Siirry pääsisältöön

Vastuullisen perinnän ABC: Mitä sähköasiakkaan tulisi tietää?

Oletko saanut sähkölaskun perintäyhtiöltä, joka uhkailee sähköjen katkaisulla? Oletko joutunut maksamaan perintäkuluja, jotka tuntuvat kohtuuttomilta? Tiesitkö, että osa tällaisista vaatimuksista on lainvastaisia? Sähköyhtiöillä ja perintätoimistoilla on velvollisuus toimia lainmukaisesti – eikä kuluttajaa saa painostaa perusteettomasti.

Sähköyhtiön vastuu ei katoa

Vaikka sähköyhtiö ulkoistaisi laskujen perinnän, se ei voi ulkoistaa vastuutaan. Sähköyhtiö on edelleen sopimuksen osapuoli ja sillä on kuluttajansuojalain (38/1978) sekä perintälain (513/1999) nojalla velvollisuus valvoa, että sen käyttämä perintätoimisto noudattaa lakia ja hyvää perintätapaa.

Jos perintäyhtiö esimerkiksi uhkailee perusteettomasti tai veloittaa laittomia kuluja, voi vastuu kohdistua myös sähköyhtiöön.

Sähkön katkaisua säätelee tiukka laki

Sähköntoimituksen katkaisua säätelee sähkömarkkinalaki (588/2013). Katkaisu on sallittua vain, jos asiakas on olennaisesti laiminlyönyt maksunsa ja vasta useiden varoitusten jälkeen.

Erittäin tärkeää: sähköjä ei saa katkaista, jos lasku on riitautettu. Perintätoimiston, kuten Lowellin tai Ropon, on lopetettava perintätoimet, kunnes asia on selvitetty.

”Ilmainen perintä” on harhaanjohtavaa – ja lainvastaista

Monet perintätoimistot houkuttelevat yrityksiä markkinoimalla ”kulutonta perintää”, jossa toimeksiantaja ei maksa kuluja – mutta käytännössä kulut siirretään velalliselle.

Perintälain 15 § ja sen esitöiden mukaan velalliselta saa periä vain sellaisia kuluja, joihin alkuperäinen velkoja (tässä sähköyhtiö) on itse sitoutunut. Jos sähköyhtiö ei maksa perinnästä mitään, myöskään kuluttajalta ei saa periä mitään.

Tämä ei ole vain teoriaa:

  • Rovaniemen hovioikeus 24.6.2024 (nro 205)

  • Helsingin hovioikeus 3.6.2024 (nro 859)

molemmat tuomitsivat perintäyhtiön lainvastaisista kuluista. Ratkaisut vahvistavat, että ”ilmainen perintä” on kuluttajan oikeuksia loukkaavaa ja siten laitonta.

Mitä voit tehdä?

  1. Älä maksa perusteettomia kuluja. Riitauta perintäkirje välittömästi.
    – Mallilause: ”Riitautan perintäkulut, koska ne perustuvat ns. ilmaiseen perintään, jonka hovioikeus on katsonut lainvastaiseksi (HO 24.6.2024 nro 205, HO 3.6.2024 nro 859).”

  2. Ota yhteys sähköyhtiöön. Vaadi selvitystä perintäyhtiön toimeksiannosta ja sopimuksesta.

  3. Dokumentoi kaikki. Säilytä kirjeet, sähköpostit ja muistiinpanot puheluista.

  4. Hae apua. Kuluttajaneuvonta, oikeusaputoimisto ja lakimiehet voivat auttaa, jos perintätoimet jatkuvat.

Yhteenveto

Sähköyhtiöllä on aina vastuu, perintäyhtiöllä rajat ja kuluttajalla oikeudet. Kun kuluttajat pitävät kiinni oikeuksistaan, laiton perintä pysähtyy.

Lähdeluettelo

  • Kuluttajansuojalaki 38/1978

  • Perintälaki 513/1999

  • Sähkömarkkinalaki 588/2013

  • Rovaniemen hovioikeus 24.6.2024, ratkaisu nro 205

  • Helsingin hovioikeus 3.6.2024, ratkaisu nro 859

  • Ykkös Perintä: Ilmainen perintäpalvelumme – yrityksille suunnattu markkinointi ykkosperinta.fi

  • Colecta Perintä: Vapaaehtoinen perintä on maksutonta – yrityksille suunnattu markkinointi colectaperinta.fi


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää