Yhteiskuntavastuun Arkisto

Yrityksiin kohdistuvat huijaukset liitetään usein ulkopuolisiin tekijöihin – tietojenkalasteluun, laskutuspetoksiin tai verkkorikoksiin. Todellisuudessa kuitenkin merkittävä osa vahingoista syntyy yrityksen sisällä , työnantajan ja työntekijän välisessä luottamussuhteessa. Sisäiset huijaukset eivät aina ole rikoksia. Ne voivat olla lupauksia, joita ei aiota toteuttaa, tietojen vääristelyä, taloudellisten etujen piilottamista tai työnantajan omaisuuden väärinkäyttöä. Ne ovat kuitenkin etiikan, vastuun ja vallan väärinkäyttöä – ja siksi keskeinen osa yritysten yhteiskuntavastuuta. Kun johto huijaa – vallan väärinkäytön varjot työpaikalla Yritysjohdon väärinkäytökset työntekijöitä kohtaan eivät aina näytä rikoksilta, mutta niiden vaikutus on moraalisesti ja käytännössä yhtä vahingollinen. Monet niistä syntyvät vallan epäsuhteesta, jossa työntekijällä ei ole realistista mahdollisuutta kieltäytyä tai kyseenalaistaa johdon toimintaa. 1. “Palkka matkalaskulla” – piilohuijaus, jota har...

Yrityksiin kohdistuvat huijaukset ovat viime vuosina lisääntyneet nopeasti. Rikolliset hyödyntävät yhä taitavammin digitaalisia kanavia, tekoälyä ja ihmisten kiirettä. Kohteeksi joutuvat yhtä lailla suuryritykset kuin pienet perheyritykset. Yritysvastuun näkökulmasta kyse ei ole vain taloudellisesta riskistä, vaan myös henkilöstön turvallisuuden, luottamuksen ja yhteiskunnallisen vastuullisuuden kysymyksestä. Kun yritys suojaa itsensä huijauksilta, se suojaa samalla työntekijöitään, asiakkaitaan ja yhteiskuntaa laajemmin. Yleisimmät yrityksiin kohdistuvat huijaustavat 1. Laskutus- ja tilaushuijaukset Rikollinen lähettää olemattomasta tuotteesta tai palvelusta väärennetyn laskun. Usein kyse on pienestä summasta, jonka uskotaan menevän läpi ilman huomiota. Miten estää: – Tarkista laskun lähettäjä ja tilinumero. – Vertaa aiempiin tilauksiin. – Ota käyttöön kahden henkilön tarkastus ennen maksua. 2. Toimitusjohtajahuijaus (CEO fraud / BEC) Huijari esiintyy toimitusjohtajana ja p...

Iltalehti uutisoi 10.10.2025, että Suomi on mukana ”historiallisessa jäänmurtajadiilissä” , jossa Yhdysvaltain rannikkovartiosto tilaa 11 uutta jäänmurtajaa kanadalaisen telakkayhtiön kautta. Ensimmäiset neljä on määrä rakentaa Suomessa, mutta suunnitelman mukaan Yhdysvallat alkaa pian rakentaa loput itse – suomalaisen tietotaidon ja koulutuksen siirron avulla. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto kommentoi hanketta Iltalehdessä varsin kriittisesti. Hänen mukaansa nyt olisi viimeinen hetki ”laittaa telakoiden pelisäännöt kuntoon”, sillä muuten suomalainen työ ja verotulot valuvat ulkomaille. Tämä on huomionarvoinen varoitus – ei vain ay-liikkeen, vaan koko yhteiskuntavastuun näkökulmasta. Sain tänään sisäpiiritietoa , jonka mukaan telakkajohdon taholta on jo aloitettu hitsaajien koulutus Intiassa tulevia jäänmurtajatöitä varten. Tämä kertoo, että todelliset työpaikat eivät ehkä synnykään suomalaisille, vaan ulkomaisen työvoiman kautta – työvoiman joka usein toimii alihankki...

Pääministeri Petteri Orpo totesi tuoreessa haastattelussa, että “Yhdysvallat on erityisen kiinnostunut Suomesta, koska turvallisuuskysymykset ovat keskeisiä Trumpin agendassa. Suomella on aiheeseen paljon annettavaa.” Lause kuulostaa ensi kuulemalta kohteliaisuudelta ja strategiselta mahdollisuudelta, mutta kun sitä tarkastelee geopoliittisten realiteettien valossa, niin kysymys kuuluu: Kenelle Suomi oikeastaan tarjoaa “paljon annettavaa” ja millä hinnalla? Turvallisuus Trumpin määritelmän mukaan Jos Trumpin retoriikka ja politiikka toistuvat hänen mahdollisella toisella kaudellaan, “turvallisuus” tarkoittaa ennen kaikkea Yhdysvaltain omaa hegemoniaa. Se sisältää taloudellisen ja sotilaallisen ylivoiman ylläpitämisen – ei niinkään pienten liittolaisten turvallisuutta. Trumpin turvallisuuskäsitys on transaktionaalinen : jokaisen liittolaisen tulee “maksaa osuutensa” ja tukea Yhdysvaltain johtajuutta käytännössä, ei vain puheissa. Tässä valossa Suomen “paljon annettavaa” voi tarkoit...