Siirry pääsisältöön

Analyysi osa 2 Tehomaksu ja perusmaksun ansa – Näin "Pohjolan Hölmölässä" laskutetaan samasta asiasta kahdesti

 14.1.2026 – Analyysimme Energiaviraston vastauksesta paljastaa pelottavan hiljaisuuden: Virasto ei ole asettanut mitään esteitä sille, että sähköyhtiöt perivät maksua samasta tehosta kahteen kertaan. Arkisto kutsuu tätä "Kaksoislaskutuksen ansaksi".


Jukka Harjulan kysymys paljastaa valuvirheen

Saimme lukijapalautteen, joka tiivistää ongelman ytimen: Maksamme jo nyt perusmaksua esim. sulakekoosta (3 X25A). Jos käytämme sitä tehoa, josta jo maksamme, miksi meidän pitäisi maksaa siitä "tehomaksuna" lisää?

Tämä ei ole vain tekninen kysymys, vaan eettinen ja oikeudellinen kysymys vastikkeellisuudesta. Jos maksat palvelusta (valmius toimittaa tehoa), et voi joutua maksamaan uudelleen siitä, että todella käytät tätä luvattua valmiutta.

Energiaviraston "Pese kätesi" -malli

Energiaviraston vastaus vahvistaa, että se jättää takaportin auki saalisrahastukselle:

  1. Ei hintakatolle: Virasto ilmoittaa, ettei se aseta hinnastoja. Se antaa yhtiöille vapauden määritellä, kuinka korkealle ne jättävät vanhan perusmaksun tehomaksun tullessa sen rinnalle.

  2. Komponenttipeli: Virasto puhuu tehomaksusta vain yhtenä "komponenttina". Se ei edellytä, että yhtiöiden on luovuttava sulakeperusteisesta perusmaksusta.

Isännän analyysi: Miksi perusmaksu ei poistu?

Jos verkkoyhtiöt poistaisivat kiinteän perusmaksun, niiden taloudellinen riski kasvaisi. Isännätön pääoma (sijoittajat) vaatii varmaa, säästä ja kulutuksesta riippumatonta kassavirtaa.

Tehomaksu on sijoittajan pelastusrengas:

  • Kiinteä perusmaksu takaa pohjan.

  • Tehomaksu varmistaa, että vaikka kuluttaja säästäisi energiaa (kWh), hän ei voi välttää laskua, koska satunnaisetkin huiput (uuni, lämmitys, sauna) laukaisevat tehomaksun.



Onko kyseessä pelkkä eettinen virhe vai Rikoslain alainen teko?

"Yhteiskuntavastuun Arkisto tutkii parhaillaan, täyttääkö Energiaviraston mahdollistama tehomaksumalli petoksen tai kiskonnan tunnusmerkit. Kun monopoliasemassa oleva yhtiö laskuttaa kuluttajaa kahteen kertaan samasta teknisestä valmiudesta (sulakeperusteinen perusmaksu + tehomaksu), liikutaan vaarallisella alueella.

Rikoslaki suojaa kansalaista oikeudettomalta taloudelliselta hyödyltä, jota tavoitellaan erehdyttämällä tai käyttämällä hyväksi toisen riippuvaista asemaa. Koska sähkönsiirto on välttämättömyyshyödyke, kuluttaja on täysin verkkoyhtiön ja sitä valvovan viranomaisen armoilla. Jos viranomainen antaa 'lisenssin' tuplalaskutukseen, kyseessä ei ole enää vain huono sääntely, vaan mahdollinen virkarikos.



Vaatimus: Vastikkeellisuuden periaate palautettava

Yhteiskuntavastuun Arkisto katsoo, että Energiavirasto laiminlyö valvontavelvollisuuttaan sallimalla tämän epäselvän tilanteen. Vaadimme, että:

  • Jos tehomaksu otetaan käyttöön, sulakeperusteisesta perusmaksusta on luovuttava kokonaan, jotta vältytään kaksoislaskutukselta.

  • Viraston on määriteltävä selkeästi, mikä osa verkon ylläpidosta kuuluu perusmaksuun ja mikä tehomaksuun. Nykyinen "sekasoppa" palvelee vain laskuttajaa.



Tämä on Osa 2 taistelussamme isännän oikeuksien puolesta. Jatkamme painostusta, kunnes saamme vastauksen: Onko eettistä laskuttaa samasta palvelusta kahdesti?

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää