Siirry pääsisältöön

Oikeusturva hiljaisen valmistelun kohteena – yhteiskuntavastuun kriittinen testi

Suomalaisen oikeusvaltion yksi keskeisimmistä periaatteista on ollut ajatus siitä, että valtio kantaa vastuun virheellisestä vallankäytöstään. Tämä on konkretisoitunut rikosprosessissa siten, että jos syyte hylätään ja vastaaja todetaan syyttömäksi, valtio korvaa hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Nyt tämä periaate näyttää olevan vaarassa.

Rikostoimittaja Mikko Niskasaari on tuonut julkisuuteen tiedon oikeusministeriössä valmistellusta lakimuutoksesta, joka merkittävästi heikentäisi syyttömäksi todettujen henkilöiden oikeutta saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan. Valmistelua on hänen mukaansa tehty vaivihkaa, ilman avointa yhteiskunnallista keskustelua.

Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta, vaan oikeusturvan rakenteellisesta muutoksesta.

Mitä lakimuutos käytännössä tarkoittaisi?

Niskasaarelta saadun tiedon mukaan suunnitteilla oleva muutos sisältäisi ainakin kolme olennaista elementtiä:

  1. Avustajatyön korvaus rajattaisiin enintään 80 tuntiin
    Tämä voi riittää yksinkertaisissa rutiiniasioissa, mutta ei vaativissa, laajoissa tai yhteiskunnallisesti merkittävissä rikosjutuissa, joissa syyttäjän ja esitutkintaviranomaisten työpanos voi olla moninkertainen.

  2. Tuntikorvausta alennettaisiin merkittävästi
    Nykyisestä noin 219 eurosta esitetään pudotusta noin 120 euroon, vaikka asianajajien todelliset tuntihinnat ovat tyypillisesti 200–300 euroa tai enemmän.

  3. Taloudellinen riski siirtyisi syyttömälle
    Vaikka syyte hylättäisiin täysin perusteettomana, vastaaja joutuisi maksamaan itse tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja oikeudenkäyntikulujaan.

Tämä merkitsisi, että itse prosessista tulisi rangaistus, riippumatta lopputuloksesta.

Oikeusvaltiossa rikosprosessi ei saa olla pelote

Rikosoikeudenkäynti on lähtökohtaisesti epäsymmetrinen asetelma:

  • toisella puolella on yksittäinen kansalainen

  • toisella puolella valtio pakkokeinoineen, viranomaiskoneistoineen ja verovaroin rahoitettuna

Nykyinen kulukorvausjärjestelmä ei ole etu tai privilegio, vaan välttämätön vastapaino tälle epäsuhdalle. Jos valtio voi nostaa syytteen, hävitä sen ja silti jättää kustannukset syyttömän maksettavaksi, valtion vastuu omasta vallankäytöstään katoaa.

Tällainen järjestelmä ohjaa käyttäytymistä:

  • kansalaiset alkavat välttää puolustautumista täysimääräisesti

  • kriittinen puhe viranomaisista hiljenee

  • oikeudenkäyntiä aletaan pelätä enemmän kuin virheellistä syytettä

EU ja SLAPP-kanteet – Suomen ongelmallinen erityispiirre

European Union on viime vuosina painottanut tarvetta torjua niin sanottuja SLAPP-kanteita – oikeudenkäyntejä, joiden tarkoituksena on vaientaa, pelotella tai taloudellisesti uuvuttaa vastapuoli.

Suomessa ongelma on erityinen: SLAPP-tyyppinen painostus ei tule vain yksityisiltä toimijoilta, vaan myös viranomaisilta. Jos syyttömäksi todettu ei saa täyttä korvausta kuluistaan, viranomaisen nostama perusteeton syyte voi silti onnistua tavoitteessaan: aiheuttaa vakavaa taloudellista vahinkoa.

Tämä on suoraan ristiriidassa EU:n oikeusvaltiokehikon kanssa.

Yhteiskuntavastuun näkökulma: kenelle järjestelmä on rakennettu?

Yhteiskuntavastuu ei koske vain yrityksiä. Se koskee myös valtiota itseään.

Oikeusjärjestelmä, jossa:

  • virheellisestä syytteestä ei seuraa valtiolle todellista vastuuta

  • syyttömän on kannettava taloudellinen taakka

  • valmistelua tehdään ilman avointa keskustelua

ei vahvista luottamusta, vaan murentaa sitä.

Jos Niskasaarelta saadut tiedot pitävät paikkansa, niin kyseessä on vakava yhteiskuntavastuun laiminlyönti, joka ansaitsisi laajan ja avoimen julkisen käsittelyn ennen kuin mitään lakimuutosta viedään eteenpäin.

Lopuksi

Oikeusvaltiossa ei riitä, että syytön “voittaa” oikeudessa.
Hänen on myös voitava selvitä siitä taloudellisesti ehjänä.

Jos tämä periaate murennetaan, oikeusturva lakkaa olemasta suoja vallankäyttöä vastaan – ja muuttuu järjestelmäksi, joka suojaa vallankäyttäjää seurauksilta.

Tämä kirjoitus perustuu Mikko Niskasaaren Facebookissa esittämiin tietoihin ja niiden pohjalta tehtyyn yhteiskuntavastuun ja oikeusvaltioperiaatteen arvioon.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää