Pääministeri Petteri Orpo totesi tuoreessa haastattelussa, että “Yhdysvallat on erityisen kiinnostunut Suomesta, koska turvallisuuskysymykset ovat keskeisiä Trumpin agendassa. Suomella on aiheeseen paljon annettavaa.”
Lause kuulostaa ensi kuulemalta kohteliaisuudelta ja strategiselta mahdollisuudelta, mutta kun sitä tarkastelee geopoliittisten realiteettien valossa, niin kysymys kuuluu: Kenelle Suomi oikeastaan tarjoaa “paljon annettavaa” ja millä hinnalla?
Turvallisuus Trumpin määritelmän mukaan
Jos Trumpin retoriikka ja politiikka toistuvat hänen mahdollisella toisella kaudellaan, “turvallisuus” tarkoittaa ennen kaikkea Yhdysvaltain omaa hegemoniaa. Se sisältää taloudellisen ja sotilaallisen ylivoiman ylläpitämisen – ei niinkään pienten liittolaisten turvallisuutta.
Trumpin turvallisuuskäsitys on transaktionaalinen: jokaisen liittolaisen tulee “maksaa osuutensa” ja tukea Yhdysvaltain johtajuutta käytännössä, ei vain puheissa.
Tässä valossa Suomen “paljon annettavaa” voi tarkoittaa kahta asiaa:
-
Sotilaallista etuvartiota Venäjän rajan tuntumassa, tiedustelua, harjoituksia ja tukikohtia jotka vahvistavat Naton pohjoista sivustaa.
-
Poliittista lojaalisuutta: sitoutumista länsimaiseen dollarikeskeiseen turvallisuusjärjestykseen jossa Yhdysvallat määrittelee mikä on “uhka” ja kuka on “ystävä”.
Suomi dollarin turvavyöhykkeellä
On hyvä muistaa, että Yhdysvaltain sotilaallinen ja taloudellinen voima ovat saman järjestelmän kaksi puolta. Dollarin asema maailman reservivaluuttana mahdollistaa sen, että Washington voi rahoittaa lähes rajattomat puolustusmenot velkarahalla, jonka arvoa muut maat ovat velvollisia ylläpitämään.
Kun Orpo puhuu “turvallisuusyhteistyöstä”, niin hän puhuu samalla järjestelmästä joka ylläpitää dollarin asemaa.
Siksi ironinen kysymys “Puolustusvoimat dollarin aseman turvaajana viimeiseen mieheen” ei ole pelkkä satiiri. Se on terävä huomio siitä, miten helposti sotilaallinen riippuvuus kytkeytyy taloudelliseen alistumiseen.
Yhteiskuntavastuun näkökulmasta: etu vai este?
Onko nykyinen linja – Nato-jäsenyys Yhdysvaltain puolustusyhteistyö ja globaali asemointi länsileirissä suuri etu yhteiskuntavastuun kannalta?
Vastaus riippuu näkökulmasta:
-
Plussat:
-
Poliittinen ja sotilaallinen selkänoja tuo vakautta ja investointien turvaa.
-
Demokratia ja oikeusvaltio kytkeytyvät länsimaiseen arvoyhteisöön.
-
Yhteistyö avaa ovia teknologiaan, tutkimukseen ja puolustusteollisuuden vientiin.
-
-
Miinukset:
-
Suomi menettää osan ulkopoliittisesta liikkumavarastaan ja diplomatian arvovallastaan.
-
“Yhteinen turvallisuus” voi tarkoittaa osallistumista konflikteihin, jotka eivät liity Suomen omiin etuihin.
-
Taloudellinen ja arvopohjainen riippuvuus Yhdysvalloista kaventaa mahdollisuuksia toimia aidosti puolueettomana välittäjänä.
-
Puolueettomuuslinjan aikana Suomella oli poikkeuksellinen kyky toimia sillanrakentajana idän ja lännen välillä sekä tukea YK:n rauhanturvaa ja korostaa eettistä diplomatiaa. Nyt tuo rooli on vaihtunut etuvartion rooliin jossa “vastuullisuus” tarkoittaa lähinnä sotilaallista uskollisuutta liittokunnalle.
Vertailu: Puolueettomuuslinja vs. nykyinen turvallisuuslinja
| Näkökulma | Puolueettomuuslinja (1948–2022) | Nykyinen turvallisuuslinja (Nato–USA-yhteistyö) |
|---|---|---|
| Turvallisuuspoliittinen asema | Itsenäinen välittäjä ja sillanrakentaja | Etuvartio ja osa Naton puolustusrakennetta |
| Liikkumavara ulkopolitiikassa | Laaja: dialogi sekä idän että lännen kanssa | Rajattu: politiikka sidottu Naton ja Yhdysvaltain linjaan |
| Talous ja kauppa | Monisuuntainen, pragmaattinen vienti | Läntinen integraatio, mutta riippuvuus länsimarkkinoista |
| Yhteiskuntavastuu ja globaali eettisyys | Rauhanturva, kehitysyhteistyö, YK-vetoinen diplomatia | Sotilaallinen vastuunjako ja liittolaisuskollisuus korostuvat |
| Arvopohjainen identiteetti | Korosti itsenäisyyttä, sovittelua ja pragmaattista realismia | Korostaa länsiyhteisön arvoja ja lojaalisuutta |
| Kansainvälinen profiili | Luotettava rauhanrakentaja ja välittäjä | Strateginen liittolainen ja puolustuskumppani |
| Kustannukset ja riskit | Maltilliset, hallitut | Korkeat sotilaalliset sitoumukset ja mahdollinen eskalaatioriski |
| Taloudellinen riippuvuus | Hajautettu | Sidottu länsiblokin ja dollaritalouden rakenteisiin |
Lopuksi
Orpon lausunto kiteyttää uuden aikakauden: turvallisuudesta on tullut valuutta jossa Suomi on sen maksuväline.
Kysymys kuuluu, haluammeko todella mitata yhteiskuntavastuuta sillä kuinka hyvin turvaamme dollarin ja Naton selustan – vai sillä kuinka hyvin suojelemme ihmisoikeuksia, ympäristöä ja globaalia oikeudenmukaisuutta, myös silloin kun se on suurvaltojen etuja vastaan.
Yhteiskuntavastuun Arkisto – analyysiä vallan, politiikan ja vastuun risteyskohdista.
Lähde: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011545958.html
Kommentit
Lähetä kommentti