Siirry pääsisältöön

Avoin kirje sosiaali- ja terveysministeriölle

Avoin kirje sosiaali- ja terveysministeriölle - Mikko Talson lausunto "ideologisesta työttömyydestä" on vastuuton ja tutkimustiedon vastainen

Arvoisa sosiaali- ja terveysministeriö,
Erityisavustaja Mikko Talson 1.5.2025 Yleisradiolle antama lausunto, jossa hän esittää "ideologisen työttömyyden" olevan merkittävä ilmiö Suomessa, on sekä perusteeton että vastuullisen yhteiskuntaviestinnän vastainen. Yhteiskuntavastuun asiantuntijana katson tarpeelliseksi puuttua tällaiseen puheeseen, joka ei perustu tutkittuun tietoon vaan vahingollisiin mielikuviin.
Työttömyyden syyt on Suomessa dokumentoitu laajasti. Sekä Tilastokeskus, THL että esimerkiksi Kelan tutkimusyksikkö ovat toistuvasti osoittaneet, että työttömyys liittyy ennen kaikkea rakenteellisiin ongelmiin – ei ihmisten "ideologiseen" haluun. Esimerkiksi THL:n (2023) mukaan pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy usein mielenterveyden haasteita, syrjäytymistä ja vaikeuksia päästä kiinni koulutukseen tai työelämään. Kelan (2022) tutkimus nostaa esiin työttömien tuloloukkuja ja byrokratialoukkuja, ei ideologista passiivisuutta.
"Työttömyyden ideologisoiminen" ilman näyttöä normalisoi syrjivää puhetapaa ja kääntää katseen pois rakenteista. Julkisen vallan vastuulla ei ole leimata työttömiä vaan tukea heitä takaisin osalliseksi yhteiskuntaa.
Kysyn: onko Talson lausunto hallituksen linjan mukaista, ja perustuuko hallituksen työvoimapolitiikka tutkittuun tietoon vai poliittisesti motivoituihin yleistyksiin?
Ministeriön ja sen edustajien on syytä korjata tällainen lausunto nopeasti ja selkeästi, mikäli se ei vastaa virallista linjaa. Muuten joudumme kysymään, onko työttömien leimaaminen tietoinen valinta.
Kunnioittavasti,
Jyrki Saari
Yhteiskuntavastuun asiantuntija

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...
Lähetä kommentti
Lue lisää