Siirry pääsisältöön

Suomi tuplatarkkailussa – Sosiaalisen kehityksen varoitus yhteiskuntavastuun suurennuslasin alla

Viime viikolla Euroopan komissio teki poikkeuksellisen päätöksen: Suomi lisättiin EU:n tarkkailuluokkaan myös sosiaalisen kehityksen näkökulmasta. Tämä asettaa Suomen "tuplatarkkailuluokkaan", sillä maa on jo talouden alijäämämenettelyssä. Päätös perustuu kasvavan eriarvoisuuden riskiin, joka heijastuu kriittisiin indikaattoreihin, kuten työllisyyteen, koulutukseen ja terveyspalveluihin.

Tieto sosiaalisen kehityksen varoituksesta on herättänyt asiantuntijoiden huolen, mutta se on jäänyt valtavirran mediassa yllättävän vähälle huomiolle verrattuna talouden alijäämämenettelyyn. Yhteiskuntavastuun näkökulmasta tämä vähäinen uutisointi on ongelmallista, sillä se heikentää julkista painetta puuttua sosiaaliseen eriarvoisuuteen.

Miksi sosiaalinen tarkkailuluokka on kriittinen?

Sosiaalinen tarkkailuluokka perustuu Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin (EPSR) periaatteisiin. Ne velvoittavat jäsenvaltiot huolehtimaan riittävästä toimeentulosta, terveyspalvelujen saatavuudesta ja yhdenvertaisista mahdollisuuksista heikoimmassa asemassa oleville kansalaisille.

Komission päätös kuvastaa sitä, että Suomi ei ole enää pelkästään taloudellisesti kriittisen seurannan alla, vaan myös sosiaalisen kehityksen suhteen. Tarkkailu kohdistuu erityisesti seuraaviin alueisiin:

  • Nuorisotyöttömyys ja 18–24-vuotiaiden koulutuksen kesken jättävien nuorten osuus.

  • Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kehitys ja köyhyysriski.

  • Terveydenhuollon palvelujen kattavuus ja riittävien palvelujen vaille jäävien määrä.

  • Kasvava eriarvoisuus eri väestöryhmien välillä.

Näiden indikaattoreiden heikentyminen on suora ristiriita perusoikeuksien ja laajemman yhteiskuntavastuun toteutumisen kanssa.

Hallituksen linja ja yhteiskuntavastuun ristiriidat

Orpon hallitus on perustellut leikkauksiaan talouden tervehdyttämisellä ja alijäämämenettelyn välttämisellä, mutta komission raportti paljastaa politiikan sosiaaliset seuraukset. Juristi Sakari Timonen on kolumnissaan ("Tuplatarkkailuluokalla") nostanut esiin hallituksen toimet, jotka nähdään yhteiskuntavastuun kannalta erittäin ristiriitaisina:

  • Sosiaaliturvan viimesijaisen tuen kaventaminen: Esimerkiksi toimeentulotuen leikkaukset, suojaosan poisto ja perusosan puolittamisen mahdollistaminen sanktiomenettelyin.

  • Tulonjakokysymys: Veronkevennykset suurituloisille samaan aikaan kun pienituloisia leikataan.

  • Palvelujen rajoittaminen: Terveydenhuollon palveluiden rahoituksen rajoittaminen.

Yhteiskuntavastuun ydin on varmistaa, että päätöksenteon haitalliset vaikutukset heikoimmassa asemassa oleviin arvioidaan ja minimoidaan. Hallituksen toimet näyttävät asettavan talouskurin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edelle, heikentäen yhdenvertaisuutta ja kasvattaen sosiaalista polarisaatiota.

”Hallitus tuntuu ajattelevan, että jokainen köyhille annettu euro velkaannuttaa valtiota vähintään miljoonalla, mutta jokainen rikkaille annettu miljoona pompauttaa talouden nousuun.” – Sakari Timonen

Mitä vastuu tarkoittaa nyt?

Suomen joutuminen sosiaalisen tarkkailuluokan piiriin on herätys yhteiskunnan kaikille toimijoille. Talouskuri ei yksinään voi ratkaista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelmia.

  • Päätöksentekijät (Poliittinen johto): Heidän on otettava EU:n varoitus vakavasti ja arvioitava politiikan sosiaalisia vaikutuksia uudelleen. Tavoitteena on oltava politiikka, joka turvaa ihmisarvoisen elämän kaikille ja noudattaa EPSR-periaatteita.

  • Kansalaiset ja Järjestöt: Heidän vastuullaan on vaatia avointa ja vastuullista päätöksentekoa. Julkinen paine on välttämätön, jotta eriarvoisuus ei jää talousuutisten varjoon.

  • Media: Julkisen keskustelun tulee korostaa sosiaalisen kehityksen merkitystä. Seurantajärjestelmän asettamat indikaattorit on nostettava poliittisen agendan keskiöön.

Yhteiskuntavastuu on tekoja, ei vain sanoja. Se vaatii, että politiikan vaikutukset heikoimmassa asemassa oleviin arvioidaan, raportoidaan ja korjataan ennen kuin sosiaaliset seuraukset ovat peruuttamattomia.

Lähteet ja Viitteet

Tämä analyysi perustuu Euroopan komission marraskuun 2025 päätöksiin ja niitä seuranneeseen kotimaiseen asiantuntijakritiikkiin.

1. Viralliset Lähdeasiakirjat (Euroopan komissio)

  • Euroopan komissio. (25.11.2025). COMMISSION OPINION of 25.11.2025 on the Draft Budgetary Plan of Finland (Komission lausunto Suomen alustavasta talousarviosuunnitelmasta. Perusta liiallisen alijäämän menettelyn harkinnalle.)

  • Euroopan komissio. (24.11.2025). Commission outlines priorities to boost EU competitiveness in its 2026 European Semester Autumn Package (Lehdistötiedote. Ohjausjakson syyspaketti, joka sisältää sosiaalista kehitystä koskevan arvion ja huolen perusvalmiuksien negatiivisesta kehityksestä.)

  • Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari (EPSR). Inter-institutional Proclamation on the European Pillar of Social Rights.

2. Kolumni ja Mediaviittaukset

  • Timonen, Sakari. "Tuplatarkkailuluokalla." Kolumni, julkaistu Itäsuomalainen-lehdessä.

  • Suomenmaa. "Sosiaalisen eriarvoisuuden kasvu vei Suomen toisellekin EU:n 'tarkkailuluokalle'." (Julkaistu 28.11.2025).

  • Voima. "Vaikka Suomi joutui pelätylle talouden tarkkailuluokalle, Brysselissä kannetaan huolta myös eriarvoisuuden kasvusta." (Kolumni, Emilia Miettinen, julkaistu 26.11.2025).

  • STT Info (VAS Li Andersson). "VAS Andersson: Suomi joutui myös EU:n sosiaalisen kehityksen tarkkailuluokalle." (Tiedote, julkaistu 25.11.2025).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...