Siirry pääsisältöön

Mikroyrittäjien perintäkiista osa 1. – Valvontavastuu siirtyi uudelle Lupa- ja valvontavirastolle (LVV)

Yhteiskuntavastuun Arkisto tiedottaa 2.1.2026

Mikroyrittäjiin kohdistuvaa kohtuutonta perintää ja lainsäädännön aukkoja koskeva toimenpidepyyntö on ottanut merkittävän askeleen eteenpäin. Alun perin Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) 12.12.2025 jätetty ilmoitus (KKV0244582) on johtanut viranomaiskentällä poikkeukselliseen käänteeseen.

Viranomaisvastauksen täyskäännös

Kuluttaja-asiamies ilmoitti ensin 17.12.2025, ettei sillä ole asiassa toimivaltaa, eikä tiedossa ole tahoa, joka voisi asian käsitellä. KKV kuitenkin korjasi kantaansa välittömästi vuodenvaihteen jälkeen.

Uuden ilmoituksen mukaan asia on siirretty hallintolain 21 §:n nojalla vastaperustetulle Lupa- ja valvontavirastolle (LVV), joka aloitti toimintansa 1.1.2026.  Tämä vahvistaa, että mikroyrittäjien "oikeusturvatyhjiöön" on viimein löytynyt viranomaisosoite. LVV vastaa jatkossa perintätoimistojen valvonnasta ja hyvän perintätavan noudattamisesta myös yrityssaatavien osalta. 

Vaikuttaminen jatkuu Arkadianmäellä

Vaikka valvontavastuu on nyt selkiytynyt, niin perimmäinen ongelma eli lainsäädännön joustamattomuus vaatii poliittisia päätöksiä. Tämän vuoksi asiasta on lähetetty uusi "nootti" seuraaville tahoille:

  • Eduskunnan talousvaliokunta (kirjaamo@eduskunta.fi)

  • Oikeusministeriö

  • Työ- ja elinkeinoministeriö

Vaatimukset pähkinänkuoressa:

  1. Lainsäädännön selkeyttäminen: Mikroyrittäjän taloudellinen asema on tunnustettava ja perinnän kohtuullisuus (Perintälaki 4 §) on ulotettava koskemaan pienyrittäjiä kuluttajasuojaa vastaavalla tavalla.

  2. Kuntien vastuu: Julkisyhteisöjen on luovuttava aggressiivisesta yritysperinnästä tilanteissa, joissa vastapuolena on tosiasiallisesti yksityishenkilöön rinnastettava toiminimiyrittäjä.

Seuraavat askeleet

Yhteiskuntavastuun Arkisto seuraa nyt Lupa- ja valvontaviraston (LVV) ensiaskeleita asian käsittelyssä. On ratkaisevaa, ottaako uusi virasto tiukan linjan perintäyhtiöiden harjoittamaan automaattiseen yliperintään, jossa muistutuskulut nousevat heti 100–180 euroon. 5

Lisätietoja:

Jyrki Saari

Yhteiskuntavastuun FB Tukiryhmä / Arkisto

yhteiskuntavastuuarkisto.blogspot.com


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

10 snt/kWh – yhteiskuntavastuun mukainen sähkön hinta reaalitalouden pelastajana

  Johdanto Suomen talous on polkenut paikallaan lähes kaksi vuosikymmentä. Keskustelu on keskittynyt julkisiin menoihin, palkkoihin ja työvoimakustannuksiin, vaikka keskeinen rakenteellinen ongelma on jäänyt taka-alalle: energian kokonaishinta ja sen muodostus . Tämä artikkeli osoittaa laskelmin, että 10 snt/kWh kuluttajan loppulaskussa ei ole populismia, vaan kustannusperusteinen, yhteiskuntavastuullinen ja reaalitaloutta vahvistava ratkaisu. Kyse ei ole energiapolitiikan hienosäädöstä vaan talouspolitiikan ydinkysymyksestä: millä hinnalla sähköä tuotetaan, ja kenen hyväksi hinnoittelujärjestelmä toimii. Sähkön pörssihinta ei ole sähkön hinta Nykyinen 16–20 snt/kWh kokonaishinta ei heijasta sähkön tuotantokustannusta. Se heijastaa: marginaalihinnoittelua, hintavolatiliteettia ja riskipreemiota - siirto- ja rahoitusrakenteiden ylituottoa. Valtaosa Suomen sähköstä tuotetaan tuotantomuodoilla joiden todellinen marginaalikustannus (SRMC) on hyvin alhainen. Tästä huolimatta k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää