Yhteiskuntavastuun Arkisto

Oletko saanut sähkölaskun perintäyhtiöltä, joka uhkailee sähköjen katkaisulla? Oletko joutunut maksamaan perintäkuluja, jotka tuntuvat kohtuuttomilta? Tiesitkö, että osa tällaisista vaatimuksista on lainvastaisia? Sähköyhtiöillä ja perintätoimistoilla on velvollisuus toimia lainmukaisesti – eikä kuluttajaa saa painostaa perusteettomasti. Sähköyhtiön vastuu ei katoa Vaikka sähköyhtiö ulkoistaisi laskujen perinnän, se ei voi ulkoistaa vastuutaan. Sähköyhtiö on edelleen sopimuksen osapuoli ja sillä on kuluttajansuojalain (38/1978) sekä perintälain (513/1999) nojalla velvollisuus valvoa, että sen käyttämä perintätoimisto noudattaa lakia ja hyvää perintätapaa. Jos perintäyhtiö esimerkiksi uhkailee perusteettomasti tai veloittaa laittomia kuluja, voi vastuu kohdistua myös sähköyhtiöön. Sähkön katkaisua säätelee tiukka laki Sähköntoimituksen katkaisua säätelee sähkömarkkinalaki (588/2013). Katkaisu on sallittua vain, jos asiakas on olennaisesti laiminlyönyt maksunsa ja vasta useiden varo...

Ajoneuvoveron viivästyskorko on säädetty niin, että sitä on aina maksettava vähintään kolme euroa, vaikka todellinen viivästys olisi vain yksi tai kaksi päivää. Tämä ei enää ole korkoa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ylimääräinen kiinteä maksu, joka verhoutuu korkonimikkeeseen. Korkolaki (633/1982) on säädetty juuri siksi, että viivästyskoron määräytyminen olisi oikeudenmukaista ja suhteessa sekä viivästyksen kestoon että velan määrään. Kun valtio kuitenkin säätää itselleen poikkeuksen ja perii korkoa vähintään kolme euroa riippumatta viivästyksen pituudesta, se käyttää lainsäädäntövaltaa yksipuolisesti omaksi edukseen. Kyseessä on vallan väärinkäyttö ja kansalaisten sumuttaminen. Kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei ole hyväksyttävää, että samaa velkasuhdetta kohdellaan eri tavalla riippuen siitä, onko velkoja yksityinen toimija vai valtio itse. On syytä muistaa, että ajoneuvovero säädettiin vuonna 1958 väliaikaiseksi ratkaisuksi. Kun sama ”väliaikainen” vero on v...

Johdanto Suomen valtion velkaantumista on viime vuosina alettu kuvata sanalla syömävelka . Termi viittaa siihen, että velkaa ei oteta investointeihin tulevaisuuden tuottavuutta varten, vaan arjen kulujen, palvelujen ja tulonsiirtojen ylläpitämiseen. Mutta mistä syömävelka todella syntyy? Vastauksia löytyy useasta suunnasta – ja kertomukset eroavat toisistaan huomattavasti. Tarkastellaan kolmea tarinaa: yrittäjä Heikki Salmelan moraalista selitystä, kansalaisaktivisti Aleksi Salosen tilastollista selitystä sekä tutkijoiden tarjoamaa rakenteellista selitystä. 1. Moraalinen selitys: sosiaaliturva passivoi Hesburger-yrittäjä Heikki Salmela on tiivistänyt näkemyksensä provosoivasti: syömävelka johtuu siitä, että sosiaaliturva on liian runsasta ja se passivoi kansalaisia. Tässä tarinassa ongelma ei ole niinkään valtion tuloissa, vaan menoissa. Sosiaaliturvasta on muodostunut riippuvuuden kierre, joka estää ihmisiä hakeutumasta työhön ja pienentää työvoiman tarjontaa. Ratkaisu olisi vähe...

Johdanto 1990-luvun laman jälkeen Suomen talouden rakenteet muuttuivat pysyvästi. 1980-luvun lopulla olimme täystyöllisyyden kynnyksellä: työttömyysaste oli 5,3 %, ja valtio sekä valtioenemmistöiset yhtiöt työllistivät laajasti. Laman myötä tästä katosi yli 150 000 työpaikkaa, joita ei ole koskaan täysin korvattu. Tilalle on tullut palvelualoja ja kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, mutta ei riittävästi. Näin syntyi pysyvä työvoimareservi ja pitkäaikaistyöttömyys. Nykyisin työttömyys on keskimäärin yli kaksinkertainen 1980-luvun tasoon verrattuna, ja rakennetyöttömyys kattaa yli puolet työttömistä. Valtion velka ei siis ensisijaisesti ruoki ”suojatyöpaikkoja”, vaan paikkaa pysyvän työttömyyden ja syrjäytymisen kustannuksia. Jos valtio irtisanoisi vielä 100 000 työntekijää, työttömyysaste nousisi arviolta yli kolme prosenttiyksikköä – eikä uusia työpaikkoja syntyisi kuin murto-osa. Tämä olisi toisto 1990-luvun virheistä. Nykyinen hallitus nojaa ajatukseen, että hyvinvointival...

Professori Juho Saari on nostanut julkiseen keskusteluun mahdolliset lisäleikkauskohteet sosiaaliturvasta. Hän johtaa Eriarvoisuusvarastoa, joten hänen puheenvuoronsa painaa erityisen paljon eriarvoisuuskeskustelussa. Saari on nimenomaisesti todennut, että eläkeläisten asumistukeen ei ole vielä kohdistettu leikkauksia , ja että mahdollinen säästövara siinä olisi vain kymmeniä miljoonia euroja. Hänen mukaansa työikäisten sosiaaliturvamenot — kuten työttömyysturva, opiskelijoiden tuet ja yleinen asumistuki — ovat jo lähes loppuun kalutut leikkauskohteina. Jos hallitus kuitenkin jatkaa säästölinjaa, niin katse kohdistunee ennemminkin lapsilisiin ja vammaistukiin. Tämä asettaa eläkeläisten asumistuen keskustelun uuteen valoon. Miksi eläkeläisten asumistuki on perusteltu? Eläkkeellä ei olla turhaan Eläkkeelle siirrytään pääosin vanhuuden ja usein myös sairauksien vuoksi. Kyse ei ole valinnasta, vaan elämänvaiheen väistämättömyydestä. Siksi erillinen tukijärjestelmä on perusteltu. ...

Suomessa on jo vuosikymmeniä elätetty myyttiä siitä, että työttömyys olisi yksilön oma vika. Tämän ajattelutavan taustalla on usein ajatus siitä, että työntekijät ovat laiskoja ja työnantajat haluaisivat palkata lisää ihmisiä, jos he vain olisivat "aktiivisia". Orpon hallituksen toimet osoittavat, että tämä ajattelutapa on edelleen vahvasti läsnä. Sen sijaan, että puututtaisiin rakenteelliseen massatyöttömyyteen , jonka taustalla ovat monimutkaiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät, niin  rangaistaankin työttömiä . Hallituksen linjaus, jossa työttömyysetuuksia leikataan ja ehtoja kiristetään perustellaan usein taloudellisella välttämättömyydellä. Väitetään, että "kakkua ei ole" tai että "syödään enemmän kuin tienataan". Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä ajattelua joka jättää huomiotta pitkän aikavälin seuraukset. Julkisen sektorin tehtävä on tarjota kansalaisille puitteet ja palvelut jotka mahdollistavat heidän menestyksensä. Koulutusjärjestelmä, te...

Yksilön moraalinen esimerkki ei resonoi järjestelmässä, jossa vastuu päätöksistä on kollektiivinen, lojaliteettiverkostoihin sidottu ja osittain ulkoistettu asiantuntijavallan tai hallintokulttuurin selän taakse. Oikeus tehdä virheitä on varattu valtaa käyttäville, mutta korjausvastuu sysätään yhteiskunnan heikoimmille. Puolueista on tullut suljettuja koneistoja, jotka tuottavat lojaliteettia ja toistavat omaa sisäistä kieltään. Tutkimustiedon, moraaliperustelujen ja eettisen harkinnan merkitys on alisteinen puolueidentiteetille ja strategiselle asemoinnille. Päätöksenteko ei ole enää yhteisen hyvän rationaalista tavoittelua, vaan kilpajuoksua vaikutusvallasta. Puoluekurin alla tehtävät ratkaisut eivät mittaa niiden eettistä kestävyyttä, vaan niiden poliittista käyttökelpoisuutta. Tämä tekee aidosta keskustelusta mahdotonta: ideologinen agenda peittää alleen yhteiskuntavastuun arvioinnin. Kun lakeja laaditaan tietyille eturyhmille, virkoja jaetaan poliittisin perustein ja julkisia v...

  Johdanto: Orpon hallitusohjelmassa korostetaan "kannustavuutta", mutta käytännössä linjaukset romuttavat mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan, erityisesti heikossa asemassa oleville. Yksi merkittävimmistä torjutuista ehdotuksista oli malli, jossa työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen olisi mahdollistanut työllistymisen ilman perusturvan katkeamista. 1. Miksi työn ja tuen yhdistäminen olisi ollut tärkeää? Monet työttömät haluaisivat tehdä osa-aika- tai keikkatyötä, mutta nykyjärjestelmä rankaisee heitä tästä. Jos työ johtaa siihen, että asumistuki, toimeentulotuki tai työttömyysturva leikkaantuu, lopputuloksena voi olla jopa vähemmän tuloja kuin ennen työn vastaanottamista. Näin syntyy ns. kannustinloukku , jonka purkamista hallitus ei ole edistänyt – vaan pikemminkin syventänyt. Ylen mukaan hallitus ei halunnut toteuttaa mallia, jossa perusturva säilyisi joustavasti myös silloin, kun ihminen tekee satunnaista tai osa-aikaista työtä (Yle 2024) . 2. Seuraukset: syrjäyty...