Syömävelan synty avattuna – kolme erilaista tarinaa

Johdanto

Suomen valtion velkaantumista on viime vuosina alettu kuvata sanalla syömävelka. Termi viittaa siihen, että velkaa ei oteta investointeihin tulevaisuuden tuottavuutta varten, vaan arjen kulujen, palvelujen ja tulonsiirtojen ylläpitämiseen. Mutta mistä syömävelka todella syntyy? Vastauksia löytyy useasta suunnasta – ja kertomukset eroavat toisistaan huomattavasti.

Tarkastellaan kolmea tarinaa: yrittäjä Heikki Salmelan moraalista selitystä, kansalaisaktivisti Aleksi Salosen tilastollista selitystä sekä tutkijoiden tarjoamaa rakenteellista selitystä.

1. Moraalinen selitys: sosiaaliturva passivoi

Hesburger-yrittäjä Heikki Salmela on tiivistänyt näkemyksensä provosoivasti: syömävelka johtuu siitä, että sosiaaliturva on liian runsasta ja se passivoi kansalaisia.

Tässä tarinassa ongelma ei ole niinkään valtion tuloissa, vaan menoissa. Sosiaaliturvasta on muodostunut riippuvuuden kierre, joka estää ihmisiä hakeutumasta työhön ja pienentää työvoiman tarjontaa. Ratkaisu olisi vähentää tukia, lisätä työn vastaanottamisen kannustimia ja palauttaa ajatus, että “jokaisen pitää elättää itsensä”.

Tämä narratiivi vetoaa moniin, koska se tarjoaa yksinkertaisen moraalisen selityksen: ahkeruus palkitaan, laiskuus ei. Ongelmana on, että tilastot kertovat ristiriitaista tarinaa.

2. Tilastollinen selitys: veropohja kavennettiin

Aleksi Salonen on puolestaan katsonut dataa Tilastokeskuksesta ja piirtänyt toisenlaisen kuvan. Hänen mukaansa syömävelan syy ei ole tukien kasvussa, vaan veropohjan systemaattisessa kaventamisessa 1990-luvulta alkaen.

• Ansiotuloveroa, yhteisöveroa ja pääomatulojen verotusta on kevennetty.

• Kulutusverot (esim. arvonlisävero) ovat nousseet, mutta ne osuvat suhteellisesti eniten pienituloisiin.

• Valtio on 30 vuoden aikana luopunut tuloista arviolta 150 miljardin euron edestä.

Samaan aikaan:

• Valtion velka on kasvanut noin 100 miljardilla eurolla.

• Kotitalouksien varallisuus on kasvanut yli 560 miljardilla.

• Rikastuminen on keskittynyt erityisesti ylimpään 10 prosenttiin, kun köyhimmät ovat jääneet edelleen miinukselle.

Tässä narratiivissa syömävelka on seurausta poliittisista päätöksistä, joissa valtion taloudellinen pohja on tietoisesti heikennetty. Velka ei ole seurausta “liian anteliaasta sosiaaliturvasta”, vaan siitä, että verotus ei enää kerää riittävästi osuutta vaurauden kasvusta.

3. Rakenteellinen selitys: väestön ikääntyminen ja hyvinvointivaltion kustannukset

Kolmannen tarinan kertovat tutkijat ja talousasiantuntijat. He muistuttavat, että syömävelka syntyy myös väestön ikääntymisestä ja hyvinvointivaltion rakenteesta.

• Eläkeläisten määrä on kasvanut nopeasti, ja julkiset menot kohdistuvat entistä enemmän terveydenhoitoon, hoivaan ja eläkkeisiin.

• Työikäisten osuus väestöstä pienenee, mikä kaventaa veropohjaa entisestään.

• Kuntien ja valtion palvelurakenne on kallis, eikä sitä ole mukautettu muuttuvaan väestörakenteeseen.

Tässä narratiivissa ongelma ei ole yksin veroissa eikä yksin sosiaalituissa, vaan siinä, että menot kasvavat nopeammin kuin tulot – riippumatta poliittisista päätöksistä.

Kolme tarinaa, yksi todellisuus

Mikä tarina on oikea? Todennäköisesti kaikki kolme sisältävät osan totuutta:

• Sosiaaliturvajärjestelmä voi luoda kannustinongelmia, vaikka se ei yksin selitä velkaantumista.

• Veropohjan kaventaminen on ollut valtava, dokumentoitu ilmiö, joka on vähentänyt julkisia tuloja.

• Väestön ikääntyminen ja palveluiden kasvu ovat rakenteellinen realiteetti, jota ei voi ohittaa.

Syömävelka ei siis synny yhdestä syystä, vaan monen kertomuksen risteyksessä.

Johtopäätös

Jos haluamme ymmärtää Suomen velkaantumista ja löytää kestäviä ratkaisuja, tarvitsemme enemmän kuin yhden tarinan. Moraalinen selitys vetoaa tunteisiin, tilastollinen selitys kertoo datan, ja rakenteellinen selitys paljastaa väistämättömän demografian.

Tulevaisuuden ratkaisut löytyvät vasta, kun nämä kolme tarinaa yhdistetään – ja rakennetaan verotuksen, sosiaaliturvan ja palvelurakenteen kokonaisuus, joka kestää aikaa.

Lue aiheesta myös artikkeli: "Orpon hallituksen leikkauspolitiikan vaihtoehtona: Kestävää kasvua ja oikeudenmukaisuutta" Siinä on ratkaisuja syömävelkaongelmaan. 

Lähteet

• Tilastokeskus, StatFin: Julkisyhteisöjen alijäämä ja velka, kotitalouksien varat ja velat, työtunnit, investoinnit (1990–2023).

• OECD Employment Outlook (2022).

• VATT & ETLA: Työmarkkinat, sosiaaliturva ja julkiset menot -selvitykset (2020–2023).

• THL: Väestörakenne ja ikääntyminen Suomessa, vuosiraportit 1990–2023.