Siirry pääsisältöön

TIEDOTE: Yhteiskuntavastuun Arkisto haastoi Energiaviraston Eduskunnassa – Muistio tehomaksujen laillisuudesta toimitettu päättäjille

 HELSINKI 15.1.2026 – Yhteiskuntavastuun Arkisto on tänään toimittanut virallisen muistion Eduskunnan talousvaliokunnalle ja kansanedustajille koskien Energiaviraston valmisteilla olevaa tehomaksumääräystä. Arkisto vaatii välitöntä puuttumista sääntelyyn, joka mahdollistaa kuluttajien eettisesti ja rikosoikeudellisesti kyseenalaisen kaksoislaskutuksen.

Sääntely on karannut käsistä

Yhteiskuntavastuun Arkiston asiamies Jyrki Saari painottaa muistiossa, että nykyinen sääntelykehitys on kuljettautunut kauas alkuperäisestä tarkoituksestaan. Tehomaksujen ulottaminen pienasiakkaisiin, kuten omakotitaloasuja-asiakkaisiin ja maatiloihin, ei ole pelkkä tekninen viilaus, vaan järjestelmällinen tulonsiirto kansalaisilta verkkoyhtiöiden osinkokoneistoon.

Kyseessä on kaksoislaskutuksen ansa. Kuluttaja maksaa jo nyt sulakeperusteisessa perusmaksussaan teknisestä valmiudesta. Tehomaksu on päällekkäinen maksu täsmälleen samasta kapasiteetista", Saari toteaa muistiossa.

Pienasiakas suurteollisuuden maksumiehenä

Arkisto paljastaa muistiossaan, kuinka pienasiakkaat on valjastettu suurteollisuuden ja jättimäisten investointien, kuten Olkiluoto 3:n, maksumiehiksi. Kantaverkon reservi- ja vakautuskustannukset vyörytetään nyt kansalaisten lämmityskulujen päälle "ohjausvaikutuksen" varjolla, vaikka kustannusten todellinen aiheuttaja on kantaverkon suuret yksiköt.

Muistiossa nostetaan esiin myös sähköyhtiöiden "investointiautomaatti": yhtiöt ovat käyttäneet maakaapelointia taseen ja osinkojen paisuttamiseen ennakoivan ja edullisemman kunnossapidon sijaan. Samaan aikaan valvontaviranomainen on katsonut sivusta, kun yhtiöt kerryttävät tuottoja toteutumattomista investointivarauksista.

Arkiston vaatimukset päättäjille

Yhteiskuntavastuun Arkisto on esittänyt Talousvaliokunnalle kolme keskeistä vaatimusta sääntelyn korjaamiseksi:

Kaksoislaskutuksen kielto: Tehomaksu ei saa tulla kiinteän kapasiteettimaksun (perusmaksu) päälle.

Sosiaalinen vaikutusarviointi: On suoritettava kansainvälisen ISO 26000 -standardin mukainen arviointi ennen määräysten vahvistamista.

Pienasiakkaan suoja: Tehomaksun rajat on nostettava tasolle, joka ei rankaise välttämättömästä peruskulutuksesta (esim. min. 20 kW).

-

Varoitus: "Älä mene sääntelyansaan".

Monet luulevat, että peli on menetetty koska laki on jo säädetty. Se on virhe. Laki antaa suunnan, mutta virkamies päättää vauhdin ja hinnan. Me haastamme juuri nyt Energiaviraston oikeuden tulkita lakia tavalla, joka mahdollistaa tuplalaskutuksen. Lakia ei ole tarkoitettu kiskonnan välineeksi, ja me olemme täällä muistuttamassa virastoa siitä – isännän otteella.


Isännän ääni on palautettava suomalaiseen energiapolitiikkaan. Emme hyväksy 'Pohjolan Hölmölän' mallia, jossa perusoikeudet ja asumisen kohtuuhintaisuus uhrataan isännättömän pääoman edun edessä", Saari päättää. 

Yhteiskuntavastuun Arkisto seuraa asian etenemistä Talousvaliokunnassa ja tiedottaa jatkoaskeleista.




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää