyä ilman täydellistä kilpailukykyä, seuraukset ovat selviä:

  • Mielenterveysongelmat lisääntyvät.
    Tutkimusten mukaan köyhyyden ja mielenterveyden ongelmien välillä on selkeä yhteys (Heinonen et al., 2022). Stressi toimeentulosta heikentää kykyä osallistua ja toipua.

  • Luottohäiriöt ja ulosotto yleistyvät.
    Velkaantuminen on monille väistämätön seuraus, kun tuloja ei ole, mutta peruselinkustannukset eivät jousta. Tämä johtaa eristäytymiseen ja työelämästä putoamiseen.

  • Osallistuminen ei ole enää kaikkien oikeus.
    Olemme tilanteessa, jossa kyky osallistua työelämään tai yhteiskuntaan on yhä harvempien etuoikeus. Ne, joilla on haasteita terveydessä, koulutuksessa tai sosiaalisissa taidoissa, sysätään passiivisuuteen.

3. Mureneva yhteiskunnan perusta

Sosiaaliturva ei ole pelkästään köyhyyden poistamista varten. Se on osallistumisoikeuden takaaja. Kun tämä rooli unohdetaan, syntyy yhteiskunta, jossa osa kansasta jää ulkopuolelle ilman mahdollisuutta vaikuttaa tai selviytyä.

Tämä kehitys murentaa pohjan sosiaaliselle sopimukselle, joka pitää yhteiskunnan koossa. Luottamus, tasa-arvo ja vakaus eivät synny itsestään – ne vaativat järjestelmän, joka kantaa silloin kun ihminen ei jaksa.


Lähteet ja viitteet

  1. Yle (2024). Hallitus torjui ehdotuksen, jossa työn vastaanottaminen ei katkaisisi perusturvaa.
    https://yle.fi/a/74-20081665

  2. Heinonen, K., Tanskanen, A., & THL (2022). Toimeentuloturvan katkokset ja mielenterveysongelmien yhteys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

  3. Kangas, O. (2021). Sosiaaliturvan kannustinloukut ja työttömyys. Kelan tutkimusblogi.
    https://tutkimusblogi.kela.fi

  4. OECD (2023). Social Protection and Labour Market Activation: Finland Country Note.
    [OECD iLibrary]

  5. Aaltonen, M. et al. (2020). Luottohäiriöt, sosiaalinen asema ja syrjäytyminen Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka-lehti 85(3).

  6. ISO 26000: Guidance on Social Responsibility (2010).
    – Osallistumisoikeus ja syrjimättömyys ovat kansainvälisesti tunnustettuja yhteiskuntavastuun periaatteita.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää