Työttömyys ei ole rikos – Eikä sosiaalipolitiikka saa olla rangaistus

Suomessa on jo vuosikymmeniä elätetty myyttiä siitä, että työttömyys olisi yksilön oma vika. Tämän ajattelutavan taustalla on usein ajatus siitä, että työntekijät ovat laiskoja ja työnantajat haluaisivat palkata lisää ihmisiä, jos he vain olisivat "aktiivisia". Orpon hallituksen toimet osoittavat, että tämä ajattelutapa on edelleen vahvasti läsnä. Sen sijaan, että puututtaisiin rakenteelliseen massatyöttömyyteen, jonka taustalla ovat monimutkaiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät, niin rangaistaankin työttömiä.

Hallituksen linjaus, jossa työttömyysetuuksia leikataan ja ehtoja kiristetään perustellaan usein taloudellisella välttämättömyydellä. Väitetään, että "kakkua ei ole" tai että "syödään enemmän kuin tienataan". Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä ajattelua joka jättää huomiotta pitkän aikavälin seuraukset.

Julkisen sektorin tehtävä on tarjota kansalaisille puitteet ja palvelut jotka mahdollistavat heidän menestyksensä. Koulutusjärjestelmä, terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat kaikki osia tästä kokonaisuudesta. Jos näitä palveluita leikataan, se ilmeisemmin johtaa syrjäytymiseen, köyhyyteen ja terveysongelmiin. Nämä eivät ole vain inhimillisiä tragedioita, vaan myös taloudellisia ongelmia, sillä ne heikentävät työvoimaa ja yhteiskunnan toimintakykyä.

Vaikka työttömyysetuuksien leikkaaminen ei ole rikosoikeudellinen rangaistus, se voi aiheuttaa kohtuutonta kärsimystä. Se on epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka etsivät aktiivisesti töitä, mutta eivät löydä niitä. Tällainen politiikka on vastoin länsimaisen hyvinvointivaltioperiaatteen perusajatusta, jonka mukaan jokaisella on oikeus perustoimeentuloon.

Mitä täytyisi tehdä

Sen sijaan, että etsitään syntipukkeja meidän tulisi keskittyä ratkaisuihin. Meidän tulee tunnistaa, että yrittäjyys ja julkinen sektori eivät ole toistensa vastakohtia, vaan symbioottisia. Terve ja kestävä yhteiskunta vaatii molempien menestystä.

Yrittäjyyttä tulisi helpottaa byrokratiaa keventämällä ja verotusta yksinkertaistamalla. Samalla julkisen sektorin on turvattava peruspalvelut ja infrastruktuuri, jotka luovat edellytykset yritysten menestykselle. On tärkeää panostaa koulutukseen ja osaamiseen, jotta työmarkkinat ja koulutusjärjestelmä kohtaavat paremmin. Syrjäytymisen torjunta on investointi tulevaisuuteen, ei menoerä.

Yhteiskunnan menestys perustuu luottamukseen ja yhteistyöhön. Lyhytnäköinen politiikka, joka rankaisee työttömyyden uhreja, heikentää tätä luottamusta ja tekee yhteiskunnastamme hauraamman.

Evidenssiä ja lähdeviitteitä

1. Suomen perustuslaki: Erityisesti 2. luku (Perusoikeudet), jossa käsitellään yhdenvertaisuutta ja oikeutta sosiaaliturvaan.

2. Euroopan ihmisoikeussopimus: Vaikka se ei suoraan käsittele sosiaaliturvaa, sen periaatteet (esim. syrjinnän kielto) ovat sovellettavissa.

3. Korpela, Heikki E. S.: Perusoikeudet ja sosiaaliturva. (Analysoi perusoikeuksien, kuten oikeuden sosiaaliturvaan, merkitystä ja tulkintaa Suomen lainsäädännössä.)

4. Mikkola, Juha-Pekka H.: Hyvinvointivaltion murros. (Käsittelee suomalaisen hyvinvointivaltion kehitystä ja haasteita, joita sosiaalipolitiikan muutokset aiheuttavat.)

5. Iivari, Pekka M. M.: Syrjintä ja yhdenvertaisuus työelämässä. (Tämä teos käsittelee yhdenvertaisuuden periaatetta ja syrjinnän kieltoa, jotka ovat keskeisiä länsimaisessa oikeuskäsityksessä.)

6. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisut: Ministeriön viralliset julkaisut ja raportit oikeudesta sosiaaliturvaan.

7. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) raportit: Ajankohtaiset tutkimukset köyhyydestä, syrjäytymisestä ja niiden vaikutuksista Suomessa.