Suomalaisen oikeusvaltion yksi keskeisimmistä periaatteista on ollut ajatus siitä, että valtio kantaa vastuun virheellisestä vallankäytöstään. Tämä on konkretisoitunut rikosprosessissa siten, että jos syyte hylätään ja vastaaja todetaan syyttömäksi, valtio korvaa hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Nyt tämä periaate näyttää olevan vaarassa.
Rikostoimittaja Mikko Niskasaari on tuonut julkisuuteen tiedon oikeusministeriössä valmistellusta lakimuutoksesta, joka merkittävästi heikentäisi syyttömäksi todettujen henkilöiden oikeutta saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan. Valmistelua on hänen mukaansa tehty vaivihkaa, ilman avointa yhteiskunnallista keskustelua.
Kyse ei ole teknisestä yksityiskohdasta, vaan oikeusturvan rakenteellisesta muutoksesta.
Mitä lakimuutos käytännössä tarkoittaisi?
Niskasaarelta saadun tiedon mukaan suunnitteilla oleva muutos sisältäisi ainakin kolme olennaista elementtiä:
-
Avustajatyön korvaus rajattaisiin enintään 80 tuntiin
Tämä voi riittää yksinkertaisissa rutiiniasioissa, mutta ei vaativissa, laajoissa tai yhteiskunnallisesti merkittävissä rikosjutuissa, joissa syyttäjän ja esitutkintaviranomaisten työpanos voi olla moninkertainen. -
Tuntikorvausta alennettaisiin merkittävästi
Nykyisestä noin 219 eurosta esitetään pudotusta noin 120 euroon, vaikka asianajajien todelliset tuntihinnat ovat tyypillisesti 200–300 euroa tai enemmän. -
Taloudellinen riski siirtyisi syyttömälle
Vaikka syyte hylättäisiin täysin perusteettomana, vastaaja joutuisi maksamaan itse tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja oikeudenkäyntikulujaan.
Tämä merkitsisi, että itse prosessista tulisi rangaistus, riippumatta lopputuloksesta.
Oikeusvaltiossa rikosprosessi ei saa olla pelote
Rikosoikeudenkäynti on lähtökohtaisesti epäsymmetrinen asetelma:
-
toisella puolella on yksittäinen kansalainen
-
toisella puolella valtio pakkokeinoineen, viranomaiskoneistoineen ja verovaroin rahoitettuna
Nykyinen kulukorvausjärjestelmä ei ole etu tai privilegio, vaan välttämätön vastapaino tälle epäsuhdalle. Jos valtio voi nostaa syytteen, hävitä sen ja silti jättää kustannukset syyttömän maksettavaksi, valtion vastuu omasta vallankäytöstään katoaa.
Tällainen järjestelmä ohjaa käyttäytymistä:
-
kansalaiset alkavat välttää puolustautumista täysimääräisesti
-
kriittinen puhe viranomaisista hiljenee
-
oikeudenkäyntiä aletaan pelätä enemmän kuin virheellistä syytettä
EU ja SLAPP-kanteet – Suomen ongelmallinen erityispiirre
European Union on viime vuosina painottanut tarvetta torjua niin sanottuja SLAPP-kanteita – oikeudenkäyntejä, joiden tarkoituksena on vaientaa, pelotella tai taloudellisesti uuvuttaa vastapuoli.
Suomessa ongelma on erityinen: SLAPP-tyyppinen painostus ei tule vain yksityisiltä toimijoilta, vaan myös viranomaisilta. Jos syyttömäksi todettu ei saa täyttä korvausta kuluistaan, viranomaisen nostama perusteeton syyte voi silti onnistua tavoitteessaan: aiheuttaa vakavaa taloudellista vahinkoa.
Tämä on suoraan ristiriidassa EU:n oikeusvaltiokehikon kanssa.
Yhteiskuntavastuun näkökulma: kenelle järjestelmä on rakennettu?
Yhteiskuntavastuu ei koske vain yrityksiä. Se koskee myös valtiota itseään.
Oikeusjärjestelmä, jossa:
-
virheellisestä syytteestä ei seuraa valtiolle todellista vastuuta
-
syyttömän on kannettava taloudellinen taakka
-
valmistelua tehdään ilman avointa keskustelua
ei vahvista luottamusta, vaan murentaa sitä.
Jos Niskasaarelta saadut tiedot pitävät paikkansa, niin kyseessä on vakava yhteiskuntavastuun laiminlyönti, joka ansaitsisi laajan ja avoimen julkisen käsittelyn ennen kuin mitään lakimuutosta viedään eteenpäin.
Lopuksi
Oikeusvaltiossa ei riitä, että syytön “voittaa” oikeudessa.
Hänen on myös voitava selvitä siitä taloudellisesti ehjänä.
Jos tämä periaate murennetaan, oikeusturva lakkaa olemasta suoja vallankäyttöä vastaan – ja muuttuu järjestelmäksi, joka suojaa vallankäyttäjää seurauksilta.
Tämä kirjoitus perustuu Mikko Niskasaaren Facebookissa esittämiin tietoihin ja niiden pohjalta tehtyyn yhteiskuntavastuun ja oikeusvaltioperiaatteen arvioon.
Kommentit
Lähetä kommentti