Siirry pääsisältöön

Kallioperän stabiilisuus ja yhteiskuntavastuullinen riskinarviointi: Olkiluodon Onkalo-hanke kriittisessä tarkastelussa

Tiivistelmä Suomen ydinjätteen loppusijoitusratkaisu, Onkalo, perustuu oletukseen kallioperän poikkeuksellisesta vakaudesta. Viimeaikaiset havainnot kallioperän hauraudesta, historialliset epäonnistumiset teollisessa hyödyntämisessä sekä riippumattomien asiantuntijoiden esittämä kritiikki asettavat hankkeen yhteiskuntavastuullisuuden uuteen valoon. Tässä artikkelissa tarkastellaan kallioperän todellista tilaa, vesivuotojen merkitystä ja sijaintivalinnan eettisiä ulottuvuuksia suhteessa kansainvälisiin verrokkimalleihin.

1. Johdanto

Ydinjätteen loppusijoitus on yksi nyky-yhteiskunnan suurimmista teknisistä ja eettisistä haasteista. Suomen valitsema KBS-3-konsepti nojaa "moninkertaiseen esteeseen", jossa kallioperä on viimeinen ja kriittisin turvatyyny. Mikäli perusoletus kallioperän eheydestä on virheellinen, koko turvallisuusketju vaarantuu.


2. Geologinen hauraus ja teollinen todistusaineisto

Olkiluodon kallioperää on virallisessa viestinnässä kuvattu massiiviseksi ja vakaaksi. Historiallinen aineisto kuitenkin osoittaa, että alueen migmatiittinen kiillegneissi on rakenteellisesti rikkonaista. Ennen Posivan hanketta suoritetut yritykset hyödyntää alueen kiveä teollisena rakennuskivenä (esim. vienti Hollantiin) epäonnistuivat kiven liiallisen haurauden ja mikrorakoilun vuoksi. Tämä herättää kysymyksen: jos kivi ei kestä mekaanista työstöä rakennusmateriaaliksi, miten se voi taata absoluuttisen tiiviyden sadaksi tuhanneksi vuodeksi?


3. Asiantuntijakritiikki ja neotektoniikka

Professori Nils-Axel Mörnerin tutkimukset ovat tuoneet esiin neotektoniikan merkityksen. Mörnerin mukaan jääkauden jälkeinen isostaattinen maannousema aiheuttaa kallioperään jännitystiloja, jotka purkautuvat maanjäristyksinä ja uusina siirroksina.

  • Seisminen riski: Mörnerin havainnot Olkiluodon alueella viittaavat siihen, että kallioperä on altis liikkumaan tavalla, joka voi vaurioittaa loppusijoituskapseleita.

  • Vesivuodot: Rakennusvaiheen vuolaat vesivuodot ja epäonnistuneet slammaukset (sementointi) todistavat kallioperän olevan "elävä" ja vettä läpäisevä järjestelmä, mikä on suora ristiriita passiivisen eristyksen tavoitteen kanssa.


4. Valkean vedyn problematiikka ja resurssien lukitus

Uusiutuvana ja luonnollisena resurssina pidetty valkea vety (luonnonvety) on noussut keskusteluun erityisesti Arto Laurin ja Olli Hakalan esittämien havaintojen myötä. Mikäli kairauksissa havaitut kaasupurkaukset viittaavat merkittäviin vetyvarantoihin, Onkalon rakentaminen niiden päälle muodostaa "geologisen lukon". Yhteiskuntavastuullisesti on arveluttavaa sijoittaa pysyvä saastelähde mahdollisten tulevaisuuden energiavarantojen päälle tai sellaiseen kallioperään, jonka läpäisevyys mahdollistaa kaasujen ja radionuklidien nousun biosfääriin.

4.1 Infrastruktuurin hiljainen valmiustila

Vaikka virallinen energiapolitiikka painottaa vihreää siirtymää ja kalliita elektrolyysilaitoksia, olemassa olevan infrastruktuurin (kuten vetyvalmiit putkihankkeet ja LNG-terminaalit) kapasiteetti on mitoitettu tasolle, joka ylittää moninkertaisesti nykyisen sähköntuotantotarpeen. Jos kallioperän valkea vety otettaisiin käyttöön Arto Laurin kuvaamalla tavalla, Suomi siirtyisi energian niukkuudesta valtavaan ylijäämään. Tällöin ydinjätteen sijoittaminen tälle samalle maaperälle (Onkalo) näyttäytyy paitsi geologisena riskinä, myös mahdollisena strategisena esteenä hyödyntää maan omia, uusiutuvia luonnonvaroja


5. Kansainvälinen vertailu ja sijoituspaikkaetiikka

Yhdysvalloissa (esim. Yucca Mountain -suunnitelma tai WIPP) loppusijoitusta on lähestytty etäisyyden kautta:

  • Sijainti: Jäte pyritään viemään kauas asutuksesta ja vesistöistä.

  • Tekniikka: On tutkittu vaihtoehtoisia kapselimuotoja, kuten pallomaisia säiliöitä, jotka sietävät ulkoista painetta ja kallioperän muodonmuutoksia lieriömäisiä kapseleita paremmin. Suomessa sijoittaminen rannikolle asutuksen keskelle on riski, joka on perusteltu logistiikalla, mutta joka jättää huomioimatta kallioperän paikallisen heikkouden.


6. Johtopäätökset

Onkalon turvallisuusperustelu kaipaa riippumatonta uudelleenarviointia. Kallioperän todistettu hauraus ja vesivuodot osoittavat, että luottamus "ikuiseen peruskallioon" saattaa olla poliittinen välttämättömyys enemmän kuin geologinen fakta. Yhteiskuntavastuun nimissä on kysyttävä, onko nykyinen ratkaisu turvallisin mahdollinen vai ainoastaan taloudellisesti helpoin toteuttaa.


Lähdeluettelo

  1. Mörner, N.-A. (2003). Paleoseismicity of Sweden: a novel paradigm. Paleogeophysics & Geodynamics.

  2. Lauri, A. & Hakala, O. (2024-2026). Videodokumentaatio ja tekniset havainnot Olkiluodon kairauksista ja valkean vedyn esiintymisestä. YouTube-arkisto.

  3. Posiva Oy. (2021). Olkiluoto Site Description 2018. (Kriittinen luenta suhteessa todettuihin vesivuotoihin).

  4. U.S. Department of Energy (DOE). (2008). Yucca Mountain Repository License Application. (Vertailukohta sijoituspaikkafilosofiaan).

  5. GTK (Geologian tutkimuskeskus). Tutkimusraportit Suomen kallioperän rakennuskivilaadusta ja rakoilualttiudesta (1980-90-luvun hankkeet).

  6. Yhteiskuntavastuun Arkisto. (2026). Kenttähavainnot ja kansalaiskeskustelu loppusijoituksen teknisistä epävarmuustekijöistä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää