Siirry pääsisältöön

Kelan toimeentulotuen käsittely – piilopitkittämistä ja lain rikkomista?

Kela väittää myytiksi sen, että pienistä palkkatuloista vähennettäisiin työttömyyskorvaus kokonaan. Todellisuudessa vähennys onkin juuri 50 %, mutta samalla palkkatyö tuo mukanaan kustannuksia jotka jäävät työntekijän vastuulle.
Tämä koituu nyt monille duunareille kohtalokkaaksi, jos ansiotulo ei nouse juuri lainkaan toimeentulotukea paremmaksi. Eikä kokoaikaista työtä ole saatavilla. Näin palkka jää pitkäaikaisena riittämättömälle tasolle. Tilannekuva peilaa Petteri Orpon hallituksen linjausta... tuhokapitalismia.
Toimeentulotuenkin pitäisi olla vain tilapäinen ratkaisu, mutta monien kohdalla näin ei ole. Erityisesti moitittavaa on, että niiden käsittelyssä ilmenee vakavia ongelmia.
Kelan on lain mukaan tehtävä päätös toimeentulotuesta määräajassa, mutta käytännössä määräaikoja venytetään.
Viranomaiset, kuten eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskanslerikin ovat todenneet määräaikojen rikkomista.
Miten tahallinen viivyttely tapahtuu käytännössä - Kelasta pyydellään hakijoilta lisäselvityksiä päätöstä tekemättä. Pyynnöt vaikuttavat monesi jo lähtökohtaisestikin perusteettomilta.
Esimerkiksi hakijalta vaaditaan vuokranantajalta saatu selvitys siitä, miksi vesilasku on noussut 25,50 euroon. Kuitenkin hakijan dokumentit osoittavat selkeästi vesilaskun olevan vuokran yhteydessä, toisin sanoen aivan sama kuin ennenkin ja Kelan esittämän tuulesta temmatun vesilaskun summan olevan sähkölaskun kanssa sama.
Piilopitkittäminen voi venyttää käsittelyä pahimmillaan jopa kuukausilla, vaikka lain mukaan päätös pitäisi tehdä kohtuullisessa ajassa. Tämä ei ole vain byrokraattista tehottomuutta, vaan se voi aiheuttaa vakavia taloudellisia ja terveydellisiä seurauksia hakijoille.
Lopuksi mainittakoon, että omaan pitkän kokemuksen luottamustoimena estämässä kansalaisten oikeusloukkauksia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kestävyysvaje, sosiaalimenot ja pääoman ohjautuminen – mitä Suomessa ei haluta sanoa ääneen

Suomen valtiontalouden kestävyysvajetta on käsitelty julkisessa keskustelussa vuosikymmenten ajan tavalla, joka toistuu hallituskaudesta toiseen: ongelman väitetään johtuvan liian laajasta sosiaaliturvasta, liian anteliaista eläkkeistä ja ”elämisestä yli varojen”. Tämä kehystys ei ole syntynyt neutraalina talousanalyysina, vaan se on seurausta pitkäjänteisestä puoluepoliittisesta ja ideologisesta suuntauksesta, jossa hyvinvointivaltiota on pyritty tietoisesti kaventamaan kohti yövartiovaltiota. Yli 15 vuoden seuranta tuhansista puoluepoliittisista puheenvuoroista, erityisesti sosiaalisessa mediassa ja julkisissa kannanotoissa osoittaa, että sosiaalimenot on asetettu järjestelmällisesti syntipukiksi valtiontalouden rakenteellisille ongelmille. Tämä kehys on jäänyt elämään, vaikka empiirinen tutkimus ei tue väitettä sosiaalimenojen poikkeuksellisesta kasvusta tai niiden kestämättömyydestä Suomen mittakaavassa. Sosiaalimenot eivät selitä kestävyysvajetta Kansainvälisesti vertailtuna Suome...

Eläkeläisten asumistuki ja indeksit: Excel vastaan arki

Viime aikoina useat asiantuntijat, kuten Timo Viherkenttä , ovat nostaneet esiin tarpeen lakkauttaa erillinen eläkkeensaajien asumistuki. Samaan aikaan eläkkeisiin on tulossa lakisääteiset indeksitarkistukset: työeläkkeisiin +0,88 % ja Kelan maksamiin eläkkeisiin vain +0,47 % . Kun tätä kokonaisuutta tarkastellaan Yhteiskuntavastuun Arkiston näkökulmasta, esiin piirtyy karu ristiriita talouspuheen ja arkisen todellisuuden välillä. 1. Indeksiautomaatti vastaan elinkustannukset Lakisääteiset indeksikorotukset jäävät käytännössä desimaaleihin eivätkä seuraa elinkustannusten todellista kehitystä. Pieneläkeläiselle 0,47 prosentin korotus kansaneläkkeeseen tarkoittaa vain muutamia euroja kuukaudessa. Samaan aikaan esillä oleva asumistuen lakkauttaminen veisi helposti satoja euroja kuukaudessa . Indeksikorotus ei kata edes murto-osaa siitä menetyksestä, jonka asumistuen poistaminen aiheuttaisi. Kyse ei ole tasapainoisesta sopeutuksesta, vaan mittakaavaltaan täysin epäsuhtaisesta muutoksesta....

Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...