Yhteiskuntavastuun Arkisto

  Vuonna 2022, kun Suomi oli liukumassa kohti Nato-jäsenyyttä. Valtiovarainministeri Annika Saarikko arvioi jäsenyyden vuotuisiksi lisäkustannuksiksi "joitakin kymmeniä miljoonia euroja". Kyse oli pääosin Naton yhteisten budjettien rahoituksesta ja henkilöstön osallistumisesta liittokunnan toimintaan. Mitään merkittävää lisälaskua ei luvattu, päinvastoin. Jäsenyyttä markkinoitiin taloudellisesti kevyenä ja turvallisuuspoliittisesti viisaana ratkaisuna. Mitä nyt tiedämme: Vuonna 2024 puolustusmenot ovat kohonneet jo yli 15 miljardin euron, eli 15,5 prosenttia valtion koko budjetista. Vertailun vuoksi: vuonna 2013, sotilaallisen liittoutumattomuuden aikana, Suomen puolustusbudjetti oli vain noin 2,7 miljardia euroa. Se tarkoittaa yli 500 prosentin kasvua. Missä menee Nato-kulujen ja yleisen militarisaation raja? Naton omat jäsenmaksut ja yhteiset kulut (70–100 miljoonaa euroa vuodessa) ovat sinänsä pieni osa kokonaisuudesta. Kuitenkaan Nato-jäsenyys ei ole pelkkä jäsenkortti, v...

Suomi menettää noin 25 miljardia euroa vuodessa työperäisen pahoinvoinnin seurauksena, mutta eduskunta harhailee kymmenien muiden ”tärkeämpien” asioiden parissa. Pitäisikö laittaa asioita vähän tärkeysjärjestykseen? Ongelmaan voisi olla suorastaan ihmiskunnan historian nerokkain ratkaisu: Panostetaan työhyvinvointiin edes 40 promillea tuosta summasta, niin ehkä työssä jaksaminen kohenisi ja meillä olisi vähemmän sairaslomilla uupuvia ja irtisanoutuvia kansalaisia. Win-win, eikö? Mutta ei. Jostain syystä 1 miljoonan euron kustannukset luvattomasti maassa olevien henkilöiden ihmisoikeuksien mukaisesta hoidosta aiheuttavat suurempaa poliittista draamaa kuin miljardeja nielevä työpahoinvointi. Olisikohan tässä peiliin katsomisen paikka? Toinen ratkaisu (jota tietyt poliittiset tahot saattaisivat suorastaan rakastaa): irtisanotaan ihmisoikeudet laillisessa järjestyksessä, perustuslaki ja kuntalaki uusiksi, niin saadaan varmasti kansainvälistä näkyvyyttä Suomelle. Helsinki näyttää jo omaa...

Aletaan noudattamaan EU-oikeuden mukaista työlainsäädäntöä. Sellaista meininkiä ei kuitenkaan ole havaittavissa. Monet suomalaiset työnantajat rikkovat EU-oikeuden mukaista työoikeutta useilla tavoilla, vaikka se jää usein viranomaisilta tai työntekijöiltä huomaamatta. Tässä joitakin keskeisiä rikkomuksia: 1. Puutteellinen työehtojen tiedottaminen: Työsopimusdirektiivin (EU 2019/1152) mukaan työntekijälle on annettava selkeä ja kattava selvitys työehdoista — käytännössä Suomessa jäädään usein yleisluontoisten sopimusten varaan tai sopimus jätetään kokonaan tekemättä. 2. Syrjintä ja yhdenvertaisuuden laiminlyönti: EU\:n tasa-arvodirektiivit edellyttävät syrjimättömyyttä mm. sukupuolen, iän ja alkuperän perusteella. Työnhaussa ja uralla etenemisessä tapahtuu edelleen järjestelmällistä syrjintää, erityisesti iän ja etnisen taustan perusteella. 3. Ylityö ja lepoaikojen rikkominen: Työaikadirektiivin (2003/88/EY) mukaan työntekijällä on oikeus riittäviin lepoaikoihin ja rajoitettuun työaika...

Orpon hallitus perustelee suurituloisten veronalennuksia (300 M€) talouskasvun ja verotulojen lisääntymisellä. Samalla leikataan sosiaaliturvaa, joka osuu pienituloisiin, työttömiin ja opiskelijoihin. Mitä sanoo riippumaton tutkimustieto? Jos tavoitteena on kestävä kasvu ja vahvat verotulot, tehokkaampi tapa olisi vahvistaa sosiaaliturvaa ja tukea pienituloisia, ei heikentää heidän asemaansa samalla kun varakkaimpia palkitaan. Tuloerojen pieni määrä ei ole yksiselitteinen "ongelma" talouskasvulle. Suuret erot voivat jopa heikentää kasvua. Ongelma voi olla kannustimissa, mutta se ei ole sama asia kuin tuloerojen taso.

Moni ei tule ajatelleeksi, että väestön pakkosiirrot määriteltiin sotarikokseksi vasta vuonna 1949, kun Geneven neljäs yleissopimus hyväksyttiin. Tätä ennen kansainvälinen oikeus ei vielä tuntenut nykyisiä käsitteitä sotarikoksista tai rikoksista ihmisyyttä vastaan. Siksi esim. Karjalan evakuointeja 1939–1944 ei voida pitää sotarikoksina, vaikka ne olivat valtava inhimillinen tragedia. Kansainvälisessä oikeudessa rikoksia ei sovelleta takautuvasti, vaan arviointi tehdään aikakauden voimassa olleiden sääntöjen perusteella. Historiaa on tärkeää ymmärtää sen ajan lakien ja olosuhteiden valossa – ei nykyisten normien mukaan .

Kansanedustajamme haaskaavat vain rahaa esiintyen kuin he olisivat kansainvälisen politiikan ja kriisialueiden asiantuntijoita. Palestiinan tilanteessa, kuten monissa muissakin kansainvälisissä konflikteissa Suomen poliitikkojen tulisi ensisijaisesti nojata YK:n linjauksiin ja kansainväliseen oikeuteen, eikä omiin tunnepohjaisiin ja ideologisesti värittyneisiin näkemyksiinsä. YK on nimenomaan perustettu tuomaan puolueetonta asiantuntemusta maailman kriiseihin. Sama ongelma näkyi aiemmin myös Ukrainan tilanteessa: Suomi ei ottanut huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston suositusta pidättäytyä aseavusta. Se on tullut todella kalliiksi. On myös vähintäänkin kiistanalaista väittää, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan täysin ilman provokaatioita. Alueella oli jo vuosia jatkunut separatistinen liikehdintä ja eskalaatiokehitys, johon myös länsimaat osallistuivat. Tarvitsemmeko vähemmän retoriikkaa ja enemmän vastuullista, kansainväliseen oikeuteen perustuvaa ulkopolitiikkaa? Ainakin minun mielestäni....

Olen avustanut luottamustoimena vuosikausia virheellisten toimeentulotukipäätöksien oikaisuissa asiakkaita. Hyvä jos Kela onnistuu asiakkaalle kolmesta päätöksestä tekemään oikein ja ajallaan edes yhden. Mitä arvelette onko Kelan uudella tirehtöörillä Lasse Lehtosella kyky ja tahto korjata tällaista vuosikausien pahimman pään ongelmaa Kelasta? Minä hieman epäilen, mutta nähtäväksi jää. Onko oikein, että Kela rikkoo systemaattisesti hallintolain periaatteita toimeentulotukipäätöksissään? Ei ole. Vielä pahempaa on se, että yhä useampi toimeentulotukeen oikeutettu ei saa lainkaan tukea. Kyse ei ole yksittäistapauksista, vaan vakiintuneesta käytännöstä, joka rikkoo hallintolain 6 §:ää (tarkoitussidonnaisuus) ja 23 §:ää (viivytyksetön käsittely). THL:n ja Kelan tutkimusten mukaan jopa 20–40 % oikeutetuista jää ilman toimeentulotukea. Miksi? Koska järjestelmä on tehty vaikeaksi: digitaalisuus ei ole kaikille esteetöntä, päätökset ovat vaikeaselkoisia ja virheitä ei korjata automaattisesti. ...

  Koska leikattiin vääristä paikoista. Työttömille ja opiskelijoille maksetut tuet eivät ole "hukkaan heitettyä rahaa", ne ovat ostovoimaa, joka pitää kotimarkkinat liikkeessä. Kun pienituloisilta leikataan, koko talouden rattaat hidastuvat. Miksi? Koska he kuluttavat kaiken saamansa rahan paikallisesti ruokaan, vuokraan, palveluihin. Se raha ei valu ulkomaille tai osakemarkkinoille, vaan suoraan yrittäjien kassoihin ja työntekijöiden palkkoihin. Nyt tehtiin päinvastoin: leikattiin perusturvasta, kiristettiin kulutusveroja (ALV), ja sitten ihmetellään miksi yrittäjät kaatuvat ja talous hyytyy. Samalla laskettiin veroja niille, joilla jo ennestään on – mutta he eivät lisää kulutusta, vaan säästävät. Kotimarkkina on yli puolet taloudesta. Sen unohtaminen ei ole vain ajattelematonta – se on talouspoliittinen virhe. Nyt olisi tarvittu kysyntää, ei kurjistamista.

Ei riitä rahaa hyvinvointiin — mutta sijaissotiin, veroparatiiseihin ja monopolien saalisrahastukseen riittää. Peilaako tämä rakenteellista korruptiota? Mitä ilmeisemmin. Meidän ei pidä purkaa hyvinvointia, vaan valtarakenteita jotka vievät sen. Sekä Suomessa että Ruotsissa on viime vuosina noussut esiin tapauksia, jotka herättävät huolta kansanedustajien eturistiriidoista ja rakenteellisesta korruptiosta. Ruotsissa on tiukemmat ja paremmin valvotut rakenteet estää kansanedustajien päällekkäisroolit ja niistä seuraava rakenteellinen korruptio. Suomessa ongelma on rakenteellinen läpinäkymättömyys ja valvonnan heikkous, vaikka laki itsessään ei merkittävästi eroa. Kuinka sopivasti sattuikaan jäädä huomiotta Arto Satosen "ruotsin mallista".

Ei ole, Suomi on valtio. Julkisoikeudellinen yhteisö. Meillä on lainsäädäntövalta, oikeuslaitos ja presidentti – ei toimitusjohtajaa. Yritys ei voi lähettää sinulle kutsua armeijaan, määrätä veroja tai säätää lakeja. Eikä Suomi myy sinua alennuksella Black Fridayna, vaikka joskus siltä tuntuu. Vain nettoveronmaksajat ylläpitävät yhteiskuntaa? Tämä väite unohtaa jotain oleellista: yhteiskunta toimii yhdessä. Lapsi ei maksa veroja, mutta kasvaa aikuiseksi joka maksaa. Opettaja ei ehkä tuota voittoa, mutta ilman häntä ei ole tulevaisuuden lääkäreitä eikä koodareita. Eläkeläiset, sairaat ja työttömät eivät ole yhteiskunnan kuluja, vaan ihmisiä. Jos sinusta vain voittoa tekevät kelpaavat, ehdotan että menet peilin eteen ja kysyt: "Mitä minä olisin ilman kaikkia, jotka mahdollistivat tieni tähän?" Palkkatyöntekijä ei ansaitse palkkaansa ellei firma tee voittoa? Palkka tulee työstä, ei firmojen voittoennusteista. Työntekijä myy työtään, ei omista yritystä. Jos joku tulee siivoamaan ...

Törmäsin väitteeseen, että "sosialismi kuluttaa muiden rahat ja Suomi on ylläpitänyt velaksi hyvinvointiyhteiskuntaa johon meillä ei ole varaa". Tuli hyvä hetki oikaista muutamia yleisiä väärinkäsityksiä: Suomi ei ole sosialistinen vaan markkinatalousmaa, jossa on laaja julkinen sektori – kuten Ruotsi, Tanska ja Norja. Nämä maat ovat maailman rikkaimpien ja tasa-arvoisimpien joukossa. Rahat loppuvat" -väite on harhaanjohtava. Taloudellinen kestävyys ei ole kiinni yksittäisestä menokatosta vaan työllisyydestä, tuottavuudesta ja veropohjasta. Ei ole mitään taikakaavaa, joka kertoo milloin yhteiskunta "ei enää kestä". Hyvinvointivaltio ei ole pelkkä menoerä – se on investointi. Ilmainen koulutus, terveydenhuolto ja perusturva tukevat myös yritystoimintaa ja työvoiman saatavuutta. Verotus ei aja suuria määriä ihmisiä pois. Tutkimusten mukaan varakkaiden muuttoherkkyys on huomattavasti pienempi kuin usein kuvitellaan. Suomi on edelleen vauras maa, vaikka meillä on t...

Hallituksen ja erityisesti perussuomalaisten ajama leikkauslinja toimeentulotukeen herättää vakavia kysymyksiä siitä, onko yhteiskuntavastuu enää lainkaan osa päätöksenteon ydintä. Vuonna 2023 toimeentulotuen bruttomenot olivat 778 miljoonaa euroa. Tämä on vain noin 1 % valtion budjetista. Luku on häviävän pieni verrattuna esimerkiksi valtion yritystukiin tai vaikkapa puolustusmenoihin. Tutkimusten mukaan riittävä perusturva vähentää rikollisuutta, parantaa terveyttä, ennaltaehkäisee syrjäytymistä ja helpottaa työllistymistä. Riikka Purra on leikkaamassa viimesijaisesta tuestakin. Toimeentulotukea saavat eivät ole “loisijoita”, vaan usein työelämän ulkopuolella esimerkiksi sairauden, yksinhuoltajuuden tai työmarkkinoiden epävarmuuden vuoksi. Leikkaaminen heikentää heidän mahdollisuuksiaan nousta jaloilleen. Hallitus puhuu "vastuullisuudesta", mutta sen pitäisi tarkoittaa myös vastuuta ihmisistä, joilla ei ole muuta turvaa kuin yhteiskunta.

Tutkimukset (esim. Pew Research, 2020) osoittavat, että polarisoituminen vähentää kansalaisten luottamusta poliittisiin instituutioihin. Kun vastapuoli esitetään vihollisena eikä kanssatoimijana, niin koko demokratian legitimiteetti alkaa murentua. Kun kaikki jakautuu "meihin" ja "heihin", häviää kyky nähdä harmaan sävyjä. Esimerkiksi köyhyyttä voidaan selittää vain "laiskuudella" tai "rakenteilla", vaikka todellisuudessa molemmat tekijät voivat olla läsnä. Tämä estää vaikuttavia ja tasapainoisia ratkaisuja. Tutkimusten mukaan nuoret vieraantuvat politiikasta juuri sen takia, että se näyttäytyy riitelynä eikä ratkaisujen etsimisenä. Yhteiskunta, joka karkottaa nuoret politiikasta vaarantaa oman tulevaisuutensa. Kun ihmiset identifioituvat yhä vahvemmin poliittisiin leireihin, he alkavat nähdä vastapuolen edustajat vähemmän ihmisinä ja enemmän karikatyyreinä. Tämä ruokkii vihapuhetta, vähentää empatiaa ja johtaa jopa väkivaltaisiin purkauksiin kut...

KAKSOISLASKUTUKSEN VARJO: TYÖTTÖMYYSVAKUUTUKSESTA YLEISAVUSTUKSEEN - MITÄ IHMETTÄ ON TEKEILLÄ? Suomessa on vireillä merkittävä muutos sosiaaliturvajärjestelmässä: lakisääteiseen työttömyysvakuutusmaksuun perustuva ansiosidonnainen työttömyysturva on vaarassa muuttua yleisavustuksen kaltaiseen muotoon. Julkilausuttu tavoite on yksinkertaistaa niin sanottua "tukiviidakkoa". Kuitenkin kehikon takaa alkaa hahmottua mahdollinen ristiriita perusoikeuksien, vakuutusoikeuden ja rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden välillä – jopa petoksen mahdollisuus. Miksi muutos herättää huolta? Työttömyysvakuutus on nimensä mukaisesti vakuutus. Työssä olevat ovat maksaneet järjestelmään vuosikymmeniä – usein yli 30 vuoden ajan. Esimerkiksi fyysisesti kuormittavissa ammateissa pitkään toimineet työntekijät ovat päätyneet työttömyysturvan ja työmarkkinatuen varaan, vaikka heidän terveydentilansa oikeuttaisi ennemmin työkyvyttömyyseläkkeeseen. Tässä valossa on erityisen kyseenalaista, jos heiltä poi...

Viime aikoina on yleistynyt tapa, jossa yrittäjät tai esihenkilöt siirtävät liiketoiminnan epäonnistumisen taakan palkkatyöntekijän harteille. Kuuluisa lause: "Et ole palkkaasi tienannut" tulee vastaan silloin, kun firma ei tuota voittoa tai yrittäjälle ei jää rahaa taskuun. Onko lause totta? Ei ole. Työsuhteessa työnantajalla on velvollisuus maksaa sovittu palkka tehdystä työstä. Palkka on korvaus työpanoksesta, ei siitä kuinka paljon firmalle jäi viivan alle. Se riski kuuluu yrittäjälle. Sumutuspuheet hämärtävät vastuunjakoa. Ne hiertävät työilmapiiriä ja rakentavat väärää kulttuuria jossa työtekijöiltä vaaditaan yrittäjäriskiä ilman yrittäjävapauksia. Kun firman tilanne on tiukka, niin siitä pitää voida puhua avoimesti, mutta rehellisesti. Vastuu kuuluu niille joilla on valta. Jokainen kantakoon vastuunsa: Työntekijä työstä, johtaja johtamisesta, omistaja yrityksen tuloksesta.

  Suomalaiset ovat aina muuttaneet työn ja opiskelun perässä, vaikka poliittinen retoriikka väittää muuta. Se on suomalainen perinne, kun työpaikat katoavat kotiseudulta, me muutamme kaupunkeihin, Etelä-Suomeen, Ruotsiin – sinne, missä työtä on. Tilastokeskuksen mukaan jopa 300 000 suomalaista muuttaa kunnasta toiseen vuosittain. Suuri osa näistä muutoista johtuu työstä ja koulutuksesta. Tämä ei ole uusi ilmiö. Jo 1960-luvulla satojatuhansia suomalaisia muutti työn perässä Ruotsiin. Nyt muutetaan Tampereelle, pääkaupunkiseudulle tai etäyhteyksin – mutta periaate on sama: ihmiset menevät työn perässä, jos sitä vain on tarjolla. Siksi onkin outoa, että poliittisessa retoriikassa toistellaan väitteitä suomalaisten "liikkumattomuudesta työpaikkojen perässä". Tällainen puhe hämärtää todellisuutta ja siirtää vastuun yksilöiden niskoille ikään kuin vika olisi työnhakijassa, ei rakenteissa. Missä ovat ne 100 000 lisätyöpaikkaa, jotka pääministeri Petteri Orpo on luvannut? Missä konkr...

  YK:n alainen International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) on ollut keskeinen toimija ydinaseiden vastaisessa työssä. Vuonna 2017 YK:ssa hyväksyttiin ydinasekieltosopimus, joka kieltää valtioita kehittämästä, testaamasta, tuottamasta, valmistamasta, kuljettamasta, omistamasta ja varastoimasta ydinaseita. Sopimus astui voimaan, kun sen ratifioi 50 maata. Ydinaseet ja sotarikokset: ICAN ja monet kansainväliset rauhanjärjestöt ovat korostaneet, että ydinaseiden käyttö ja niiden uhkaaminen ovat vastoin kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Ydinaseiden katastrofaaliset vaikutukset siviiliväestöön ja ympäristöön tekevät niiden käytöstä potentiaalisesti sotarikoksen, erityisesti jos niitä käytetään tarkoituksellisesti siviilikohteita vastaan. Ydinasevaltiot ja kansainvälinen oikeus: YK:n ydinasekieltosopimusta vastustavat kaikki ydinasevallat, mukaan lukien Yhdysvallat, Venäjä, Britannia, Ranska, Kiina, Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea. Nämä maat eivät ole liittynee...

Militarismi ja sotateollisuus ovat olleet keskeisiä tekijöitä kansainvälisessä politiikassa jo vuosikymmenien ajan. Konfliktien tahallinen synnyttäminen ja asevarustelun jatkuva kasvattaminen eivät ainoastaan kuluta valtavia luonnonvaroja, vaan myös ruokkivat maailmanlaajuista epävakautta. Sotateollisuuden vaikutus ulottuu kansainvälisiin suhteisiin, talouspolitiikkaan ja jopa ympäristöön, mikä tekee siitä yhden merkittävimmistä voimavaroja väärinkäyttävistä rakenteista. Sotateollisuuden taloudellinen ja poliittinen valta: Sotateollisuudella on vahva asema monien valtioiden taloudessa, erityisesti suurvalloissa. Yhdysvaltojen sotateollinen kompleksi on maailman suurimpia, ja sen vaikutus maan poliittiseen päätöksentekoon on huomattava. Suuret puolustusteollisuuden yritykset, kuten Lockheed Martin, Boeing ja Raytheon, ovat vuosikymmenten ajan olleet merkittäviä toimijoita poliittisessa lobbauksessa ja hallituksen päätöksissä. Samoin Venäjän sotateollisuus on pitkään ollut keskeinen osa ...

Viime aikoina Suomen politiikassa on nähtävissä huolestuttavia merkkejä siitä, että kriisejä käytetään tekosyynä ajamaan uudistuksia, jotka hyödyttävät vahvimpia ja jättävät heikoimmat selviämään yksin. Ilmiötä kutsutaan tuhokapitalismiksi – ja se ei ole enää vain teoreettinen uhka. Sosiaaliturvan leikkaukset iskevät kovimmin pienituloisiin. Orpon hallituksen päätökset leikata asumistukea ja romuttaa asumisoikeusjärjestelmä ovat johtaneet häätöihin ja kasvavaan asunnottomuuteen – myös työssäkäyvien joukossa. Työehtojen purku ja ay-liikkeen alasajo. Samalla kun valtion menoja supistetaan, työntekijöiden oikeuksia heikennetään. Hallituksen "työmarkkinauudistukset" näyttävät enemmän työväenliikkeen murtamiselta kuin talouden pelastamiselta. Yritystukia ilman vastuita. Koronakriisin aikana jaettiin miljardeja euroja yrityksille – mutta miten moni niistä tuotti pysyvää hyötyä yhteiskunnalle? Valvonta jäi heikoksi, mutta laskun maksavat kansalaiset. Yksilön syyllistäminen ja yhteis...

Kela väittää myytiksi sen, että pienistä palkkatuloista vähennettäisiin työttömyyskorvaus kokonaan. Todellisuudessa vähennys onkin juuri 50 %, mutta samalla palkkatyö tuo mukanaan kustannuksia jotka jäävät työntekijän vastuulle. Tämä koituu nyt monille duunareille kohtalokkaaksi, jos ansiotulo ei nouse juuri lainkaan toimeentulotukea paremmaksi. Eikä kokoaikaista työtä ole saatavilla. Näin palkka jää pitkäaikaisena riittämättömälle tasolle. Tilannekuva peilaa Petteri Orpon hallituksen linjausta... tuhokapitalismia. Toimeentulotuenkin pitäisi olla vain tilapäinen ratkaisu, mutta monien kohdalla näin ei ole. Erityisesti moitittavaa on, että niiden käsittelyssä ilmenee vakavia ongelmia. Kelan on lain mukaan tehtävä päätös toimeentulotuesta määräajassa, mutta käytännössä määräaikoja venytetään. Viranomaiset, kuten eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskanslerikin ovat todenneet määräaikojen rikkomista. Miten tahallinen viivyttely tapahtuu käytännössä - Kelasta pyydellään hakijoilta lisäs...

Seuraava käytäntö herättää vakavia kysymyksiä ammattisuojan ja EU:n työlainsäädännön toteutumisesta Suomessa: Työllistyminen sähkö- ja automaatioasentajana ei ole pelkästään osaamisen ja ammattitutkinnon varassa. Työnantajat edellyttävät lisäksi neljää voimassa olevaa korttia: Työturvallisuuskortti, Ensiapukortti, Sähkötyöturvallisuuskortti, Tulityökortti Kortit vanhenevat viiden vuoden välein ja niiden uusiminen maksaa satoja euroja. Korttien uusiminen edistäisi suoraan ammattitutkinnon suorittaneiden työllistymistä, mutta valtion tarjoamaa rahoitusta uusimiseen ei ilmeisesti ole. Jos on, niin sitten erittäin hyvin piilotettuna. Joka tapauksessa TE-palvelut eivät käytännössä tue sähkö- ja automaatioasentajia näiden välttämättömien korttien uusimisessa. Sen sijaan työttömälle asentajalle on tarjottu vihannespesijän pestiä, mutta sitäkin ilman alan jatkokoulutusmahdollisuutta. Näyttääkö tämä siltä, että kokoomuslainen työllistämismalli keskittyy pikemminkin tuhoamaan kuin edistämään amm...

Yle uutisoi, että Ruotsissa ay-jäsenyyksiä on saatu vähenemään verovähennyksiä poistamalla. Mutta miksi ei kerrota, että Ruotsissa työnantajat myös noudattavat EU:n työlainsäädäntöä toisin kuin Suomessa? Meillä ay-liikkeen lakkoja parjataan, mutta ne ovat seurausta siitä, että työnantajapuoli, valtio ja kunnat ml. ovat jo vuosikymmeniä laiminlyöneet EU-oikeuden velvoitteet. Ruotsissa työriidat ratkaistaan luottamusmiehen tulkinnan mukaan, meillä työnantajan. Siinä se "malli". Työministeri Satonen viittaa Ruotsiin, mutta unohtaa mainita, että siellä pelataan aivan eri säännöillä. Suomalaista työntekijää ei suojaa edes kunnollinen ammattisuoja – EU-oikeuden 10 vuotta vastaa Suomessa 3 kuukautta ja sekin yritetään nollata. Jos joku "tilaa" lakot, se ei ole ay-liike. Se on eduskunta ja työnantajat, jotka jättävät noudattamatta EU-oikeutta – eivätkä näytä aikovankaan siihen ryhtyä. Hanki ja lue vaikka tämä teossarja, jos EU-oikeuden säännöt kiinnostavat: https://www.soci...

  Kun vastuu siirretään yksilölle ja tuet leikataan, jääkö käteen vain pakkoyrittäjyyttä ja kasvavaa eriarvoisuutta? Pääministeri Petteri Orpon hallitus on luvannut luoda Suomeen 100 000 uutta työpaikkaa. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta sen toteutustapa on hämmentävä. Samaan aikaan kun työpaikkoja luvataan, leikataan sosiaaliturvaa ja korostetaan yksilön vastuuta omasta työllistymisestään. Poliittinen puhe kuulostaa sävelmältä, jossa valtio mahdollistaa, mutta ei kanna vastuuta. Todellisuudessa kyse voi olla pakottavasta politiikasta, joka muistuttaa menneiden vuosien kokeiluja - niitä, jotka jo kertaalleen nähtiin ja koettiin epäonnistuneiksi. Lupaus ja todellisuus Orpon hallituksen tavoitteena on työllisyyden lisääminen ja valtiontalouden tasapainottaminen. Työllisyystavoite nojaa pitkälti siihen, että ihmiset siirtyvät työelämään työttömyydestä - mutta millaisiin työpaikkoihin, ja millä ehdoin? Jo nyt on nähtävissä, että osa toimista perustuu siihen, että työttömiä ajetaan poi...

Avoin kirje sosiaali- ja terveysministeriölle - Mikko Talson lausunto "ideologisesta työttömyydestä" on vastuuton ja tutkimustiedon vastainen Arvoisa sosiaali- ja terveysministeriö, Erityisavustaja Mikko Talson 1.5.2025 Yleisradiolle antama lausunto, jossa hän esittää "ideologisen työttömyyden" olevan merkittävä ilmiö Suomessa, on sekä perusteeton että vastuullisen yhteiskuntaviestinnän vastainen. Yhteiskuntavastuun asiantuntijana katson tarpeelliseksi puuttua tällaiseen puheeseen, joka ei perustu tutkittuun tietoon vaan vahingollisiin mielikuviin. Työttömyyden syyt on Suomessa dokumentoitu laajasti. Sekä Tilastokeskus, THL että esimerkiksi Kelan tutkimusyksikkö ovat toistuvasti osoittaneet, että työttömyys liittyy ennen kaikkea rakenteellisiin ongelmiin – ei ihmisten "ideologiseen" haluun. Esimerkiksi THL:n (2023) mukaan pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy usein mielenterveyden haasteita, syrjäytymistä ja vaikeuksia päästä kiinni koulutukseen tai työelämään....