Siirry pääsisältöön

Menneisyyden vangit verkossa – kaksoisstandardi, joka horjuttaa oikeusvaltiota

Johdanto: Sama historia, eri kohtelu

Digitaalinen aikakausi on tuonut mukanaan ennennäkemättömän määrän arkistoitua aineistoa, mutta samalla se on paljastanut oikeusjärjestelmämme yhden heikoista kohdista: teknologisen kaksoisstandardin. Kun yli 20 vuotta vanhaa sisältöä arvioidaan oikeudellisesti eri tavoin sen mukaan, sijaitseeko se kirjaston hyllyssä vai verkkosivulla, ei kyse ole enää pelkästä sananvapauskysymyksestä – vaan yhdenvertaisuudesta lain edessä.

Yhteiskuntavastuun näkökulmasta ongelma on vakava. Vastuullisen yhteiskunnan on kohdeltava samanlaista historiallista aineistoa samalla tavalla riippumatta siitä, missä muodossa se on säilytetty.

Kaksoisstandardi: kirjastoissa historiaa, verkossa rikos?

Kirjastot, arkistot ja kirjakaupat ovat täynnä julkaisuja, jotka sisältävät aikansa kielenkäyttöä, arvoja ja näkemyksiä. Näitä teoksia ei pidetä nykyhetkessä julkaistuina, vaan historiallisina dokumentteina. Kukaan ei väitä, että 1990-luvun painettu kirja “pidettäisiin yllä” rikosoikeudellisessa mielessä.

Sama sisältö verkossa saa kuitenkin toisenlaisen tulkinnan. Digitaalinen julkaisu voidaan tulkita jatkuvasti yleisön saatavilla olevaksi viestiksi, ja tämän vuoksi sitä saatetaan käsitellä ikään kuin se olisi julkaistu uudelleen joka päivä. Tämä luo tilanteen, jossa:

  • fyysinen arkistointi on sallittua

  • digitaalinen arkistointi voi olla rangaistavaa

Sisältö on sama, mutta oikeudellinen kohtelu muuttuu jakelukanavan perusteella. Tällainen erottelu on ristiriidassa oikeusvaltion keskeisen periaatteen kanssa, jonka mukaan samanlaisia tapauksia tulee kohdella samalla tavalla.

Teknologianeutraalisuuden periaate ja sen rikkominen

Modernin lainsäädännön keskeinen tavoite on teknologianeutraalisuus: lain tulisi kohdistua tekoihin, ei välineisiin. Kun arkistoidun aineiston oikeudellinen asema riippuu siitä, onko se paperilla vai palvelimella, tämä periaate murenee.

Digitaalinen julkaisu ei välttämättä ole aktiivista viestintää. Usein kyse on passiivisesta säilyttämisestä – aivan kuten kirjaston kokoelmissa. Jos tällainen säilyttäminen tulkitaan jatkuvaksi levittämiseksi vain teknisen toteutustavan vuoksi, lainsäädäntö ei enää kohtele kansalaisia yhdenvertaisesti.

Kohtuuttomuusongelma: realistisesti mahdoton velvoite

Käytännössä miljoonilla kansalaisilla on internetissä vanhoja keskustelupalstakirjoituksia, blogitekstejä tai verkkosivuja, joiden sisältö he ovat tuottaneet vuosikymmeniä sitten. Ajatus siitä, että yksittäisen kansalaisen tulisi:

  • muistaa kaikki julkaisemansa sisällöt

  • paikantaa ne eri palveluista

  • arvioida niiden nykyinen oikeudellinen status

  • ja poistaa ne tarvittaessa

on käytännössä mahdoton toteuttaa. Tällainen velvoite ei ole realistinen eikä kohtuullinen, ja se vaarantaa oikeusjärjestelmän legitimiteetin. Oikeusvaltion keskeinen edellytys on, että kansalaisilta vaadittavat toimet ovat tosiasiallisesti mahdollisia.

Taannehtivuus sivuperusteena: aikaleiman merkityksen häivyttäminen

Kaksoisstandardin rinnalla nousee esiin myös rikosoikeuden perusperiaate: teon arviointi sen tekohetken lain mukaan. Vaikka verkossa oleva sisältö voidaan tulkita teknisesti jatkuvasti saatavilla olevaksi, sen syntyhetki on silti selvästi dokumentoitavissa.

Jos yli 20 vuotta vanhaa tekstiä käsitellään juridisesti nykyhetken normien perusteella ilman, että sen historiallinen konteksti saa ratkaisevaa painoarvoa, oikeusjärjestelmä siirtyy vaaralliselle alueelle. Kansalaisen mahdollisuus ennakoida tekojensa oikeudelliset seuraukset heikkenee, mikä on ristiriidassa rikosoikeuden keskeisten periaatteiden kanssa.

Yhdenvertaisuus lain edessä – oikeusvaltion koetinkivi

Ongelman ydin ei ole yksittäisissä teksteissä tai niiden sisällössä, vaan oikeusjärjestelmän johdonmukaisuudessa. Jos:

  • kirjaston hyllyssä oleva teos on historiaa

  • mutta verkossa oleva identtinen teksti on rikosoikeudellisesti aktiivinen viesti

syntyy oikeudellinen epäjohdonmukaisuus, joka horjuttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja tuomioistuimiin.

Yhdenvertaisuus lain edessä ei tarkoita vain sitä, että saman lain alaisia kohdellaan samalla tavalla, vaan myös sitä, että saman sisältöisiä tekoja arvioidaan samalla logiikalla riippumatta teknisestä toteutuksesta.

Yhteiskuntavastuu ja digitaalisen muistin paradoksi

Yhteiskuntavastuun näkökulmasta historiallisten aineistojen säilyttäminen on välttämätöntä. Ilman arkistoja yhteiskunta menettää kykynsä arvioida menneitä virheitä ja oppia niistä. Jos digitaalinen arkistointi alkaa muodostaa rikosoikeudellisen riskin, syntyy kannustin poistaa historiaa sen sijaan, että sitä tutkittaisiin ja ymmärrettäisiin.

Tämä kehitys ei vahvista yhteiskuntaa, se heikentää sitä.

Johtopäätös: sama historia vaatii saman oikeudellisen kohtelun

Oikeusvaltion uskottavuus perustuu ennakoitavuuteen, yhdenvertaisuuteen ja kohtuullisuuteen. Kun verkossa oleva historiallinen aineisto asetetaan eri asemaan kuin fyysisissä arkistoissa säilytettävä materiaali, nämä kaikki kolme periaatetta joutuvat koetukselle.

Jos digitaalista arkistoa aletaan käsitellä jatkuvana julkaisuna samalla kun fyysinen arkisto säilyttää historiastatuksensa, kyse ei ole enää pelkästä yksittäisten tekstien arvioinnista. Kyse on siitä, kohteleeko oikeusjärjestelmä kansalaisia tasapuolisesti teknologisesta ympäristöstä riippumatta.

Yhteiskunnan ei tule tehdä historiasta rikosta vain siksi, että se on tallennettu palvelimelle eikä paperille.

Lähdeluettelo

Lainsäädäntö ja sopimukset

  • Suomen perustuslaki (731/1999), erityisesti 6 § (yhdenvertaisuus) ja 12 § (sananvapaus)

  • Rikoslaki (39/1889), yleiset opit rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta

  • Euroopan ihmisoikeussopimus, artikla 7 (rangaistavuuden taannehtivuuskielto) ja artikla 10 (sananvapaus)

Kansainvälinen oikeuskäytäntö

  • Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö sananvapauden ja ennakoitavuuden osalta (esim. Sunday Times v. United Kingdom, 1979)

  • Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut koskien laillisuusperiaatetta ja normien ennakoitavuutta (Kokkinakis v. Greece, 1993)

Oikeuskirjallisuus

  • Nuotio, Kimmo – Melander, Sakari – Ojala, Timo: Rikosoikeus, WSOYpro

  • Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet, Talentum

  • Neuvonen, Riku: Sananvapaus Suomessa, Helsingin yliopisto

Periaatteelliset lähteet

  • Euroopan neuvosto: Guide on Article 7 of the European Convention on Human Rights

  • Euroopan neuvosto: Guide on Article 10 – Freedom of Expression

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

10 snt/kWh – yhteiskuntavastuun mukainen sähkön hinta reaalitalouden pelastajana

  Johdanto Suomen talous on polkenut paikallaan lähes kaksi vuosikymmentä. Keskustelu on keskittynyt julkisiin menoihin, palkkoihin ja työvoimakustannuksiin, vaikka keskeinen rakenteellinen ongelma on jäänyt taka-alalle: energian kokonaishinta ja sen muodostus . Tämä artikkeli osoittaa laskelmin, että 10 snt/kWh kuluttajan loppulaskussa ei ole populismia, vaan kustannusperusteinen, yhteiskuntavastuullinen ja reaalitaloutta vahvistava ratkaisu. Kyse ei ole energiapolitiikan hienosäädöstä vaan talouspolitiikan ydinkysymyksestä: millä hinnalla sähköä tuotetaan, ja kenen hyväksi hinnoittelujärjestelmä toimii. Sähkön pörssihinta ei ole sähkön hinta Nykyinen 16–20 snt/kWh kokonaishinta ei heijasta sähkön tuotantokustannusta. Se heijastaa: marginaalihinnoittelua, hintavolatiliteettia ja riskipreemiota - siirto- ja rahoitusrakenteiden ylituottoa. Valtaosa Suomen sähköstä tuotetaan tuotantomuodoilla joiden todellinen marginaalikustannus (SRMC) on hyvin alhainen. Tästä huolimatta k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää