Isänmaan kurjistaminen – ”Ruotsin mallin” valhe ja siirtymä kohti yövartiovaltiota

Johdanto: Semanttinen harha kasvun esteenä

Suomen nykyinen talouspoliittinen keskustelu on ajautunut vaaralliseen noidankehään, jossa ”Ruotsin mallia” käytetään sumuverhona pohjoismaisen sopimusyhteiskunnan purkamiselle. Hallituksen ja asiantuntijavallan retoriikassa toistuvat väitteet julkisen sektorin paisumisesta ja työntekijöiden liiallisesta turvasta, vaikka empiirinen näyttö osoittaa päinvastaista.

Kyse ei ole vain politiikkavalinnoista, vaan kielen väärinkäytöstä vallan välineenä. Kun Ruotsiin viitataan, tarkoitetaan valikoivasti vain niitä elementtejä, jotka lisäävät työnantajan ja pääoman liikkumatilaa, samalla kun sivuutetaan Ruotsin menestyksen keskeiset rakenteelliset ja sosiaaliset edellytykset. Näin Suomi ei kulje kohti Ruotsin mallia, vaan poispäin siitä, kohti haurasta yövartiovaltiota, jossa pääoma on irtautunut isänmaallisesta vastuustaan.

1. Juridinen ja rakenteellinen evidenssi: valikoiva ”Ruotsin malli”

Hallitus vakuuttaa noudattavansa Ruotsin linjaa työmarkkinoilla. Todellisuudessa se poimii Ruotsista vain työnantajaa hyödyttävät osat ja hylkää ne mekanismit, joilla työmarkkinoiden tasapaino on siellä turvattu.

Ruotsin myötämääräämislaki (Medbestämmandelagen, MBL 1976:580) takaa työntekijäpuolelle käytännössä ammattiliitolle tulkintaetuoikeuden työsuhteen ehtoja koskevissa kiistoissa siihen asti, kunnes asia on ratkaistu. Tämä on pohjoismaisen työmarkkinamallin kulmakivi: se estää yksipuolisen sanelun ja pakottaa osapuolet neuvotteluun.

Suomessa kehitys kulkee päinvastaiseen suuntaan. Työnantajan direktio-oikeutta vahvistetaan, paikallista sopimista irrotetaan kollektiivisista turvamekanismeista ja työmarkkinatasapaino kallistuu systemaattisesti pääoman hyväksi. Tämän kutsuminen ”Ruotsin malliksi” on harhaanjohtavaa.

Myös väitteet Suomen poikkeuksellisen suuresta julkisesta sektorista eivät kestä tarkastelua. OECD:n tilastojen mukaan julkisen sektorin osuus työllisyydestä on Suomessa noin 25 prosenttia, selvästi pienempi kuin Ruotsissa (noin 29 %) tai Norjassa (yli 30 %). Väite ”maailman suurimmasta julkisesta sektorista” ei ole mielipide, vaan faktuaalisesti virheellinen.

2. Pääoman isänmaallisuus ja investointikato

Todellinen isänmaallisuus ei rajoitu puheisiin lipusta ja rajoista. Se edellyttää, että pääoma sitoutuu rakentamaan kansallista kasvua, työtä ja tulevaisuuden kilpailukykyä.

Pohjois-Ruotsin vihreä teollinen murros Skellefteån, Bodenin ja Luulajan investoinnit ei ole syntynyt sattumalta. Sen mahdollistavat ruotsalaiset eläkerahastot (AP-rahastot) ja muut ankkurisijoittajat, jotka toimivat strategisina rahoittajina pitkän aikavälin teollisille hankkeille. Pääoma ei odottanut kasvua, se loi sen edellytykset.

Suomessa kehitys on ollut toisenlainen. Työeläkeyhtiöt hallinnoivat noin 250 miljardin euron varallisuutta, josta merkittävä osa on hajautettu kansainvälisille rahoitusmarkkinoille tuottovaatimusten ja riskienhallinnan nimissä. Kyse ei ole ulkomaille sijoittamisesta sinänsä, vaan kotimaisen strategisen ankkurisijoittamisen puutteesta.

Seuraukset ovat konkreettisia: investointikato kuihduttaa kotimaan markkinoita, romuttaa rakennus- ja teollisuussektoria ja pakottaa suomalaiset yritykset ja osaajat hakeutumaan töihin Ruotsiin. Pääoma ei seuraa kasvua, pääoma luo kasvun edellytykset. Tästä vastuusta suomalainen pääoma on suurelta osin vetäytynyt.

3. Köyhyyden poisto vai köyhyyden hallinnointi? (YK Agenda 2030)

YK:n kestävän kehityksen tavoite 1. köyhyyden poistaminen edellyttää universaaleja ja ennaltaehkäiseviä sosiaaliturvajärjestelmiä. Tätä periaatetta täsmentää YK:n Social Protection Floor -ajattelu: perusturvan on turvattava ihmisarvoinen elämä kaikissa elämäntilanteissa.

Ruotsissa tämä periaate näkyy muun muassa eläkejärjestelmään integroidussa asumislisässä (bostadstillägg, Lag 2001:761), joka voi tietyissä tuloluokissa kattaa valtaosan asumiskustannuksista. Tavoite ei ole hallinnoida köyhyyttä, vaan estää sen syntyminen.

Suomessa hallitus on valinnut toisen tien. Asumistuen omavastuuosuuksia on kiristetty, indeksejä jäädytetty ja etuuksia leikattu. Nämä eivät ole neutraaleja teknisiä päätöksiä, vaan tietoisia poliittisia valintoja, jotka painavat pienituloiset, erityisesti pieneläkeläiset ja työttömät EU:n köyhyysrajan alapuolelle.

Kun sosiaaliturvasta tehdään rangaistuksen kaltainen kannustinmekanismi, se ajautuu suoraan ristiriitaan YK:n sitoumusten kanssa. Köyhyyden lisääminen ei ole talouspolitiikkaa, se on lyhytnäköistä kurjistamista.

4. Sisäinen turvallisuus ja yövartiovaltion uhka

Politiikka, joka keskittyy sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyn sijasta pelkkään järjestyksenpitoon, johtaa vääjäämättä yövartiovaltioon. Isänmaallisuuden nimissä puhuva oikeistopopulismi unohtaa, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sisäisen turvallisuuden vahvin perusta.

Kun valtio luopuu vastuustaan kansalaisten pärjäämisestä, seurauksena on alueellista eriytymistä, turvattomuutta ja epätoivoa. Ruotsin jengiongelmat eivät ole todiste hyvinvointivaltion liiallisuudesta, vaan varoitus siitä, mitä tapahtuu, kun integraatio ja sosiaaliset investoinnit epäonnistuvat.

Jos Suomi etenee kohti mallia, jossa poliisi valvoo järjestystä mutta pääoma ei rakenna hyvinvointia, olemme matkalla kohti hauraita valtiorakenteita. Turvallisuus maksetaan aina joko ennaltaehkäisevänä perusturvana tai jälkikäteen poliisina, vankiloina ja syrjäytymisen kustannuksina.

Johtopäätökset ja vaatimukset

Yhteiskuntavastuun Arkisto vaatii päättäjiä tunnustamaan tosiasiat:

1. Pääoma on velvoitettava isänmaallisuuteen. Eläkevarojen ja muun institutionaalisen pääoman sijoitusstrategiat on kytkettävä kansallisiin investointitarpeisiin.

2. Oikea Ruotsin malli on palautettava keskusteluun. Työntekijöiden tulkintaetuoikeus ja sosiaaliturvan dynaamiset turvamekanismit eivät ole kasvun esteitä, vaan sen edellytyksiä.

3. YK:n sitoumuksia on kunnioitettava. Köyhyyden lisääminen ”kannustimena” on inhimillisesti kestämätöntä ja taloudellisesti tuhoisaa.

Isänmaallisuus ei ole heikoimpien hylkäämistä. Se on vastuun kantamista siitä, että yhteinen varallisuutemme rakentaa vakaata, oikeudenmukaista ja turvallista Suomea kaikille.